sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

En keksi otsikkoa

Olen asunut Passo Rollen satulassa nyt lähes kaksi viikkoa. Elämä täällä soljuu eteenpäin omalla raskaalla painollaan. Rutiinit löytyivät jo viime viikolla ja niitä olemmekin noudattaneet melko tarkkaan. Treenitkin ovat jo täyttä rutiinia, kroppa on nimittäin aklimatisoitunut vähähappiseen ilmaan hyvinkin täydellisesti. Olo on kuin Nepalin sherpalla ja juoksu sujuu kunnolla.

Tämän viikon asialistalla ovat olleet 5*1000m intervallit, sprinttiharjoitus, pitkä lenkki ja huomenna odottavat suunnistusintervallit. Siihen normaalit suljureenit selkään niin johan on. Niin ja eilen olin sairaana. Ens viikolla aletaan ottaa kuntoa esistöihin. Lihaksiston viimeinen herkkyys haetaan sitten Venetsian lämmöstä, jonne siirrymme jo lauantaina. Lämpö tuleekin tarpeeseen sillä täällä ylävillä mailla on viimeisen kahden viikon aikana ollut yksi hyvä päivä, siis sään puolesta. Jo nyt on kumma.

Sitten tämän nuivan jutun asiapuoleen. Samalla vaihdan kirjakielen tämmöseen puhekieleen. Elikkäs siis miulle tarjoutu tänää mahollisuus juosta nuorten mm-kisojen (ne jotka on käyny ni sanoo että zeiwokki, niil on myös jonkun muun maan suunnistuspaita minkä ne on ilman lupaa vaihtanu banketissa kännispäissään) nortongin mallisuunnistus (kuulemma model iiventti piireissä). Tuli siinä könytessä mieleen että miksen laittelis vähän ylös semmosia meikämannen mielestä oleellisia asioita sen suhteen jos meinaa löytää hyvin ne liput sitte siellä kisoissa. Eli tahtoo sanoa että jos joku nyt näitä jaksaa lukea nii tehkää just päinvastoin. Lisäks toi Tavernaro luovutti yhen katsojakisojen kartan ja siitähän näkee pikkusen sitä ite kisaaluettakin nii miehän pystyin sit vähän päättelemään että minkämoista maastoa niillä juniooreilla tulee mahollisesti vastaan.

Maasto

Yhtä rinnettähän se on. Mut mitä nyt ton perusteella analysoisin nii hyvinkii juostavaa semmosta. Mettä näyttää pohjoismaiselta ja puusto yksinomaan kuusta. Semmonen havainto pisti silmään että pohja on todella kova, sehän sit tekeekin sen helposti kleerattavaksi. Mallisuunnistuksessa oli myöskii yks väli niittyä mikä vois antaa osviittaa siitä että ite kisassakin tulee semmosta. Lehmiähän siel oli niin ettei sekaan mahtunu, ykskään ei kuiteskaa hyökkäilly. Sitä paitti lehmähän on hidas juoksemaan, tiesihän sen Väätäisen Juhakin aikoinaan eikä sen takia juonu maitoa. Kaikkea muuta tais sitten hörpätäkkin.

Tekniikka

Ite kehitin ton reissun aikana semmosen hienon havainnon että ei se rinne mitään pahaa ole jos tajuaa kattoa oikeita asioita. Ja ne oikeat asiat oli aika tarkalleen kartalla merkattuna keltasella, ainakii silloin kun mie viimeeks tota karttaa kattelin. Puusto on melko synkeää kuusikkoa, mut aukeille pääsee ilmeisesti sen verran valoa että nehän on hyvinkin ruohoa ja muuta sen semmosta kasvavia. Ja voin kertoa että ne näkyy kauas. Niitä mie kattelisin jos lähtisin sinne kisaa painamaan. Ohan siellä sitte perinteisiä kiviä ja jyrkänteitä mistä voi olinpaikkaansa tsiikailla. Ja sitten jos sattuu olemaa taitomiehiä ja äo tommonen reilu 160 niin tottahan käyrästö tarjoaa omat kohteensa kuten tasot ja muut. Ainaskii tämmönen vähä pöljempi selvis hyvin noilla keltasilla.
Sinälläänhän noi välit tultaneen juoksemaan melko suoraan. Maastossa ei näet ole mitään erinäisiä mäkiä vaan se on yhtä ja samaa rinnettä koko alue. Avoimilla alueilla saattais tulla semmosia melko jyrkkiä ojanotkoja, minkä kiertämistä vois ehket nohevampi harkita. Kova menee suoraan.

Korkeus

Maasto sijaitsee merenpinnan yläpuolella. Ja kaiken lisäks tommosen 1500-1800 metriä. Voisin sanoa että jos ei siihen ole hyvin aklimatisoitunu niin semmonen hivenen tunnusteleva alku voi olla pitemmän päälle viksun valinta. Voihan niitä elimistön reaktioita makustella pari ekaa kilsaa ja jos lihaksisto on semmosen öljytyn tuntunen niin mikä ettei, antaa mennä vaan.

Sää

Viimisen kahen viikon aikana on ollu yks lämmin päivä. Vettäkin sadellu varsin kohtuullisia määriä. Eli en lähtis ennustelemaan mitään hellekisaa. Tämä siis koskien nortonkia, muut matkat näyttää olevan alempana ja siellähän sitä lämpöä piisaa. Mut ei tiiä, voi olla että sattuu kuumakin päivä. Emmie mikään Seija Paasonen ole.

Kengät

Suosittelen nastareita. Ite juoksin nappuloilla ja nekin piti kyllä lähes optimaalisella tasolla. Piikkareita en laittais. Täkäläiset tiet on semmosta karkeeta sepeliä ja se ei ole mitään ihanuutta painella niitä pigareilla.

Treenit

Toivottavasti ootte juossu rinteissä. Jos ette niin myöhästä on.

Ja loppuun lainaus Eero Mäntyrannan kirjasta Kairoilta Kisaladuille:
Kun lähdin Lankojärveltä Pelloon, äiti neuvoi läksiäiseksi: Muista nyt sitten poika, että et ala niitten huturoitten kanssa höpistä. Olet vain kunnolla ja tienaat niin, että pääset elämisen alkuun. Teinkin kovan päätöksen, että naisten kanssa ei kyllä aleta minkäänlaisiin tekemisiin. Niin siinä kuitenkin kävi, että heti ensimmäisenä sunnuntaina kävin yhtä tyttöä saatolla ja seuraavana Raakel Enbuskaa.

1965
Sunnuntai: Lepoa. Hierotus.
Maanantai: Hiihtoa 45 kilometriä vähälumisella tiellä.
Tiistai: Hiihtoa samalla tiellä 60 km. 25 astetta pakkasta.
Keskiviikkoa: Hiihtoa samalla tiellä 45 km. Edelleen 25 astetta pakkasta.
Torstai: Matkustus Pallaksen leirille. Hierotus.
Perjantai: Hiljaista hiihtoa 55km Pallastunturin laduilla.
Lauantai: Hiihtoa 55km, josta 20km kovia vetoja. Hierotus. Sauna.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Lumihuippuja ja bikinityttoja

Ne ovat arkipaivaa taalla Italian maalla. Ja pidemmitta puheitta viime viikon harjotukset

Ti juoksu 1.45

Ke juoksu+suunnistus 1.20
juoksu 0.40 + kortinaatiot loikkineen paivineen 0.25

To juoksu 0.45 + jumppa 0.20
makivedot 3*(60+40+20s) yht. 0.55

Pe juoksu 2.03 40min nousu sisaltyi tahan reissuun

La juoksu + suunnistus 0.55
juoksu 1.20

Su kisa 9.9km 1.07 + vr 0.35 1.

Makaan yksin tossa parisangyssa eli tilaa on. Jos joku on tulossa niin laittakoon vaikka tekstuuria, on kaynyt ilmi etta puhelimessa on viimisen kuukauden ollut jotain haikkaa. Ilmeisesti noin kymmenesosa puheluista tulee perille. Tietysti olis hyva jos tulija on naispuolinen.

Talla viikolla harjoitukset kiristyy. Mutta maltilla pojat, maltilla.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Kauden analyysi eli kausianalyysi

Harjoittelu käynnistyi marraskuun alussa hieman sekavissa tunnelmissa. Suunnitelmat olivat selvillä ja tavoitteet samoin. Tavoitteita oli myös hilattu hivenen ylöspäin aikaisempaan verrattuna. Kuitenkin tuntui siltä, että mies ei ollut valmis vaadittaviin toimenpiteisiin. Ajatuksena oli tehdä hieman vähemmän tehoja syystalvella ja aloittaa sitten vuodenvaihteen jälkeen täysimääräinen harjoittelu tehoineen päivineen. Näin ollen kuntoa ja nälkää saataisiin siirrettyä hieman enemmän tuonne alkukesän ja kesän tienoille maaliskuun sijaan. Nythän näyttää siltä että kuntoa on totisesti siirretty, liekö ensi vuoteen? Kenties seuraavaan elämään. Mulla on pikkusen karkeampi rytmitys. Tässä elämässä harjoittelen pieleen ja seuraavassa sitten paremmin.

Marras- ja joulukuussa Joensuussa oli kova meininki meneillään. Porukkaa ja nimenomaan hyvin motivoitunutta porukkaa oli liikkeellä enemmän kuin koskaan. Yhtään lenkkiä ei tarvinnut tehdä yksin mikäli niin halusi. Ja tulihan sitä lenkillä viihdyttyäkin. Homma meni niin että lenkillä ollessa ei vituttanut, muuten vitutti koko ajan. Näin ollen ulos kannatti lähteä mahdollisimman usein. Yhtään ei kulkenut ja vihanen selän kutale oli huono jo silloin. Tehotreenit olivat satunnaisia. Olin unohtanut kaiken sen, minkä olin kahden edellisen vuoden aikana oppinut. Ei hyvä. Jet Setissäkin tuli käytyä aika usein.

Marraskuun alussa kävin viikon Saariselällä, ja joulukuun alussa matkasin KR:n poikien kanssa Vuokattiin. Siellähän tuli vedettyä esim. neljän tunnin latu ja useita kakkosia sekä mäkivedot. Muistan niistä mäkivedoista sen etten pärjännyt laisinkaan. Just ja just voitin AP:n joka paino silloin jotain 82 kiloa. Nythän mies on takaisin ajokoiramitoissa ja Jukolassa kone alkoi jo kiertää. Yleensä oon tommosissa juoksuhommissa ollu kuitenkin ihan hyvä. No, sielläkin tuli sähellettyä jotain ja paluumatkalla sanoinkin pojille että nyt on muuten selkä kipeä. Liekö ollut edellisen yön sotaleikit vai mikä. Näihin aikoihin sain muuten uuden pohjallisen jolla yritettiin korjata koko edellisen vuoden vaivanneita lonkkakipuja. Lonkka tuli kuntoon ja mie olin tyytyväinen. Myöhemmin selvis että ei ollu sittenkään hyvä juttu.

Vuodenvaihteen tienoville oli suunniteltu nerokas kolmen viikon leiri. Ensin viikko Ylläksellä ja sen jälkeen kaks Portugalissa. Ylläksellä treenasin 26 tuntia viikkoon ja kaks kovaa hiihtäen. Ei yhtään juoksua, ei sillä että olisin pystynytkään selkäkivuiltani. Iltaisin roikuin muuten portaissa pää alaspäin, se oli semmonen köyhänmiehen selänvenytyspenkki. Uuttavuotta juhlistettiin muuten asiaan kuuluvin menoin, ja myös asiaan kuulumattomin. Portugalissa treenasin ekat kuus päivää minkä pystyin. Olli hiero joka päivä mut ei se oikein auttanu. Sain tehtyä kaks hyvää treeniä. Sen jälkeen nousi kova kuume ja toisella viikolla en tehny mitn. Sehän riso aika vahvasti kun muutenkin oli ollu mieli maassa. Pojat meni lenkille 2-3 krt/päivä. Yritä siinä nyt sitte.

Joensuuhun saavuttuani käynnistin harjoittelun vain huomatakseni miten huonossa iskussa sitä onkaan. Tein ekan mattotreenin enkä pystyny niinku uhtaan vetämään samoja vauhteja ku edellisinä vuosina. Arvelin kuitenkin että ei se vaadi kuin pari kertaa niin johan kulkee. No kuus päivää meni ok, sit seittemäntenä tuli pohjeluu kipeäksi.

Vedin lenkin päälle hallissa muutaman aukkarin ja heti ekassa se jalka kipeytyi. Toista vielä yritin mut sattuhan se. Vaikeahan se oli sanoa että missä kipu oli, koko nilkan alue oli epämääräisen kipeä. Ei mulla ennen ole rasitusmurtumaa ollut mutta jotenkin kyllä arvasin että sehän se. Seuraavana päivänä päätin että tehään testi. Pipo oli aina näet sanonu että se murtuma pitää juosta näkyviin, ei siis missään nimessä pidä levätä kipujen ilmetty. Menin akatemian vetotreeniin, vedin ekan vedon ja postuin paikalta. Kävelin ontuen Niinivaaralle ja fiilis oli tapissaan. Miika kävi samana iltana kämpillä ja määräs röntgeniin, sehän kuvattiin jo seuraavana päivänä ja sitä seuraavana kävi ilmi että pohjeluun rasitusmurtumahan se oli iskeny kyntensä meikäläiseen. Toisaalta olin helpottunu että sekin asia selvis heti eikä kolmen viikon päästä. Joskus nuorenahan sitä olis kokeillu sen kolme viikkoa ennen toimenpiteitä. Hassua oli myös se, että jalka ei ollu ilmotellu mitään, vaikka siellähän oli varmasti se murtuma jo pari viikkoa aikasemmin. Sehän näky nimittäin samantien röntgenissä.

Tilanne ajautui siis siihen, että taktiset kuviot olivat menneet pieleen. Juuri kun piti alotella semmonen kunnon treenaaminen, iski vamman päälle. Laskin siinä mielessäni että Tiomilaan jää kuusi viikkoa ja ekoihin katsastuksiin seittemän. Siis siitä kun pääsen juoksemaan. Korvaavia tuli väännettyä selkä hiessä ja niissä keskityin lähinnä lyhyisiin mutta tehokkaisiin sessioihin. Oli onni että Nurmosen pojallakin saatu ne takapuolivaivat samalle ajanjaksolle. Välillä vedettiin treeniä mun olohuoneessa niin että toinen jumppaili ja toinen teki vetoja pyörällä. Taustalla soi usein metallimusiikki. Jälkikäteisesti ajatellen tässä vaiheessa mitään ei ollut vielä menettetty. Kunto oli jopa yllättävän hyvä kun matkasin leirille Italiaan maaliskuussa. Tässä vaiheessa takana oli viikko juoksua, ja siihen nähden suoritukset leirillä olivat aivan kelvollisia. Ja suunnistus sujui, siihenhän olin keskittynyt ennen näkemmättömän paljon vamman aikana. Italiassa olin aivan kuin varsa kevätlaitumilla. Oli fiilistä juosta taas ja kelitkin oli kohdillansa. Maailma vaikutti taivaankauniilta.

Kevään vaisuihin tuloksiin johtaneet toimenpiteet käynnistyivät vasta tässä vaiheessa. Eli leireillä Italiassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Unkarissa. Myös niiden välissä Joensuun viikolla tuli tehtyä virheitä.

1. liikaa suunnistusta (38 kertaa/43 päivää)
2. liian vähän kovia juoksutreenejä (1 kappale)
3. liikaa matkustusta
4. liian paljon selkävaivoja

Ei voi kuitenkaan sanoa, että kaikki asiat olisi tehty huonosti. Nimittäin tuo suuri suunnistusmäärä on osaltaan johtanut siihen, että suunnistus on ollut tällä kaudella hyvin hanskassa. Ehkä se siitä kunhan virheellisen harjoittelun aiheuttama velka saadaan maksetuksi.

PM-katsastuksissa juoksin mielestäni hyviä suorituksia. Jos noi ulkomaanelävät otetaan tuloslistoilta pois niin sijoitukset olivat eksaktisti 12, 8, 16 ja 12. Ei vaan päässy vauhtiin, henkeä ahisti ja jalat ei toiminu. Varamiehen paikkahan se sitten irtos mut se nyt oli toisarvoista kun tulokset ei tyydyttäneet. SM-erikoispitkällä sippasin huolella kun en siihen ollut valmistautunut. Jälkikäteen ajatellen sinne todellakin kannatti mennä. Olis kaduttanut jos en olis yrittänyt. No, asiat meni niinkun ne meni ja pääsin kuin pääsinkin PM-kisoissa sen sprintin vetäsemään. Kova oli karsinta ja finaalipaikka jäi haaveeksi niinku seittemällä muullakin suomalaisella. Siinä kisassa oli kuitenkin ekaa kertaa ihan hyvää juoksua. Hantta oli soitellu puolisentoista viikkoa aikasemmin ja määrännyt miut lepoon! Se on jo varsin äärimmäistä ja en voi kyllä kenellekään suositella sellaista jos ei ole pakko. Mut ehkä se auttoi jonkun verran. Nimittäin Jukolassa oli jo havaittavissa paikoin hyvää vääntöä. Kellotin oikein neljännen osuuden nopeimman ajan! Se olikin eka kerta, Sippolassa olin toista nopein pitkällä yöllä noin 1.30 LakaJanille jääneenä. Sikäli fiilis on nyttemmin lähtenyt nousuun ja nyt se nousee vielä entisestään. Poistun Dolomiiteille. Palataan kolmen viikon kuluttua.

Silloin jäsenet ovat pronssiset ja askel kuin Jukka Savonheimolla.


Ps1. Yleensä en paljoa mehustele vaikka joskus olis syytäkin. Nyt täytyy kuiteskii mainita että vedettiin Jolen kanssa Haldenia kiinni seittemän minuuttia. Jos ei nyt mikään loistosaavutus niin ihan hyvin tämmösiltä perjalkasilta kymiläisiltä.

Ps2. Tästä lähtien palaan taas jutuissa hieman asiattomampiin kokonaisuuksiin. Ihan liikaa asiaa viime aikoina.

Ainii, nyt kun alettin mehustelemaan niin jukolan ennakkojuttuhan löytyy täältä

torstai 11. kesäkuuta 2009

KR vs. VeVe

1. osuus
Jan Prochazka vs. David Schneider

Samantyyppisiä kavereita. Juoksu niillä kulkee tasasella, ylämäessä ja myös alamäessä. Molemmilla myös kokemusta Jukolan alotuksesta. Uskon että kärkipäässä vaihtoon kumpainenkin. Schneider ehkä hieman poukkoilevammalla gps-viivalla.

2. osuus
Tommi Tölkkö vs. Tuomas Mattila

Tölköllä on kokemusta näistä hommista kenties enemmän kuin kenelläkään muulla, sanoi ainakin muutama vuosi sitten että Jukola on ainoa kisa mikä enää jännittää. Jännittääkö sekään enää? Mutta, ei Mattilakaan mikään eilisen teeren poika ole. Kokenut kehäkettu ennemminkin. Ja tällä kaudella ottanut askeleen ylöspäin ollen tällä hetkellä Suomen kahdenkymmenen parhaan suunnistajan joukossa. Kulkevat todennäköisesti samassa letkassa koko taipaleen poimien omahyväisesti omia hajontarastejaan.

3. osuus
Hannu Airila vs. Petteri Muukkonen

Keravalta kumpainenkin. Miehet tuntevat toistensa vahvuudet ja heikkoudet. Muukkonen on saanut juoksunsa kulkemaan entiseen malliin ja PM-kisoissa mies suoriutui osuudestaan hienosti, samoin teki Airila. Airilaa varmempaa suunnistajaa saa hakea hakemalla, eikä löydä sittenkään. Mitä näistä nyt sanoisi, molemmat ovat osuutensa ehdotonta kärkikaartia. Tästä tulee nyt vähän tylsä kun kukaan ei ole tippumassa missään vaiheessa, mut maasto on mikä on ja miehet samoin. No eniweissi, hyvin ne tulee.

4. osuus
Miika Hernelahti vs. Simo-Pekka Fincke

Molemmat olleet parhaimmillaan varsin liukasjalkaisia kavereita. Nyt jo hieman hidastuneet ja agressiivisuuskin varsin maltillista. Miesten suunnistustaito on kuitenkin kasvanut hidastumisen myötä. Eli juuri sopivia maalinsylkijöitä tälle osuudelle. Karkaavat norjalaisilta, ruotsalaisilta ja kaikilta muilta haastajiltaan.

5. osuus
Simo Martomaa vs. Jonne Lehto

Mä luulen että oli hyvä veto valita Jole just tälle osuudelle. Hän pystyy kyllä juoksemaan tämmösen kolmevarttia niinku kuka tahansa muukin. Näin sanoi vastustaja Simppa viime vuoden Jukola-lähetyksessä, piru kun ei osaa näitä kielioppeja, tuleeko tohon viiva vai vedetäänkö se yhteen. No, mennään viivalla. Eli Lehto on varmasti yksi niistä vauhdinpitäjistä tällä osuudella. Simo puolestaan kertoi eilen että kulku on löytynyt ensimmäistä kertaa viime vuoden maaliskuun jälkeen. Hänellä se on ollut siis kateissa kauemmin kuin allekirjoittaneella. Nää kaks miestä pääsee vetämään kärjessä ja siinähän tulee eroa seuraaviin että hujahtaa.

6. osuus
Fabian Hertner vs. Marc Lauenstein

Jälleen samantyyppisiä miehiä. Nyt aletaan kallistumaan kuitenkin Lauensteinin puolelle. Jos mies näyttää Tuomas Mattilalta niin eihän se voi huonosti juosta. Ja toisalta kolmantena vuonna peräkkäin ei voi jäädä yli kuutta minuuttia. Ei vaan voi. Hertner tunnetaan jopa liukasjalkaisemmaksi kuin Lauenstein mutta nyt se ei auta, joutuu antautumaan kaksi minuuttia.

7. osuus
Thierry Gueorgiou vs. Tero Föhr

No niin, siinähän sitä on. Thierry juoksee virheettä, se on täysin varma asia. Jos Terokin onnistuu niin ei saa kiinni. Mutta mutta, Terolla suunnistus sakkasi PM-kisoissa. Eli virhe on mahdollinen. Veikkaan että menee loppukiriin. Tero voittaa raivolla.

Lainasin eilen kirjallisuutta Italian leirin vapaa-ajan viihteeksi. Seuraavat teokset tarttuivat mukaan:

Eero Mäntyranta - Kairoilta kisaladuille
Juhani Tamminen - Kaikki pelissä
Yhteisten vuosien voitolliset vaiheet jatkuvat - Marja-Liisa ja Harri
Sergei Bubka - Yritys jäljellä
Juha Väätäinen - Kierros vielä

Väätäisen kirjahan on ehdottomasti kaikkien aikojen paras. Aina se vaan jaksaa naurattaa vaikka sen on monesti jo lukenut.

Juha syö kuin näytteeksi kaksi grillattua lampaankyljystä muiden seurueen jäsenten yhtä vastaan, ja juo halukkaasti pullon hyvää punaviiniä. Päivän työ on tehty ja Afrikan yö on musta
.

Ennen SM-kisoja jopa tieten tahtoen join kaksi pulloa viskiä, että sain kuntoni osumaan oikeaan. Se kuulostaa proosalliselta, mutta totta se on. Sillä kerralla se oli varsinainen lääke. Siihen aikaan vielä join viskiä. Nykyisin vatsa ei ota sitä enää vastaan. Se oli huomattavasti parempi kuin olut mun vatsalleni. Yhdessä vaiheessa en pystynyt ottamaan olutta tippaakaan.
Nythän minä juon kaikkea. Olen totuttanut vatsani.


Tein harjoituksen ehtiäkseni kaupunkiin köyhän miehen aterialle. Pieni lihapala, munia, joskus pizzaa. Pakolliset kaljat oli otettava ettei olisi langennut itsesääliin. Aavistuksen vertainen känni antoi tunteen, että tämä pyörii sittenkin. Kolme kuukautta meni näin.


Nyt oli elettävä tarkasti. Suoraan sanoen elin patongilla ja kaljalla. En koskaan juonut ennen kuin harjoitusten jälkeen illalla. Nyt oli kalja taas tärkeä itsesäälin peittämiseksi.


Minä olen parhaassa vireessäni jos minulla on suhde naisen kanssa. En tarkoita pelkästään fyysistä suhdetta vaan ystävää, jonka olen tuntenut pitemmän aikaa. Tapaamisen kaipuu aiheuttaa sen, että kilpailusuoritukset luistavat paljon paremmin. Tapaamiset ja normaalielämän pikkuasiat, hymy, suudelma, mitä se kaikki onkin, voimistavat otetta juoksuun.

Rinttimaajoukkue

Eli mie ja Pardaali jouduttiin kutsumaan hätiin kun ei meinannu muuten Suomen miehille mitskua tulla. Eikä tullu siltikään, tiukassa ne näyttää olevan jos ei edes rinttimaajoukkue siihen pysty. Ollaan suunnistusurheilun Kalle Lassiloita näet.

Reitti löytyy tuolta, eli siis täältä
Siitä kun valihtee M21 K3 niin johan löytyy reitistmöä.

Ja kuvia tuolta

Ajelin tiistaina Paimiota kohti ja aattelin että finaaliin olis hyvä päästä, oletin siis siinä vaiheessa että eiköhän siellä joku 60 äijää juokse. No, majapaikassa kuulin että 11/lohko eli kaikkiaan 33 ukkoa finaaliin. Jaahas, nyt on muuten tiukkaa. Olivathan paikalla kaikki maailman parhaat suunnistajaihmiset ja pikkusen heikommatkin. Yrittänyttä ei panna vai miten se meni ja painuin pehkuihin keskipedissä. Reunoilla kuorsasivat seuratoverini Lehto ja Muukkonen, jälkimmäiseksi mainittu toimii myös graduohjaajanani. Ensimmäinen ohjaa muuten vain.

K-1
sijoitus 2. +3
Suoraan vaan talot lukien ja vauhti tappiin heti, tiedän että nyt vaaditaan täydellistä onnistumista

1-2
rastivälin 7. ja kisassa sijalla 5.
Lähtökarsinassa olen vakoillut Mats Troengin määritteet ja huomannut hänen ykkösrastin olevan miun kakkosen. Eli selkää kiinni. Ei lähesty. Toki olen katsonut että kannattaa kiertää vasemmalta eli en lähde suinpäin surman suuhun.

2-3
rastivälin 7. ja kisassa sijalla 6.
Troengin selkää näkyviin.

3-4
rastivälin 8. ja kisassa sijalla 8.
Mennään metsän puolelle ja edellä jolkottava Mats menee eri lipulle. Poimin oman rastikiveni itsevarmoin ottein nokkosista huolimatta.

4-5
rastivälin 24. ja kisassa sijalla 15.
ensimmäinen virhe. Olisi pitänyt juosta rastiväliviivan oikealla puolella. Virhettä laskisin tommosen 5-7 sekuntia. Tiedän että ei ollut hyvä koska Troengin selkä on nyt kauempana.

5-6
rastivälin 13. ja kisassa sijalla 11.
oikeaoppisesti olen tsekannut tämän jo edellisellä välillä ja kiertävä reitinvalinta on tosiasia. Pari muuta jätkää lähtee suoraan mäen yli mutta menkööt. Hyvin menee väli ja tarraan jatkopaikkaan kiinni ohuella oljenkorrella. Rastilla olen taas Troengin kanssa melkein samaan aikaan. Meillä oli tässä kohtaa sama väli ja sain miestä kiinni.

6-7
rastivälin 15. ja kisassa sijalla 10.
Matsin peesissä kevyttä rullailua

7-8
rastivälin 30. ja kisassa sijalla 15.
toinen virhe (7s), vaihdan näet suunnitelmaa puolivälissä ja kierränkin talon oikealta. Rastille tullessa Mats on seitsemän sekuntia edellä eli sillä oli sama rasti taas. Saan välitöntä palautetta siitä että virhe tuli. Tämä on jo toinen kerta ja tiedän että tiukalla on nyt jatkot.

8-9
rastivälin 3. ja kisassa sijalla 13.
täysiä

9-10
rastivälin 26. ja kisassa sijalla 16.
hankalahko väli kun edessä on kaikennäköstä tummanvihreätä. Niitähän pitäisi kai kiertää jos ei halua hylsyä. Uskoisin että oikealta on ollut hieman nopeampi.

10-11
rastivälin 24. ja kisassa sijalla 15.
Täyttä eteen. Tässä kohtaa huomaan että huippukunto ei sittenkään ole vielä läsnä. Ei meinaa lähteä nimittäin.

11-12
rastivälin 32. ja kisassa sijalla 16.
Teen turhaan koukkauksen puolivälissä. Olisi pitänyt juosta vasenta puolta, siis rastiväliviivan. Ennen rastia joudun pysähtymään, lippu on nimittäin jemmattu tehokkaasti pusikon keskelle. Virhettä 4 sekuntia.

12-13
rastivälin 26. ja kisassa sijalla 17.
rastilta pois samaa reittiä ja sitten vain täysillä suoraan. Troeng viipottelee taas vaihteeksi edellä. Nyt pitäisi aloittaa loppuveto mutta koneesta ei irtoa.

13-14
rastivälin 6. ja kisassa sijalla 17.
viiminen valopilkku tässä kisassa. Joku jopa kannustaa.

14-15
rastivälin 17. ja kisassa sijalla 17.
ei onkelmia. Tässä kohtaa jatkopaikkaan on matkaa muuten 9 sekuntia ja matkaa maaliin alle kaksi minuuttia. Nyt alkavat virheet.

15-16
rastivälin 34. ja kisassa sijalla 20.
olen katsonut etukäteen että ihan sama kummasta portista menee. Edellä menevä ranskalainen jatkaa rastilta eteenpäin ja sillä perusteella ota toisen reitin. Hyvä peruste. Kymmenen sekuntia takkiin ja tiedän sen koska rastille tullessa ranskalainen menee jo kaukana.

16-17
rastivälin 38. ja kisassa sijalla 22.
lähden hätäisesti, en ole katsonut väliä etukäteen. Tuikkaan urheilupuistoon ekasta portista ja se on virhe. Kierrän vielä viimisen pusikon vasemmalta. Keepele, kymmenen sekuntia turpiin vielä tässä.

17-M
Loppu on pelkkää kosmetiikkaa

Optimisuorituksella olis ollu just ja just mahikset finaaliin. Mut en kyllä ole tyytyväinen tohon juoksuun, huono se oli. Toisaalta finaalia katellessa huomasin että ne kaikki oli muuten todella nimekkäitä menijöitä. Staroja lähti heti kisan alkupäässä ja olishan se ollut todella ihme jos siellä seassa olis laahustanu joku Simo-Pekka Fincke. Vähän sama jos GP-kisoissa lähtöviivalla olis Tomi Pyylampi.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

F1-forum

Innokkaana formula-fanina tulee vierailtua säännöllisesti F1-forumilla. Sieltä löytyy myös mehevä suunnistusta ja ennen kaikkea Jukolaa koskeva viestiketju. Mielestäni nimim. 160581 on vuosien saatossa heittänyt kohtuullisen kovaa läpyskää tällä muutoin varsin vaisulla foorumilla.
Ja foorumihan löytyy täältä.

Kysymys on ilmeisesti paitsi VeVe-fanista, etenkin Antti Harju-fanista. Heitetäänpä tähän muutama lainaus koskien Veikkoja koska VeVen mieshän mie olen.

Lisäksi Kotkasta napattiin Kymin Suunnistajista Tuomas Mattila ja viimevuodeksi Kouvolan Rastista Jonne Lehto. Jarkko Liuha napattiin aikanaan Jyväskylästä VeVeen. Vähän samaan tapaan kuin Lavialainen Markku Joensuu napattiin mukaan aikanaan ennen kautta 1983.

Ei ainakaan tarvitse sitten ihmetellä kenen käestä on kotoisin Jukolan 2011-kartta. Harju& Weckman vastaa ammattitaidolla siitä osasta. Jos Tero Föhr piirtää miesten radat.

Vehkalahden Veikot tulee lähtemään ykkössuosikkina. Nopeamaasto plus Sveitsin supertykit Marc Lauenstein ja David Schneider takaavat sen ettei Haminalaisia pidä kärjestä pois kuin huono tuuri. Joukkue on rautainen. Tero Föhr (28-vuotias Salo Jukolan suurin sankari), Janne Weckman 31-vuotias (yötykki 100% varma mies"karttaprofessori".) Marc Lauenstein 27-vuotias 2006 voiton missannut Hammaslääkäri (vuosikausien ajan luottoankkuri, nyt menettänyt hieman nopeudestaan. Mutta edelleen piinkova ammattimies), Petteri Muukkonen 32-vuotias (todella arvokas mies), Simo Pekka Fincke 27-vuotias kovanonnen soturi (ehkä juoksuvoimaisin suomalaissuunnistaja.) Jonne Lehto (2006 Jukolan avaaja) Tuomas Mattila (yö-mies, mutta päiväkin käy) Vehkalahden Veikot on ykkössuosikki. Kalevan Rastillakin on kova porukka, Antti "Pipo" Harju, Simo Martomaa, Miikka Hernelahti, Thierry Gueorgiou, Jan Prochazka, Philippe Adamski, ja Tommi Tölkkö.

Vehklahdella on kuitenkin se etu, että ydinryhmä on ollut yhdessä yli vuosikymmenen. Jotkut heistä ovat juosseet yhdessä koko harjoitusuransa. (Tero Föhr ja Simo-Pekka Fincke ainakin. Kuten myös KR:n Antti Harju ja VeVen karttaekspertti Janne Weckman). Vehkalahden valmennus on vuosikaudet jo ollut Jorma Sipilän varmoissa käsissä. Tiomila on vielä valtaamatta, Jukola on kahdesti vallattu. Kolmannen voiton olisi nyt hyvä tulla, koska ensi vuoden 2010 jälkeen. Koittaa vuosi 2011 ja Harjun, Jukola. Se on 100-vuotiaan VeVe:n vuoro toimia Jukolaa järjestäessä täsmälleen 40 vuotta Vehkalahden, Pyhällön ja 19 vuotta Ravijoen edellisen Jukolan jälkeen. Siltä vuodelta ei pisteitä tule, ja lisäksi VeVe joutuu kilpailemaan vuoden 2012 kisassa sillä numerolla jolle Pihkaniskat sijoittuu vuoden 2011 kisassa.


Ei 2010 Jukolassa tule olemaan yhtään sen helpompaa maastoa kuin 1981 tai 1970 oli. Sama maasto, sitä ei kukaan suunnistaja osaa suunnistaa virheittä ollenkaan ei Edes Tuomas Tervo. Vaikka Hyvinkäältä on kotoisin.

Hyvinkään kisaan voi todeta ohjeen, sitä maastoa ei opi edes treenaamalla. Ihan oikeasti, sen maaston osaa ehkä Marko Väisänen ulkoa ja sekin vain pieniä pätkiä.Se on erittäin hidaskulkuista mäkistä maastoa, vielä jos osuu kylmä keli niin se on tosi paha. Virolahdellakin "Junnu" tekee ihan varmasti vaativan kisan. Junnun tuntien fysiikkaa koetellaan niin huipuilla, kuin kuntoilijoillakin. Ravijoen maasto on ihan mukavan mäkistä. Mun kaveri on suunnistanut aloitusosuudet sekä kaatosateessa 1981 Kytäjällä että tulikuumana yönä 1992 Ravijoella ja pitää jälkimmäistä pahempana yöosuuksilla peitteisyyden vuoksi. Mutta pahin oli kyllä Selänpää 1983. Koska se maasto oli kaikille haaste. Vehkalahtihan voitti paljolti kokemuksella 1983. Nuoruus toi voiton 2006.

Reijo Mattinen oli lapsuuden sankareita, tietysti kun tässä Helsingissä on asunut ja saanut seurata Jukolaa niin radiosta (1983 lähtien) kuin myös TV:ssä varmaan niihin aikoihin. Niin Kyllä Rekan tarina Jukolan voiton menetyksineen (1992, 1994 ja 1995) kovan onnen soturina hakee vertaistaan. Aina oli hyviä joukkueita koskaan sitä voittoa ei miehelle suotu. Ei edes Juhla-Jukolassa 1998. Jolloin Rajamäellä viimeksi oli se tosi hyvä joukkue. Mutta kyllä se suurin sankari oli Antin isä Timo Harju. Lähinnä sen vuoksi, että Timolla on edelleen nimissään voittoisien Jukola-ankkurien ikäennätys vuodelta 1983. (36-vuotta!) Ja sen vuoksi, että Timo on niin perusteellinen kaikessa mihin hän ryhtyy.

Jukola käydään Mikkelissä 13-14.6.2009 Kumpikin kisa on tänä vuonna nopeassa maastossa. Ennakkoon Kalevan Rasti on vahvistunut. Jan Prochazkan tulo aloittajaksi ja Aaro Asikaisen kasvamisen miehen mittoihin myötä Tiomilan 26 vuoden takainen voitto saatetaan pystyä uusimaan. Vehkalahden Veikot lähtee kauteen kuitenkin Suomalaisista vahvimpana ennakkosuosikkina. Kalevan Rastin asu on tälläkaudella Punamusta raitapaita. Eli siis punaisella pohjalla Mustat raidat. Valkoista jota Futuren aikana asuissa oli ei enää ole. Vehkalahdella on lähes 1983 vuoden kopio eli hyvin vähän Valkoista ja sekin selkäpuolella. Eli mustavihreä etuosa. Kovista miehistä S-P Fincke on sittenkin kesällä juoksukunnossa, selkäleikkauksen ja pohjelluun rasitusmurtumasta huolimatta. S-P aikoo viivalle tulla vahvempana kuin koskaan. S-P (tulee etunimestä Simo-Pekka)

2006 eroa repi viitisen minuuttia Babptiste Rollier. Mutta peli meni kovaksi kun Tero Föhr rupesi varmistelemaan liian aikaisin. Ja Tero Kettunen lähes tavoitti. Tiedä miten olisi käynyt jos Kettunen olisi tavoittanut saaliinsa. Kalareissu joukkuekaverien kanssa edeltävänä Keskiviikkona vei voimat.

Janne "Junnu" Weckaman tekee nyt elämänsä juoksua! VeVe lähtee kohta karkuteille, tämä alkaa tuntua vuoden 1983 ja 2006 toisinnolta, myös silloin Vehkalahti tuli todella kaukaa takaa. Ja voitti! Junnu on tehnyt miehen työn ja nostanut taas, minulla asenteen tappiin. Tästä tulee vielä todella hyvä, loppussa meillä on heittää vanha soturi Marko Närvä, 2006 Jukolan avaaja Jonne Lehto, ja kaksi viimeistä ovatkin sitten 2006 vuodelta tutut Simo-Pekka " Isän poika" Fincke ja aina luotettava sotaratsu Tero Föhr. Kova kolmikko joka kyllä tämän hoitaa, Juhlat voidaan viettää taas Haminan Torilla vuoden 2006 tyyliin. ja taas samaan tyylin väkeä on kuin pipoa torilla. Kun kaupungissa tapahtuu jotain suurta. Mikäs sen upeampaa kuin kokea se sama tunne toissakesän helteestä uudestaan, vieläpä nyt ei ole helle joten sen pitäisi sopia Markolle ja Jonnelle entistä paremmin.

Syy miksi Jannea kutsutaan "Junnuksi" tulee siitä että uran alussa oli mukana myös isoveli Jani Weckman.
Junnu oli vuoden 1995 Nuorten Jukolan sankari ja nyt 30-vuotiaana ainoa Vehkalahden Veikkojen I-joukkueen naimisiin ehtinyt mies. "Karttaprofessori" teki kyllä elämänsä Juoksun harmi ettei sitä palkittu Jukola voitolla tällä kertaa.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Mainos

Nyt löyty semmonen sivusto että siellä tulee jokaisen vierailla päivittäin katsomassa miten projekti etenee. Ja sehän löytyy täältä. Saadaan tuonnekin tuhansia ja taas tuhansia vierailijoita.

Voimia.

Ite aattelin tänään pysytellä koko päivän sisällä, semmonen koiranilma ulkona vallitsee. Itse asiassa en ole minään päivänä tällä viikolla käyny ulkona ennen kolmea. Tylsyys on tosiasia.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Miehet vanhenee, jutut huononee

Kärräilin äsken halkoja varastoon ja muistu siinä mieleen yks hauska spekulaatio tältä keväältä. Nimittäin jossain porukassa sitä mietittiin että olispa Ruutana. En nyt muista ketä siinä oli mut jos veikata pitää niin varmaan Tuukka ja Nurmonen, mahollisesti Pajunen pahimmassa ylikuntohoureessaan. Tai sitten saatettiin olla VeVen poikien kanssa liikenteessä, ehkä Lehto, Mattila, mahollisesti Töyrylän Matsukin. Ratilaisen Rantte siinä ei ainakaan ollu, koska aiheen spekulaatio jäi aika lyhyeksi. Ei siis menty siihen "niin sehän oliskin mielenkiintoista"-vaiheeseen.

No kuitenkin. Hapettomissa vesissä ruutanan selviytymisen selittää kyky luoda alkoholia vereen. Syyskuun lopulla maksan paino koko kalan painosta voi olla jopa 15 %. Siinä on syytä kerrakseen olla Ruutana, vois olla pienessä sihneessä koko talven.

Toukokuussa vietettiin Haaskan läksiäisiä Utran saaressa ja siinä yhteydessä tuli puheeksi semmonen homma että jos sitä oliskin Tilhi. Nehän vetää noita pihlajanmarjoja ja jos ne sattuu syksyn tullen olemaan pikkusen käyneessä tilassa niin tuiterissahan ne Tilhet sitten lentelee. Siinä Utransaaren laavulla oli muuten joku äijä polttelemassa piippua ja viettämässä aikaa. Olisko ollu niin että tän jutun jälkeen se totes on teillä kyllä jutut, mie taidan nyt lähteä.

Että tämmöstä sitä liikkuu päässä. Puhelinkin on taas vaihteeksi jossain teillä tietämättömillä. Saa nähä milloin löytyy.

Tavoitteena tasainen rusketus ja valkoiset hampaat

Olisko hommat helpompia jos laittais tän blogin pakettiin? Oon selaillut tässä kilpakumppaneiden vastaavia ja todennut että kellään ei ole mitään kauhean positiivisia juttuja. Siitäkö se onkin kiinni? Kuka tietää vaikka oliskin. Kaikkia blogimiehiä rankaistaan siitä että kuluttavat aikaansa tällaiseen turhuuteen, menisivät töihin ja tekisivät lapsia.

Laitetaanpa muutamia otteita:

Aaro Asikainen:
Reilu pari viikkoahan siinä meni flunssan kourissa sitkoillessa. Väliin jäi Huippuliigat ja SM-sprintit. Myös ´muutama´ reeni jäi tekemättä, hyvä, että kotitalon portaat sai kavuttua ylös. Voidaan sanoa, että happo oli läsnä. Sepä se onkin läsnäolevaa sorttia aina silloin tällöin.

Saku Asikainen:
Poljin k-pisteeltä eteenpäin leuka ylhäällä ja mieli pilvissä ja joku 6 ekaa väliä jalat vielä liikkui. Tais siinä seiskan nurkilla alkaa jalatkin olemaan jo hyytelöä ja lopun harjun ylityksen jälkeen ei enää hapoilta nähnyt eteen. On se nähtävyys, kun jalat ei liiku ja ei myöskään maisema vaihdu.

Kim Fagerudd:
Efter att jag sprungit Silja-Rastit i söndags funderade jag över vad som är bättre, att sitta hemma med grym abstinens eller att tävla och verkligen se hur dålig man är för tillfället. Den dåliga dagsformen har visserligen sina förklaringar, men formen lär knappast bli bättre sålänge man inte kan träna. Söndagens lopp behöver inga desto större förklaringar. Dryga två minuter misstag och fem minuter långsammare är segraren Hramov.

Tillbaka till mera negativa saker. På måndag kväll förvandlades den allergiska snuvan från den gångna helgen till en ordentlig förkylning. Igår och idag har jag haft grym snuva och hostat väldigt mycket. Förhoppningarna om att tävla inkommande helg börjar vara väldigt små.


Robin Fröberg:
Ultra långa FM blev inte alls som jag hade tänkt mig. Hade tunga ben redan från start och kom aldrig upp i nån fart. Sprang första slingan (av tre) och avbröt efter att länge avvägt om jag skall springa hela banan till slut eller inte. Tyckte att det var bättre att bryta än springa loppet ut och få benen i ännu värre skick. Vet inte riktigt vad jag skall ta mig till för att få benen i löpbart skick, och vad som gjort att benmuskulaturen känns så trötta.

Näist en kyllä mitään ymmärrä mut varmaan jotain negatiivisia saakkereita ne on


Tuomas Kari:

Perkele. Siinä kävi sitten niin, että jouduttiin tekemään vähän isompaa operaatiota.
Alkuunhan piti vain putsata rustovaurio polvilumpion takaa ylhäältä (tai jostain sieltä hoodeilta).
Magneeteissa kumminkin oli näkynyt myös reisiluussa oleva irtonainen palanen, mutta lääkäri oli hyvin luottavainen sen suhteen, että sille ei tarvitsisi tehdä mitään. Reisiluusta oli irronnut palanen, joka oli reisiluussa kiinni vain sen ja luun väliin kasvaneella rustolla. Jotain kasvuhäiriötä se todennäköisesti oli, sano doc.


Aleksi Koskikallio:

Viikonloppu lähenee ja ihmettä odotellaan. Lääkkeitä on popsittu, mutta silmiä kirvelee ja nenä vuotaa solkenaan. Ei sitä kunnossa olla muutenkaan, että ei hätää. Yritän kuitenkin pitää mielessä Suntilan lausumaa Hirvisprintissä: "Kyllä niitä ihmeitä joskus tapahtuu"


Matleena Kukkonen:

Nälkä. Vaikka tulin töistä. Oon pitäny huonosti asioistani huolta. Tai söin siellä kyllä kerran, mutta taas on vaan nälkä. Syöminen on kyllä kivaa. FB:kin tuntee mut täysin. Taidan olla aika yksinkertanen ihminen siis. Ehkä se on huono asia ehkä ei.

Ellu Munukka:

Mulla on muuten eri pituset jalat, kireet lähentäjät ja heikko peppu. Ja jos en oo maininnu niin se psykan yo laski ämmään ja jäi pisteen eestä. Tuli tupla ämmä niistä kisoista.


Mikko Patana:

mä oon nyt niin depressiivinen taas että. eipä se juoksu tuntunut viime kisoissa yhtään sen paremmalta kuin mitä viimeisenä parina kuukautena on tuntunut. uskon että olisin tuon sprinttiradan pystynyt juoksemaan normaalissa olotilassa 30-45sekuntia lujempaa. nyt jäin kärkeen 1.26 josta ehkä 10-20 sekkaa olis voinu saada pois yhdellä reitinvalinnalla ja ilman yhtä pysähdystä.
prisma-rasteilla jäin håkan peterssonille sen 5minuuttia vaikka tein hyvän suorituksen. jalat on yksinkertaisesti niin väsyneet ja veltot että koko ajan tulee kaatuiltua metsässä. mitä rankempi maasto sitä kauheampaa. ja kun koko kroppa on niin hapoilla niin se on tosi vaikea keskittyä suunnistukseen ja karttaakin tulee luettua normaalia vähemmän.

no perjantaina olikin jo kurkku ihan jäätävän kipeä ja se lauantaina pientä lämpöä. kurkkukipu saatiin hävitettyä vanhan kansan opeilla mutta räkätauti tuli tilalle ja ääni lähti. edelleen pientä lämpöä buranoiden välissä.

mä en kyllä käsitä mikä ihme mulla on. voiko ne olla nämä allergiat jotka on ruvennu käymään munki kimppuun vai mikä kumma on saanu mut näin toivottaman veltoks ja jatkuvan nuhaiseksi koko kevääksi. mulla on todettu lievät allergiat joskus 15-kesäisenä mutta ei ne oo koskaan vaikuttanu juuri mitenkään. henkikin kulkee tosi hyvin. mutta jos tämä johtuu allergioista niin ymmärrän kyllä jou lakasta paljon paremmin. mihinkään ylikuntoon en usko koska huhtikuun alusta kun nämä vaivat alkoi niin oon reenannu keskimäärin 5-6kertaa viikossa kun ei oo uskaltanu enempää. toivottavasti nyt hellittäis tämä flunssa ja pääsis kokkelbyyhyn sprinttailemaan edes sen minkä näillä räteillä pääsee.


Kylä kyyyllä.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Joutlammen taival

Helle on saapunut Suomeen. Olisipa aina tällaista, mietin verkatessani. Eniten tässä lajissa risoo se että kesällä kun on parhaat kelit ni järjestetään pelkästään jotain MM-kisoja. B-kaderi joutuu tuleen aina keväisin ja syksyisin, silloin kun sataa vettä ja samaan aikaan on pakkasta.

K-1
Lähden kovempaa kuin koskaan. Miksipä en lähtisi, tuntuuhan kunto todella vahvalta. Suppaa on tarjolla aivan kuin kotona Joensuussa, näin olen liimaan lipun kuin parhaimpina päivinäni.


1-2
Siitä vaan suon yli ihania kumpareita pitkin. Vaarana juosta oikealle väärään notkoon. Haistelen tilanteen ja poimin lipun hyvissä voimissa. Mäki kulkee vihdoinkin niin kuin se vain voi kulkea.


2-3
Tarjolla on pitempi väli ja vauhdikas sellainen. Maastoaskel vaihtuu nätisti tiellä vahvaan päkiäaskellukseen. Lähtöpaikalla ihmiset pysähtyvät hurraamaan kun rullaan sen vierestä samalla kun luen jo kaikki seuraavat välit. Flow-tila on tosiasia ja silloin pystyn lukemaan noin sata väliä muistiin. Rasti löytyy nätisti enkä ole hurjasta alkuvauhdista huolimatta edes hengästynyt.


3-4
Ei muuta kuin alas suolle ja Rajasuolta ammennettu suoaskel käyttöön. Tapahtuu aika tarkalleen automaattisesti. Juuri oikeasta kohdasta metsän puolelle ja vahvaa mutta ennen kaikkea tarkkaa työtä tehden lipulle.


4-5
Hyvin on kilpailu lähtenyt käyntiin. Nyt ei muuta kuin samaan malliin ja mikäs sinä kun kerran kulkee. Jälleen pidempi väli, väli jolla saan käyttää koko askelvariaation, alkuun suota, sitten metsää ja lopulta tietä. Hahmotan hienosti oion toiselle tietä ja laapotan alas upeaa notkelmaa pitkin. Lippu siellä missä sen kartan mukaan pitäisikin olla.


5-10
Välit tiheässä metsässä. Tajuan että näillä väleillä voi vain hävitä, ei voittaa. Teen kilpailun suurimman virheen rastille numero 8. kun juoksen hieman pitkäksi. Tappiota noin 45". Tästä kimpaantuneena liimaan seuraavat liput erittäin tarkasti. Kun polvikin tuntuu nousevan risukossa hienosti, fiilis ei muuta kuin nousee nousemistaan. Näillä välillä itsensä ulos pelaa Mikko Heinonen juostessaan kympille väärää mäkeen. Näin ollen VeVen täystyrmäystä uhittelee enää Toni Louhisola sekä Käyhkön tuntumassa etenevä Petteri Niskanen, ex-veikkolainen hänkin.


10-11
Luumäen metsiä pienen ikäni kolunneena arvaan että kyseessä on ratkaisuväli. Näin ollen teen reitinvalinnan huolellisesti. Se kannattaakin sillä onnistun juoksemaan välin optimaalisen reitin välittömässä tuntumassa. Tarjolla olisi juomaakin, mutta huolellinen valmistautuminen kisaan sisältää minulla aina myös ravinto-ohjelman. En siis tarvitse juomaa lainkaan vaan ohitan juomapaikan omahyväisesti. Juomamiehet katsovat kateellisina ja kuulen toisen kommentoivan: "olisinpa minäkin noin lahjakas urheilija"


11-13
Heti rastilta lähtiessä edessä on tiukka nousu. Tunnen jo kropassani kilpailun rasitukset, mutta olen päässyt täyteen kisahurmokseen enkä anna väsymyksen haitata. Tiellä juostessani vilkaiseen rannetietokoneeseeni ja huomaan vauhdin olevan siellä kolmen minuutin tuntumassa, siis kilometriä kohden. Riittää minulle. Rastille tiukka nousu mutta reisi heiluu entiseen malliin. Tiedostan että tulossa on vaativa supikko ja seuraavan välin käytänkin lähinnä henkiseen valmistautumiseen. Siitä huolimatta rastiväliaikani on seisemänneksi nopein Weckmanin Jannen ollessa mitättömät viisi sekuntia nopeampi.

13-14
Tällaisia välejä olen suunnistanut Joensuun vuosinani tuhansia ja taas tuhansia. Kuva välistä on heti mielessä eikä tällä välillä tarvi paljon karttaa lukea. Amatööreille tiedoksi miten tällaset välit juostaan. Käytetään ohjaavia muotoja eli harjanteita hyväksi, siellä päällystöillä kulkee useimmiten kivikautisia kalastajien neulaspolkuja. Niitä onkin sitten mukava kleerailla samalla kun poimii lippuja kuin etelän hetelmiä.


14-15
Suoraan vaan ja polun pää näkyviin. Hyvin menee ja lippukin ilmoittautuu vailla ongelmia. Rasitus tuntuu kehossa yhä voimakkaammin. Tsemppaan kuitenkin tiukasti enkä anna periksi. Tässä sen taas huomaa. Silloin kun kulkee hyvin niin sitä tavallaan nauttii siitä pahasta olosta. Sairasta mutta totta.

15-16
Palauttelen kehoa rullaten rennosti juuri oikeaan notkelmaan. Huippukunnossa sitä voi ihminen palautua hyvinkin nopeasti vaikka harvahan sen todella tietää.

16-17
Tarjolla itselleni parhaiten sopiva rastiväli. Eli hyvää pohjaa ja loivaa ylämäkeä. Kiitän ratamestaria ja hurjastelen välin kuin Sergei Lebid EM-maastojen lopun. Tällaiseenkin on varaa silloin kun eteen sattuu oikein pöljän päivä. Seuraavan välin alussa on näet tarjolla lyhyt alamäki.

17-18
Kyseisen alamäen jälkeen juoksen tiellä noin puoli kilometriä,katson kellosta että aikaa kuluu 1'18. Eihän se nyt mitään kuuhunmenotavaraa ole mutta ihan hyvä suunnistajalle kuitenkin. Tieltä tiukka ylämäki ja rinnettä pitkin hienosti rastille. Tulee mieleen että täällähän voisikin harjoitella ennen elokuisia MM-kisoja.

18-19
Viiminen väli ja laitan ropan likoon. Kuudensadan metrin loppukiri on kylmä tosiasia.

19-M
190 metriä ylämäkeä on homman nimi. Tiukkaan sen 28 sekuntiin. Maalissa olo on voipunut mutta samalla hyvä, tiedän tehneeni jälleen lähestulkoon täydellisen juoksun. Mies toisensa jälkeen jää taakseni. Remiksit naamaan ja kylmäaltaan kautta ravisteluhierontaan. Onhan huomenna edessä jälleen tärkeitä harjotteita kauden
päätavoitteiden lähestyessä.

tulokset

En jaksa nyt laittaa karttaa tähän, nuivas on tinskin reitti. Aika samoi väylii ollaa vejetty.

Pitää vissii alkaa lepäilemään kun ei muu auta. Tähän olenkin saanut ohjeistukset korkealta taholta.