maanantai 30. marraskuuta 2009

Kikkeliskokkelis - mitäs läksit?

Viikonloppu oli ja meni. Sanoisin että kyseessä oli ehdottomasti A-luokan viikonloppu, harrastettiin sekä ruumiinkulttuuria että kulttuuria. Sen verran voin paljastaa että perjantaina tuli suunnistettua melkein 2h eli pisin lenkki sitten heinäkuun Italian leirin. Lauantaina kangasmaastossa suunnistusta kovaa 4*10-13'. Tuntu erittäin pahalta koko ajan mutta niin se pitääkin tuntua, luulen että kahen viikon päästä testijuoksussa voi kulkea jo vähän paremmin. Jetin tietovisaan oli koottu unelmajoukkue ja tulokset ovat taululla: kovassa seurassa kunniakas kolmas sija kertonee kaiken, tietoa on ja paljon. Siitä olikin sitten hyvä siirtyä keikalle joka oli muistaakseni hyvä. Ei siitä sen enempää, menneet ovat menneitä ja tulevat tulevaisuutta. Keskitytään jälkimmäiseen.

Tämän viikon vietän kotipuolessa Haminassa, tai siis Vehkalahdella. Vaikka kunnat ovat yhdistyneet ja nimeksi otettu Hamina niin haminalaiseksi en ala. Puhutaan periaatteellisen tason ratkaisuista. Arvelin että hyvä se on käydä toisinaan näyttäytymässä, etenkin kun jouluna joudun Afrikkaan juoksuhommiin. Tällä viikolla arkipäivisin pitää yrittää juosta ja toisaalta kirjoittaa gradua, leirillä ei sitten tarvi siitä stressata. Vaikka eipä tuosta ole tullut paljon ressailtua muutenkaan, jotenkin on semmonen olo että ei se nyt voi näin helposti mennä. Jossain vaiheessa totuus paljastuu, se on sen ajan totuus se.

Viikonloppuna on sitten Kalevan Rastin ensimmäinen leiri, eli viikonloppu Kolilla. Perjantaina yöharjoitus, lauantaina pitkiä vetoja ja sunnuntaina pitkä maastolenkki. Aika perinteinen treeniohjelmisto siis, ja mitäpä sitä hyvää muuttamaan. Mikäs siinä, ihan hauska lähteä hieman uusiin kuvioihin vaikka samat mulperithan ne siellä vastassa on kuin joka päivä muutenkin. Pientä piristystä muutoin ylen ankiaan syyskeliin.

Saavumme Kouvostoliittoon.

torstai 26. marraskuuta 2009

Taivaan kirkkaus sokaisee

No niin, se on taas viikonloppu edessä. Mikäs on torstaiehtoota vietellessä kun tietää että hauskuutta on luvassa ihan lähitulevaisuudessa. Kohta lähen noutamaan Vähäsen pojan juna-asemalta ja vien samalla Hyyryläisen sinne. Tänään ohjelmassa on vapaata illanviettoa mutta eiköhän siinä tule ruoka tehtyä ja viinit juotua. Huomiselle Pipo on suunnitellut pitkän suunnistuksen tuonne Jukan takapihalle eli Suomeksi sanottuna tän vuoden SM-viestin maastoon. Iltasella sitten semmonen perustavaa laatua oleva juoksulenkki Mehtimäen hullunkolmiolla, kai sieltä jotain Rukan lähetyksiäkin tulee.

Lauantaina aamupäivällä juostaan Kulhon kankailla kovia suunnistusvetoja, ilmottautuneita tähän treeniin näyttää olevan paljon. Siitä tulee varmaan todella mukava treeni, hyi että nyt alkaa oksettaa tämä hehkutus. Jatkan silti.

Kuten mainittua, lauantaina varsinainen päätapahtuma tulee olemaan JetSetin urheiluvisa. Treenin jälkeen syömään ja sitten JET, SET GO! Jaettiin vastuualueet jo hyvissä ajoin joten voittoa voi tuskin kukaan estää. Kerran kävin siellä ja silloin oltiin kyllä viimisiä, ja ylivoimasesti. Luulen että lauantain ohjelma tulee muotoutumaan ihan issekseen tästä eteenpäin. Sen verran varauduin että ostin eilen Prismasta 75 chicken wingsiä ettei ainakaan nälkä yllätä. Iltasella sitten Kellariin kylttyyriä harrastamaan. Kyllä se pittää kerran kuukauvessa pikkusen rävväyttää, ollaanhan myökin vain ihmisiä.

Sunnuntaina tehdään lenkki, se on varmuutta varmempaa varmuutta.

Mitenköhän on, jos pään oiskohan pakastetun pään saanut takaisin paikalleen. Viittaan Iltasanomien juttuun.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Perketi vie

Testijuoksun tulokset

Omaan kuntooni suivaantuneena menin eilen juoksijoitten treeniin Areenalle. Kyseessä ei kuitenkaan ollut varsinainen juoksuharjoitus vaan enemminkin ns. tukiharjoite. Kaikenlaista jumppaa, liikkuvuutta ja kehonhallintaa. Loppuun sitten muutamia sadan metrin vetoja. Mulle noi kaikki liikkeet oli äärimmäisen helppoja ja vedin ne läpi ihan Motoriikka-Miikkana. Hyvä niin, olisi ollut noloa lähteä tästäkin treenistä pois ennen aikojaan kuin Talent-Markku konsanaan.

Nyt lähden katsomaan tiestölle olenko todella niin huono.
Terv. DJ Tiestö

Sen verran joutuu vielä kysymään arvon lukijoita että mikä on Pensselisedän ekan hittibiisin nimi? Nyt on nimittäin seuraava jo tulossa, Joensuusta jupistaan.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Jopet Show on muuten PARAS

Tänään meni jokseenkin paljon paremmin kuin eilen. Kaikissa suhteissa oli ihan kohtuullisen siedettävä päivä nimittäin.

Aamusella heräsin hetikohta ysin jälkeen ja tempasin aamupuurot sekä kahveet tulille. Syön muuten joka aamu täsmälleen samanlaisen aamiaisen: iso lautasellinen kaurapuuroa ja puolisen litraa kahvia. Niin olen tehnyt jo kymmenen vuotta ja mitäpä sitä hyvää tapaa muuttamaan. Itse asiassa olin toukokuusta syyskuuhun tauolla ja napostelin jotain jugurtteja ja leipää. Liian luksusta semmonen, kaurapuuro paras.

Aamiaisen jälkeen kattelin feisbuukista että Pyylampi meinaa lähteä pitkälle lenkille, no samat oli itelläkin mielessä. Niinpä tempaistiin nuorten ja lupaavien suunnistajien kanssa Jaamankankaalle, kartalle oli merkattu 15 kilometriä suunnistusrataa. Hyökättiin se läpi ajassa 1h33min, se on ihan hyvä pitkä lenkki tässä vaiheessa kautta. Kohta vois alkaa jo pidentämään kun ton verran jaksaa jo tuupata ettei mitään. Sikälihän toi meni perinteisesti että ne ketkä oli eilen huonoimpia (mie&nurmonen) oli tänään menopäällä. Niin se menee aina.

Sitten tulee jymypaukku: leivoin pullaa. Se oli elämäni eka kerta ja sen kyllä huomaa. Maistuivat nimittäin ihan sämpylöiltä. Ei muuta ku juustot&kinkut väliin niin menee alas ettei mitään.

Iltasella menin sitten kattomaan elämäni ekaa lentopallomatsia. Mutalan Riento on tämä paikallinen Joensuun joukkue ja Isku-Volley toimi vastapuolena. Siinähän vois periaatteessa perustaa uuden joukkueen nimeltä Asko-Volley, eikö niitä huonekaluliikkeitä ole sen nimisiä? Pelinähän tuo lentopallo on varsin viihdyttävää ja siitä tämmönen pikkusen yksinkertasempi kaverikin ymmärtää jotain. Korista oon yleensä käyny tsiikailemassa, siitä en tajua vieläkään mitään muuta kuin ne pisteet. Se kellä on enemmän pelin lopussa voittaa useimmissa tapauksissa. No eniweis, Rientohan sen voitti ja sattu olemaan vielä niiden 95-vuotis juhlamatsi niin HYVÄ RIENTO! Kannatan niitä tästä lähtien lentiksessä.

Pohdittiin muuten aamuselle että Joensuusta puuttuu tyystin homobaari. Jollain luennolla meillä oli juttua että homobaari on yksi kaupungin kehityksen mittari. Niinpä kehiteltiin tänne sopivat systeemit: BarGay, BeSexual ja Homorillo.

Ens viikolla otan treenit pikkusen kevyemmin. Keskiviikkona juoksen kuitenkin tempo-trainingin ja perjantaina Eman kanssa kisavauhisen suunnistuksen. Lauantaina pitkä lenkki, JetSetin urheiluvisa ja KT Kellarissa. Sen jälkeen onkin enää pari viikkoa ja lähden Afrikkaan.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Kannan vettä lähteeseen, kannan valoa säkissä

Tänään oli kohdattava ensimmäinen varsinainen takapakki. Viimiset kolme viikkoa on ollut koko ajan tuntuma että kunto menee mukavasti eteenpäin, lukuun ottamatta viime viikon pientä sairastelua. Tiistain vedoissa meno oli jo vuodenaikaan nähden varsin asiallista, siihen treeniin olin tyytyväinen. Tänään testijuoksussa meno oli kuitenkin niin huonoa, että oli kurvattava omille reiteille. Niin paljon hävetti yleisillä reiteillä lohmustaa.

Kattelin tossa hieman noita sykkeitä ja havaitsin että tuntemus oli oikea. Keskisyke oli vain 160 mutta lihakset eilisestä tasotestistä niin jökissä ettei antanu myöten juosta kovempaa. Silloin se on parempi ottaa iisimmin. Kai se eilinen tasotesti otti huonokuntoselle yllättävän lujille, vaikka kovia tonneja ei ollutkaan kuin muutama. Hapot nousi kuitenkin lopussa yllättävän korkealle.

Näyttää siltä että hieronnat on taas otettava ohjelmaan kun treeni kovenee hiljalleen. Ei toi venyttely tai itsehieronta oikein auta, kunnon runttamista sen olla pitää. Totuuden nimissä on sanottava että kunto on oikeastikin ihan paska, jotenkin sitä on kuitenkin toivonut että äkkiseltään kulkis entiseen malliin. On tässä varmaan vielä pettymyksiä edessä, se on varmaa. Sen verran vakavasti meikäläinen ottaa nämä asiat että tänään saatan olla hieman takakireä, ei tässä nyt mikään juhlafiilis ole.

STANA, huomenna jatkuu.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Kynnykset kinnaksella

NO HEI!

Tämän viikon aikana Joensuun Areenalla on käynyt suihke ja suhina kun Urheiluakatemian suunnistajat ovat juoksennelleet tasotestejään. Ideana on siis määrittää näin harjoituskauden alussa sopivat sykkeet ja vauhdit treeneihin. Kävin tänään ite siellä ravaamassa ja tulokset oli aika odotetut. Kunto on siis vielä heikko/heikohko, toi anaerobinen kynnys on nimittäin tippunu mukavasti. Mitä oon ite katellu ja seuraillu tilannetta niin eipä siellä kellään huippuisku ole päällä, mikä onkin hyvä juttu. Keväällä sitten näkee konkreettisesti mitä on talven aikana tullu tehtyä väärin. Ei kai, oikein tietenkin. Tällä hetkellä tuntuu että olen kuitenkin oikealla tiellä. Määrää on viime vuodesta tiputettu ja niihin viikon pariin tärkeään treeniin satsattu enemmän. Vielä kun jossain vaiheessa pääsen semmoseen kuntoon että jaksan juosta kaksi tuntia niin hyvä on...ja vielä parempi juttu on lumien vähittäinen sulaminen. Pääsee vielä suunnistusmehtään kadonnutta tatsia etsiskelemään.

Huomenna ohjelma jatkuu testijuoksulla. 10 kilometriä Mehtimäen kolmiolenkillä ja maksimaalinen tuska on tosiasia. Eilen käytiin siellä aamulenkilla ruuvaamassa ja alusta oli hyvin huono, pittää huomenissa kahtella mitkä keliolosuhteet ovat. Vaikka olenkin vammaherkkä kaveri niin tyhmä ei silti tarvi olla...treenin voi tarvittaessa tehdä vaikkapa juoksumatolla. Itellä tässä nyt ei ole muuta tavoitetta kuin päästä Afrikkaan ehjänä, sieltä tullessa tilanne on sitten jo parempi.

Karjalaisessa oli jutuntynkää KR:n uusista juoksijoista. Internetissä hieman suppeampi versio.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Aamun koittaessa ilta jo hämärtää

Mistä hitosta sitä nyt kirjoittelis. Ei tapahdu mitään muuta kuin lenkkeilyä ja satunnaista koulunkäyntiä. Ei siitä mitään ihmeellistä kerrottavaa kerry, harvoin esim koulussa tapahtuu mitään muuta kuin lounas ja sen jälkeen pari tuntia työtä. Gradun eteneminen on viime aikoina ollut erittäin hiljaista, kai se siitä syssymmällä lähtee taas.

Treenit menee jo aika hyvin, ja oon siitä melko onnellinen. Eilen juostiin Miikan kanssa vetoja hallissa. Ekat meni jo entiseen malliin ja aattelin että kunto on menny etiäpäin. Pikkusen kun alettiin kiihdyttämään niin meikäläisen juoksu tökkäs siihen paikkaan, ei vaan pääse ja happo kömpii reisistöihin. Tänään sitten Aaro Asikaisen kanssa 20 kilometriä, ns. kettukolmosen lenkki. Alkuun jalat nihkeät/nihkeähköt, loppuun jo paremmat. Onkohan joku jaksanut tahkota tänne saakka? Jos on niin vaihetaan aihetta.

Lueskelin Helsingin Sanomista ja Ilta-Sanomista että Jari Sarasvuo on rakentanut rakkaalle Virpilleen lemmenpolun. Virpillä on tietysti rankkoja treenejä meneillään ja kannustusta kaivataan. Espoolaisen pururadan varteen syttyy sitten ihanasti led-valoin valaistuja kylttejä joissa lukee esimerkiksi:

Fear less
Love more
Fight harder

Myös Joensuun kovamaineiselle kolmiolenkille voisi joku laitattaa kylttejä. Hullunkolmion sektori alkaa nimittäin olemaan melkoisen tuttu, ei aina oikein jaksa inspiroitua kuten nuorempana. Sopivia tekstejä voisi olla vaikka:

Beer less
Ahistaako?
Opitpahan olemaan
Yrittäisit edes

Ai että kun siinä lävähtäis kulku tappiinsa samantien! Tulevana lauantaina järjestetään 10 kilometrin aikakoe kyseisellä alueella, silloin olis jo hyvä saada noi kyltit toimintaan. Ledit tarvii vaikka päivällä juostaankin, siksi pimeää aikaa me Joensuussa elämme.

Sen verran on pakko tinkiä että roskia ei aleta kilvan poimimaan.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Yritetääs edes

Tänään se alkoi taas kerran, yrittäminen nimittäin. Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät jotenkin väsyneissä ja kireissä tunnelmissa. Torstai-iltana olikin sitten aika nousevan kuumeen. Vähillä taisin selvitä kun lepoa tuli vain perjantain ja lauantai, tänään eli sunnuntaina kevyttä hissuttelua 20 kilometriä ja avantokauden avaus. Huomenna jatketaan ohjelman mukaisesti.

Rastitreffit Tallinnassa jouduin jättämään väliin, ensinnäkin selän matkustelusta tykkäämättömän luonteen ja toisekseen kuumeen vuoksi. Sieltähän tuli Mika Kuisma-palkinto että heilahti! Ellen elä väärässä tiedossa niin palkinnon saaja äänestetään A-maajoukkueen keskuudessa. Eikö siellä ollut tänä vuonna kolme ukkoa, kaikkien aikojen pienin äänisaalis on siis todennäköinen. Eipä siinä, iloiten vastaanotin tiedon palkinnosta.

Sen verran toivuin, että lauantaina pystyin käymään Rokumentin konsertissa kattomassa Viikatteen ja Amorphiksen keikat. Mitä siitä nyt voi sanoa, täyttä timanttia kumpainenkin. Vanhana rokkipoliisina voisin sanoa molempien keikkojen parantuneen loppua kohden, saundit meni kohilleen ja näin. Diskantit ja bassot ja muut. Kellarissa myytiin keikkojen loputtua hodareita alennuksella ja käytin tilanteen häikäilemättä hyväkseni, 2 euroa 50 senttiä ja kahella nakilla vielä. Aamulla mietiskelin että mikä mahtaa olla tämä suussani maistuva mielenkiintoinen makuyhdistelmä...lopulta tulin siihen johtopäätelmään että kyseessä on pikantti Korpisavun ja valkosipulin yhdistelmä. Perin eksoottinen ja mielenkiintoinen makuelämys.

Nyt on pakollinen flunssakin sairastettu. On aika päästä vauhtiin, todelliseen vauhtiin. Kone on käynnistetty ja rotko häämöttää...mun mielestä tänä syksyä Joensuun päässä on asiat hoidettu paremmin kuin viime vuonna. Silloin saatettiin lähteä liiankin rivakalla otteella uuteen harjoituskauteen. Nyt vaikuttaa siltä että siellä ja täällä on kunto otettu alas. Uutta nousuu sano juoppo.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Treenipettyneisyys maksimissaan

Harjoituskauden yhdeksäntenä päivänä kohtasin ensimmäisen pettymyksen. Iltaisen vetoharjoittelun paikka oli syytä harkita tarkkaan, sillä Joensuun maisema oli päivän mittaan muuttunut talviseksi. Halli ei tullut kysymykseen, koska siellä harjoitettiin mailapelejä. Tilanne ratkesi lopulta kuin itsekseen, ja Jan Haaskan kanssa sovittu vetoharjoittelu jouduttiin perumaan. Iltapäivällä tunsin nimittäin oloni väsyneeksi, sairaaksi ja ennen kaikkea haluttomaksi moiseen rääkkiin. Työskennellessäni ATK-luokassa tunsin pientä karheutta kurkunpäässä, lisäksi jalkani olivat vetämättömän oloiset. Olinko sairastumassa sikainfluenssaan?

Otin puhelun Siika-Nurmoselle tiedustellakseni sairauden ensioireita. Ne täsmäsivät. Tein johtopäätelmät ja vetäydyin peiton alle odottelemaan kuumeen nousua seurassani 300 grammaa irtokarkkeja sekä seuraavat kirjalliset tuotokset:
-Remes 6/12
-Urheilukirurgi Sakari Orava - meillä ja maailmalla

Saa nähdä mitä muuta antaa kuin karkin aiheuttaman pahan olon.

Liityn Aino-Kaisan ja Virpin letkaan ja lupaan julkistaa täällä kaikkien minulta otettujen doping-näytteiden tulokset. Positiiviset ja negatiiviset.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Hiki on taidetta

Sunnuntain pitkä lenkki ja Kauden eka treeniviikko on ihanasti kotiutettuna. Olo on sen mukainen, huonokuntoisena ku yrittää hinkata tiestöä ja metsistöä niin johan siinä sunnuntai-iltana on ukko makuukunnossa. Maanantaina jatkuu, ei puhettakaan muusta. Sen verran kauan on yritetty ettei tässä vaiheessa ole mahdollisuuksia palata, tää on nyt katottava loppuun asti. Nyt jos voisin palata 10 vuotta takaisin niin urheilu loppuis välittömästi, enemmän mennään miinukselle ja reilusti. Koitetaan kiriä plussalle muutamassa vuodessa.

Sen verran pitkät tauot on takana että sitä vahän niinkun unohtaa miten rankkaa harjoittelu onkaan. Parhaiten vaikutukset tulevat esiin ruoka-ja unihalussa, kumpaakaan ei voi saada riittävästi. Myöskin kulku huononee koska lihakset eivät ole tottuneet toimimaan. Itselläni tosin se ei ole mahdollista koska kulku oli jo ennestään huonointa mahdollista huonoutta. Lässynlässynliirumlaarum

Vanha ystäväni Siika-Nurmonen on nähtävästi sairastunut siikainfluenssaan. Mies tuoksuu kalalle ja kylkiin on kasvanu rasvaevät. Lisäksi Siika-Nurmonen viihtyy näin syksyisin syvissä vesissä. Ei muuta kuin pilkit vesille ja saalista korjaamaan siellä kotiyleisön puolessa! Mulla on nyt jostain kumman syystä luja usko että tämän siikainfluenssa ei meikäläiseen tartu. On tässä nyt prkl ollu ihan riittävästi jatkuvaa epäonnea, pakko on jossain asiassa käydä tuuri. Nyt olis syytä purjehtia myötätuuleen useita vuosia, muuten ei tuu mitn. Tuuriinhan tämä elämä perustuu, toiset syntyy onnellisten tähtösten alla, toisilla taas hommat menee aina pikkusen alakanttiin. Näihin tuloksiin olen pitkällisten mietintöjen jälkeen tullut.

Ens viikolla yritän taas rapata läskejä pois sopivan väljällä ohjelmalla. Korpeaa ankarasti kun piti tulla lunta just kun sitä vähiten kaivataan, olis tullu elo- ja syyskuussa. Ei sitä sängyssä tai tiskillä huomaa onko liukasta vai ei, lenkillä huomaa. No, viikonloppuna pitää työstellä Tallinnaan sprinttiä juoksemaan, ei mihinkään liukkaille. Mikäli vihanen selänkutale äityy niin varasuunnitelmana kaivetaan esiin Amorphis+Viikate ja Vesikko.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Talvehtimissuunnitelma

21.11 Testijuoksu
12.12 Testijuoksu
14.12 - 12.1 Etelä-Afrikka
16.1 Testijuoksu
5.2 - 15.2 Portugali, sisältää pari kisaa eli ns. hallikausi
6.3 Testijuoksu
13.3 - 21.3 Bulgaria, EM-leiri
Huhtikuun alku: Tiomila-leiri
Huhtikuun alku: Santahaminan leiri

Kannattaa muuten juoda kevyt-maitoa rasvattoman sijaan. Sitä ei tarvi laittaa niin paljon esim. puuron päälle.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Uusi kausi, uudet kujeet

Vai on joillakin ollut morkkis! No, voin kertoa että tällä sektorilla sellaisesta ei ole tietoakaan. Vietin menneen viikonlopun Kauden Kaatajaiset hyvin rauhallisesti ja tein lenkkiä päivitäin. Toisilla on tahdonlujuutta, toisilla taas ei.

On tullut se päivä, jolloin harjoituskausi virallisesti alkaa. Itselläni on perinteeksi muodostunut marssia kirjakauppaan ostamaan ruutuvihkoa. Nykyisenä intternettiaikana on kaikenlaisia nettiharjoituspäiväkirjoja mutta olen yrittänyt väkisin pitää perinteista ruutuvihkoa mukana kuvioissa. Speguloin mielessäni että niitä on sitten vanhana ukkkona mukava tarkastella samalla kun imeskelee piippua kiikkustuolissa keinuen. Ensimmäiset merkinnät löytyvät vuodelta 1992. Hiihtoa näyttäisi tulleen 759,2 kilometriä. Eka hiihtolenkki on tehty 28.11 ja viimeinen Ylläksen maisemissa 8. huhtikuuta. Juoksuharjoittelu on aloitettu hyvissä ajoin 22.3 seitsemän kilometrin lenkillä, aika 50 minuuttia. Huhtikuun 28. päivä on vedetty ensimmäisen kerran testirata, aika silloin 8'39, toukokuun 4. kunto on mennyt eteenpäin. Aika silloin 8'31. Tähän loppuvat merkinnät. Vuodesta 1997 lähtien merkinnät löytyvät jokaiselta päivältä tämän vuoden MM-katsastuksiin saakka, siihen ne sitten katkesivat, vain alkaakseen uudelleen tästä päivästä lähtien.

Tulevalla kaudella tavoittelen päasiassa vesijuoksun vähentämistä. Tänä vuonna on ollut kaksi pitkää loukkantumisjaksoa, talvella rasitusmurtuma ja nyt tuo selkäasia. Altaassa olen viettänyt aikaa liikaakin, ei enää huvita. Mitta on täydellisen täysi. Pakko sinne on silti vielä mennä, ei pysty vieläkään pelkästään juoksemalla treenaamaan. Tämän kauden suunnitelmat aloitin jo syyskuun alussa ja nyt ne alkavat olla valmiina. Puuttuu vain terveys jotta pystyisi ne täydessä mitassaan toteuttamaan, uskon että se vielä löytyy. Huomatkaa, olen pyrkinyt muuttamaan ajattelutapaa positiiviseen suuntaan. Siinä myös yksi uudistus, depressiv orienteering on mennyttä kautta. Olen puhunut asiasta useiden henkilöiden kanssa mutta yksi neuvo on jäänyt mieleen: pitäisi pysyä fressinä myös talven aikana ja kun pohjatkin ovat kunnossa niin määrään ei tarvitse keskittyä. Näin ollen yritän keskittyä mahdollisimman hyvin viikon kahteen tai kolmee päätreeniin. Se olkoon kultainen ohjenuorani ja pysyköön mielessä myös helmikuun kiihkeinä aikoina! Olisi mukava kirjata ruutuvihkoon hieman useammin että "kulki mukavasti". Ehkä homma olisi silloin myös nautittavaa, viime kaudella urheilu oli oikeastaan yhtä tervan- ja viinanjuontia.

No niin, suuntaan aurinkoiseen pakkasaamuun harjoituskauden ensimmäiselle lenkille.