maanantai 16. joulukuuta 2013
Vko 50 - ylilyönti on tosiasia
Juoksua 40 kilometriä, josta 15km perusmättöä 4'/km ja 3km vk:ta 3'25-vauhdilla. Tämä oli selvästi liikaa, koska akillesjänne kipeytyi perjantain tietämillä.
Nyt pitää vaan malttaa ja hoitaa akilles kuntoon, kun se vielä on mahdollista. Harjoittelukausi on suunniteltu alkavaksi 1.1, eli kiirettä ei vielä ole. Otan täyttä lepoa nyt 4-7 päivää, ja sitten katsellaan mikä tilanne on.
Kuume iski eilen. Tekisi mieli sanoa että joku mystinen kuume, mutta ei kai mystistä kuumetta ole olemassa. Jos on kuumetta niin on kuumetta, eikä siinä mitään mystistä ole.
maanantai 9. joulukuuta 2013
2.-8.12
Juoksua 22,7 km sisältäen 3km perusmättöä 4min/km ja 2x8min sauvajuoksu vk-teholla Kolin mäkeen.
Hiihtoa 38 km.
Tällä viikolla olis tarkoitus juosta lyhyet perusmätöt tiistaina, torstaina ja lauantaina. Matkana tarkoittaa 4-5 kilometriä.
Hyvältä näyttää, vaikka on tässä oma hommansa kun maratoniin on enää alle 4 kk.
maanantai 2. joulukuuta 2013
25.11-1.12
6 viikkoa leikkauksesta ja viikon juoksunmäärä 8 kilsaa. Lisäksi kävelyä ylämäkeen 8 kilsaa.
Muut treenit crosstrainerilla eli helvetinkoneella eli HeKolla.
Sain harjoitusohjelman huhtikuulle. Helpolta näyttää kun en itse vieläkään tajua, ettei leikkauksen jälkeen voi hyökätä suoraan kiinni täyspainoiseen treeniin. Sitä varten pitää olla joku, joka sanoo että tee näin äläkä niin kuin ite haluat.
1.1 näyttää olevan 3x1000m vk1. Sitä odotellessa...
lauantai 23. marraskuuta 2013
11.7 – 13.11
Pitkällisen ja moninaisia ajatuksia sisältäneen
pohdintajakson jälkeen suunnitelmat jatkourheilu-uran suhteen ovat selvinneet.
Jatkoa oli pohdittava, koska olin asian niin päättänyt. Eli heinäkuulle 2013
oli ajatuksia ja suunnitelmia, mutta sen jälkeen ei suurempia.
Miehän pistin jo ajat sitten nimen listaan Pariisin
maratonille, joka juostaan siis 6.4 eli pari päivää ennen suunnistuksen
EM-kisojen alkua. Olin myöskin tässä vaiheessa kohtuullisen varma, että
suunnistusura on käsitelty. Ja itse asiassa olin sitä mieltä vielä 12.11.
Maratonia olen suunnitellut jo pitkään. Kävin pitkälliset
keskustelut itseni kanssa siitä, että voinko mennä juoksemaan sitä maratonia,
vai pitäisikö yrittää antaa näyttöjä suunnistuksen EM-kisoissa. Johtopäättelin
niin, että kaikki on liian vaikeaa ja parempi mennä Pariisiin ihan vaan omaksi
huvikseen.
Toivotonta ja liian vaikeaa yrittää selittää omia ajatuksia.
Eikä niitä näin lyhyesti voi selittää. Suomeksi:
6.4 saakka maratontreeniä
7.4-> suunnistusta
Muutama asia ihan parin päivän sisällä avasi ongelman.
Niiden seurauksena hokasin, että miehän voin tehdä just niinku huvittaa. Jos
tekee mieli juosta maratonia Pariisissa, niin sitten se on tehtävä. Ja jos
huvittaa sen jälkeen suunnistaa niin siinä tapauksessa se on tehtävä. Ja huvittaahan se. Siinä ei
tarvi ketään muita kuunnella kuin itseään.
Lupaan raportoida täällä talven treeneistä. Eka tavoite on
päästä juoksemaan.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Lyhyitä kappaleita
Vähän kuulumisia.
Kolme viikkoa sohvalla sujui leikiten. Sen jälkeen sain luvan kävellä kivun sallimissa rajoissa ja kuntopyörälläkin olisi mahdollista käydä poljeskelemassa. Jos vielä pari päivää odottelen ja sitten suunta salille, kun tuli hankittua jäsenyyskin uudelle EVOlle.
Kaikki on sujunut hyvin ja olen nauttinut täydellisestä urheilutauosta. Kolme kertaa olen jumppaillut puoli tuntia, siinä kaikki. Nyt kun edellisestä juoksulenkistä on aikaa 3,5 viikkoa, alkaisi tehdä mieli jo juoksureiteille. Yhtä kaikki, hyvää tämä tauko on tehnyt.
Eilen menin ihmisten ilmoille eli J. Karjalaisen keikalle. Tänää välipäivä ja huomenna sitte "nuorempaa" kaartia Herra Ylpön Ihmisten muodossa.
Summarum: kolmisen viikkoa niin taival kohti ensi kesää voi alkaa
Kolme viikkoa sohvalla sujui leikiten. Sen jälkeen sain luvan kävellä kivun sallimissa rajoissa ja kuntopyörälläkin olisi mahdollista käydä poljeskelemassa. Jos vielä pari päivää odottelen ja sitten suunta salille, kun tuli hankittua jäsenyyskin uudelle EVOlle.
Kaikki on sujunut hyvin ja olen nauttinut täydellisestä urheilutauosta. Kolme kertaa olen jumppaillut puoli tuntia, siinä kaikki. Nyt kun edellisestä juoksulenkistä on aikaa 3,5 viikkoa, alkaisi tehdä mieli jo juoksureiteille. Yhtä kaikki, hyvää tämä tauko on tehnyt.
Eilen menin ihmisten ilmoille eli J. Karjalaisen keikalle. Tänää välipäivä ja huomenna sitte "nuorempaa" kaartia Herra Ylpön Ihmisten muodossa.
Summarum: kolmisen viikkoa niin taival kohti ensi kesää voi alkaa
lauantai 19. lokakuuta 2013
Syksyn satoa 2
Kaikenlaisille foorumeille on tullut kirjoiteltua, joten tämä bloksu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tässä pari linkkiä syystapahtumista:
X-kaato
Vaarat
Nyt tilanne on tämä:
Urho Väätäinen suoritti nilkkaoperaation ITEllä torstaina 17.10. Nilkka oli koko kauden ajan hieman omituisen tuntuinen ja turposi aina suunnistuksen jälkeen. Olihan siellä kaikenlaista harmia, kuten poikkinaista nivelsidettä, irtonaista luunpalasta, rustovauriota ja luupiikkiä. Nilveltulehdusta unohtamatta. Hyvä että homma tuli hoidetuksi.
Nyt on urheiluhommat jäissä kolme viikkoa, jonka jälkeen voisi kokeilla kuntopyöräilyä. Toistaiseksi menee ihan hyvin, vaikka oma hommansa on touhuta tytön kanssa kun toinen koipi on pois pelistä. Kai liikkumattomuus melko nopeasti alkaa ahistamaan.
Ens kauen suunnitelmista paremmalla ajalla.
X-kaato
Vaarat
Nyt tilanne on tämä:
Urho Väätäinen suoritti nilkkaoperaation ITEllä torstaina 17.10. Nilkka oli koko kauden ajan hieman omituisen tuntuinen ja turposi aina suunnistuksen jälkeen. Olihan siellä kaikenlaista harmia, kuten poikkinaista nivelsidettä, irtonaista luunpalasta, rustovauriota ja luupiikkiä. Nilveltulehdusta unohtamatta. Hyvä että homma tuli hoidetuksi.
Nyt on urheiluhommat jäissä kolme viikkoa, jonka jälkeen voisi kokeilla kuntopyöräilyä. Toistaiseksi menee ihan hyvin, vaikka oma hommansa on touhuta tytön kanssa kun toinen koipi on pois pelistä. Kai liikkumattomuus melko nopeasti alkaa ahistamaan.
Ens kauen suunnitelmista paremmalla ajalla.
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Syksyn satoa
Syksyt eivät ole veljiä keskenään. Toisinaan syksy on kuulas ja loistaa kaikissa ruskan väreissä, joskus taas homma kääntää enemmänkin ankean harmaan syyssateen puolelle.
Tämän syksyn kisakalenteri käsitti seitsemän starttia, joista kolme jäi kokonaan väliin ja yhden keskeytin flunssan takia. SM-pitkälläkin jouduin karsinnan jälkeen miettimään ihan tosissaan, että pystynkö starttaamaan seuraavana päivänä. Semmoista se on ja niin edelleen ja niin edelleen.
Kausi on suunnistuksen osalta tältä erää ohi. Olisi kiva päästä lenkkeilemään lähipäivinä, koska nilkkaoperaatio odottaa kolmen viikon kuluttua ja sen jälkeen tulee lisää pakkolepoa. Itse asiassa tarkoitus on seistä lauantaiaamuna klo 05:00 jossainpäin Espoota valmiina multisporttaamaan. Kisan nimi on X-kaato ja joukkueena Road Runners Joensuu miehistönään Auvinen&Fincke. Eli huomenna lenkkikunnossa kiitos.
Ja onhan siellä se Vaarojen Maraton 1,5 viikon kuluttua. Kovasti olen uhonnut sellaisella reittiennätyksellä, mitä ei ihan heti rikota. Uusimpien tietojen valossa liimaudun kaksikon Pyylampi&Reiman peesiin ja roikottelen siinä kunnes räväytän loppunousussa separikirillä sijalle seitsemän.
Yksi asia meinasi unohtua. Nimi on sisässä täällä.
Tämän syksyn kisakalenteri käsitti seitsemän starttia, joista kolme jäi kokonaan väliin ja yhden keskeytin flunssan takia. SM-pitkälläkin jouduin karsinnan jälkeen miettimään ihan tosissaan, että pystynkö starttaamaan seuraavana päivänä. Semmoista se on ja niin edelleen ja niin edelleen.
Kausi on suunnistuksen osalta tältä erää ohi. Olisi kiva päästä lenkkeilemään lähipäivinä, koska nilkkaoperaatio odottaa kolmen viikon kuluttua ja sen jälkeen tulee lisää pakkolepoa. Itse asiassa tarkoitus on seistä lauantaiaamuna klo 05:00 jossainpäin Espoota valmiina multisporttaamaan. Kisan nimi on X-kaato ja joukkueena Road Runners Joensuu miehistönään Auvinen&Fincke. Eli huomenna lenkkikunnossa kiitos.
Ja onhan siellä se Vaarojen Maraton 1,5 viikon kuluttua. Kovasti olen uhonnut sellaisella reittiennätyksellä, mitä ei ihan heti rikota. Uusimpien tietojen valossa liimaudun kaksikon Pyylampi&Reiman peesiin ja roikottelen siinä kunnes räväytän loppunousussa separikirillä sijalle seitsemän.
Yksi asia meinasi unohtua. Nimi on sisässä täällä.
perjantai 20. syyskuuta 2013
Lyhyttä lausetta
Viikko mennyt sairastaessa. Kaikki jäänyt väliin. Masentunut. Eilen lenkillä. Kulki. Tänään uudestaan. Kulki. Huomenna 2 kisaa. Sunnuntaina kisa.Ei kai koskaan tiedä. Vaikka olisi vielä toivoa. Kausi ohi.Viikko X-kaatoon. Kaks Vaaroille. Leikkaus.
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Ees jotain positiivist
Syksyn SM-kausi laitettiin siis käyntiin superihquissa Syötteen maisemissa. Itselle tarjottiin tällä kertaa viimeistä plakettia eli kymmenettä sijaa. Siihen en pysty sanomaan mitään, vaan otan tämän kunniakkaan saavutuksen nöyränä vastaan. Viime vuonna tai alkukaudesta olisi kääntänyt pettymyksen puolelle, mutta tällä kertaa valmistautuminen suunnistuskisaan oli sen verran heppoisalla pohjalla, etten parempaa olisi ansainnutkaan. Itse asiassa olen jopa hieman tyytyväinen.
Kuumat puheenaiheet nostavat taas päätänsä. Ungi ja NuJu meni, joten on syytä kaivaa ulkomaalaisten osallistumisoikeus tapetille. Mulle on ihan sama vaikka SM-kisoissa olisi pelkkiä ulkomaalaisia. Ja vaikka ei olisikaan niin ei silläkään olisi mitään merkitystä mihinkään. Tuskin niitä sääntöjä urheilijoiden mielipiteen vuoksi muutetaan kuitenkaan.
Seuraavana yritän tsempata SM-keskimatkalle ja viestiin kohtalaisen hyvän semikunnon. Sit onkin vuorossa enää Vaarojen Maraton, tuo syksyni ilo. Ja 17.10 menen nilkkaleikkaukseen. Toipuminen 6-8 viikkoa mikä tarjoaakin oivallisen mahdollisuuden hakea vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Onko mulla mahdollisuuksia harjoitella suunnistusta niin, että ensi vuonna juoksen esimerkiksi kymppisakkiin MM-kisoissa.
2. Löytyykö halua harjoitella
Eiköhän vastaus ole valmiina jouluun mennessä.
Kuumat puheenaiheet nostavat taas päätänsä. Ungi ja NuJu meni, joten on syytä kaivaa ulkomaalaisten osallistumisoikeus tapetille. Mulle on ihan sama vaikka SM-kisoissa olisi pelkkiä ulkomaalaisia. Ja vaikka ei olisikaan niin ei silläkään olisi mitään merkitystä mihinkään. Tuskin niitä sääntöjä urheilijoiden mielipiteen vuoksi muutetaan kuitenkaan.
Seuraavana yritän tsempata SM-keskimatkalle ja viestiin kohtalaisen hyvän semikunnon. Sit onkin vuorossa enää Vaarojen Maraton, tuo syksyni ilo. Ja 17.10 menen nilkkaleikkaukseen. Toipuminen 6-8 viikkoa mikä tarjoaakin oivallisen mahdollisuuden hakea vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Onko mulla mahdollisuuksia harjoitella suunnistusta niin, että ensi vuonna juoksen esimerkiksi kymppisakkiin MM-kisoissa.
2. Löytyykö halua harjoitella
Eiköhän vastaus ole valmiina jouluun mennessä.
tiistai 13. elokuuta 2013
Karsu Ursak
Auvisen Mikko on jo pidemmän aikaa houkutellut multisport/seikkailutouhuihin mukaan. Suunnistuksen kisakalenteri on yleensä sen verran tiivis, ettei ennen viime viikonloppua ole todellisuudessa ollut aikaa, eikä kyllä halujakaan testata kestävyyyttä toden teolla. Viime viikonloppuna lähdin sitten mukaan Kolin Ursak-kisaan. Perjantaina parini Väätäisen Peksi joutui perumaan tulonsa, mutta kun olin kerran päättänyt lähteä mukaan, niin menin sitten yksin.
Kisasta oli saatavilla ihan hyvin etukäteistietoa. Prologin startti tapahtuisi lauantaina klo 15, ja kestoltaan se olisi noin 2 tuntia. Varsinaiseen kisaan startattaisiin sitten klo 21, ja kesto tulisi olemaan vähintään 12h. Aika synkkää.
Prologi alkoi yllätyksellä, eli hypättiin Pieliseen ja uitiin hyvin lyhyt pätkä. Siitä sitten noin viiden kilsan suunnistukseen kamat märkänä. Toki kisan aikan satoi tauotta, eli kastunut olisi kuitenkin. Suunnistuksen jälkeen kärjessä oli kolme joukkuetta, Road Runners Joensuu eli meikä, Free Adventure sekä Jaskan+AP:n joukkue. Edessä oli 17 kilsaa rullaluistelua päättyen Kolin päälle. Vauhti oli Free Adventuren toimesta varsin tuimaa, jouduinkin iskemään melkolailla maksimaalista vauhtia, jotta pysyin mukana. Rullailun jälkeen olin Freen kanssa tasoissa, Jaska+AP olivat jääneet pari minuuttia. Edessä oli vain yksi suunnistusrasti ja rullailu alas Kolin satamaan. Freen pojat lähtivät vetämään vähän minne sattuu, ja itse menin sukkana rastille. Johdinkin sitten hieman alle 10 minuutin erolla ennen seuraavia joukkueita.
Itse kisa lähti käyntiin 78 kilometrin pyöräilyllä.Keli oli huono, vettä satoi ja oli kylmä. Pimeäkin tuli melkein heti. Ajelin yksikseni selkeitä reittejä pitkin sen kummemmin rasteja hakematta. Jossain parin tunnin kohdalla lamppu alkoi pätkimään ja aloin säätämään piuhoja, eihän se mitään auttanut vaan oli pysähdyttävä yhdelle rastille asentamaan varavaloa. Samalla päätin odottaa takana tulevia, koska yksin pimeässä ajeleminen ei tuntunut mitenkään mukavalta. Noin 15-20 minuutin jälkeen Free Adventuren pojat saapuivat paikalle, ja jatkoin matkaa heidän kanssaan.
Pyöräily jatkui ja jatkui. Onneksi kovin sade taukosi, enkä enää tärissyt kylmästä alamäissäkään. Varavalo alkoi hyytymään, ja jouduin lainaamaan poikien varavaloa. Tajusin, että pyöräilyn pituus olisi todellisuudessa 100 kilsaa...
Kiviniemessä olisi tehnyt mieli jatkaa matkaa yksin, koska juomatäydennykseen ei minulla ollut tarvetta. Valo oli kuitenkin niin huono, ettei sillä olisi pystynyt yksin ajamaan. Ryläyksen seuduilla jouduimme työntämään pyörää umpimetässä varmaan puoli tuntia. Oli kyllä aika hanurista jos suoraan sanon. Ryläyksen jälkeen löysin oikean polun samalla kun Free Adventure taisi lähteä väärää polkua. Aamu oli valjennut jo sen verran että päätin jatkaa matkaa yksin.
Pyöräilyn päättyessä kello näytti lukemia 7h30min ja 100km. Olimme Free Adventuren kanssa ainoat, jotka ajoivat koko reitin, tästä johtuen kolmantena ollut Omjakon oli lähestynyt kärkeä. Vaihdoin kengät ja tankkasin Auvisen autossa, tärisin ja hytisin kylmästä. Pojat olivat jääneet taas vartin verran ja ajattelin kovista polvikivuista huolimatta jatkaa, olinhan päättänyt matkan aikana monet kerrat, että tässä olisi samalla kertaa sekä ensimmäinen että viimeinen seikkailukisani.
Juoksuosuudelta oli kisan venymisen vuoksi jätetty muutama rasti väliin. Ensin haettiin kaksi rastia Kirkkokallion seuduilta, ja sieltä siirryttiin Pielisen rantaan, missä oli tarkoitus uida lähisaareen jatkamaan juoksua. Tulin rantaan hyvin taistelumielin, koska jaksoin juosta yllättävän kovaa eikä energioiden kanssa ollut mitään ongelmia. Pyöräilyn lopussa todella pahasti vaivanneet polvetkaan eivät yllättäen haitanneet juoksua. Puhalsin uimapatjan viidessä minuutissa ja olin lähdössä 500 metrin uimapätkälle, kun kuulin vaimean pihinän. Patjassa oli reikä.
En uskaltanut lähteä uimaan, vaan homma oli pakko jättää kesken. Soitto Micelle, joka haki autolla lähimmältä tieltä.
Ehkä pieni kipinä tähän lajiin syttyi. Yksin en kuitenkaan enää lähde, se käy turhan rankaksi varsinkin henkisellä puolella. Polvet ovat kipuilleet vielä pari päivää kisan jälkeen, tuskin kuitenkaan mitään pahempaa vaivaa tästäkään tulee.
Kisasivut
Karjalaisen juttu
Kisasta oli saatavilla ihan hyvin etukäteistietoa. Prologin startti tapahtuisi lauantaina klo 15, ja kestoltaan se olisi noin 2 tuntia. Varsinaiseen kisaan startattaisiin sitten klo 21, ja kesto tulisi olemaan vähintään 12h. Aika synkkää.
Prologi alkoi yllätyksellä, eli hypättiin Pieliseen ja uitiin hyvin lyhyt pätkä. Siitä sitten noin viiden kilsan suunnistukseen kamat märkänä. Toki kisan aikan satoi tauotta, eli kastunut olisi kuitenkin. Suunnistuksen jälkeen kärjessä oli kolme joukkuetta, Road Runners Joensuu eli meikä, Free Adventure sekä Jaskan+AP:n joukkue. Edessä oli 17 kilsaa rullaluistelua päättyen Kolin päälle. Vauhti oli Free Adventuren toimesta varsin tuimaa, jouduinkin iskemään melkolailla maksimaalista vauhtia, jotta pysyin mukana. Rullailun jälkeen olin Freen kanssa tasoissa, Jaska+AP olivat jääneet pari minuuttia. Edessä oli vain yksi suunnistusrasti ja rullailu alas Kolin satamaan. Freen pojat lähtivät vetämään vähän minne sattuu, ja itse menin sukkana rastille. Johdinkin sitten hieman alle 10 minuutin erolla ennen seuraavia joukkueita.
Itse kisa lähti käyntiin 78 kilometrin pyöräilyllä.Keli oli huono, vettä satoi ja oli kylmä. Pimeäkin tuli melkein heti. Ajelin yksikseni selkeitä reittejä pitkin sen kummemmin rasteja hakematta. Jossain parin tunnin kohdalla lamppu alkoi pätkimään ja aloin säätämään piuhoja, eihän se mitään auttanut vaan oli pysähdyttävä yhdelle rastille asentamaan varavaloa. Samalla päätin odottaa takana tulevia, koska yksin pimeässä ajeleminen ei tuntunut mitenkään mukavalta. Noin 15-20 minuutin jälkeen Free Adventuren pojat saapuivat paikalle, ja jatkoin matkaa heidän kanssaan.
Pyöräily jatkui ja jatkui. Onneksi kovin sade taukosi, enkä enää tärissyt kylmästä alamäissäkään. Varavalo alkoi hyytymään, ja jouduin lainaamaan poikien varavaloa. Tajusin, että pyöräilyn pituus olisi todellisuudessa 100 kilsaa...
Kiviniemessä olisi tehnyt mieli jatkaa matkaa yksin, koska juomatäydennykseen ei minulla ollut tarvetta. Valo oli kuitenkin niin huono, ettei sillä olisi pystynyt yksin ajamaan. Ryläyksen seuduilla jouduimme työntämään pyörää umpimetässä varmaan puoli tuntia. Oli kyllä aika hanurista jos suoraan sanon. Ryläyksen jälkeen löysin oikean polun samalla kun Free Adventure taisi lähteä väärää polkua. Aamu oli valjennut jo sen verran että päätin jatkaa matkaa yksin.
Pyöräilyn päättyessä kello näytti lukemia 7h30min ja 100km. Olimme Free Adventuren kanssa ainoat, jotka ajoivat koko reitin, tästä johtuen kolmantena ollut Omjakon oli lähestynyt kärkeä. Vaihdoin kengät ja tankkasin Auvisen autossa, tärisin ja hytisin kylmästä. Pojat olivat jääneet taas vartin verran ja ajattelin kovista polvikivuista huolimatta jatkaa, olinhan päättänyt matkan aikana monet kerrat, että tässä olisi samalla kertaa sekä ensimmäinen että viimeinen seikkailukisani.
Juoksuosuudelta oli kisan venymisen vuoksi jätetty muutama rasti väliin. Ensin haettiin kaksi rastia Kirkkokallion seuduilta, ja sieltä siirryttiin Pielisen rantaan, missä oli tarkoitus uida lähisaareen jatkamaan juoksua. Tulin rantaan hyvin taistelumielin, koska jaksoin juosta yllättävän kovaa eikä energioiden kanssa ollut mitään ongelmia. Pyöräilyn lopussa todella pahasti vaivanneet polvetkaan eivät yllättäen haitanneet juoksua. Puhalsin uimapatjan viidessä minuutissa ja olin lähdössä 500 metrin uimapätkälle, kun kuulin vaimean pihinän. Patjassa oli reikä.
En uskaltanut lähteä uimaan, vaan homma oli pakko jättää kesken. Soitto Micelle, joka haki autolla lähimmältä tieltä.
Ehkä pieni kipinä tähän lajiin syttyi. Yksin en kuitenkaan enää lähde, se käy turhan rankaksi varsinkin henkisellä puolella. Polvet ovat kipuilleet vielä pari päivää kisan jälkeen, tuskin kuitenkaan mitään pahempaa vaivaa tästäkään tulee.
Kisasivut
Karjalaisen juttu
maanantai 5. elokuuta 2013
Lappu luukulle
No ei kai. Tästä jatketaan taas juttujen kirjoittelua ainakin tämä syksy.
Mistä sitä aloittaisi...
MM-kisoista tässä nyt sitten pitäisi kai raportoida vaikka ei oikein jaksaisikaan. Kuka niitä nyt enää muistaakaan? Tästä vielä yksi rivi vitkuttelua näinikkäästi tuosta noinikkaasti
Ajaessani kisojen jälkeen kohti Joensuuta fiilis ei todellankaan ollut sellainen mistä olin haaveillut. Edessä oli banketin sijaan Ilosaarirock, mutta melkeinpä olisin sillä hetkellä mennyt yksin johonkin korpeen muutamaksi päiväksi. Se oli jotain hyvin ristiriitaista. Ensin olet onnesi kukkuloilla ja ajattelet, että enää mikään ei voi mennä pieleen, ja tästä tulee mahtava kesä. Sitten homma romahtaa täydellisesti ja haluaisit hävitä lopullisesti johonkin Vuokatinvaarojen kätköihin. Tulevaisuudessa on ainakin jotain muisteltavaa, se on sanottava.
Sijoituin maailmanmestaruuskisoissa pitkällä matkalla sijalle 24. noin 10 minuuttia kärkimiehestä jääneenä. Tavoite mulla oli mielestäni hyvällä suorituksella ja sen hetkisellä kunnolla realistinen eli kymmenen sakkiin. En kyennyt suoriutumaan riittävän hyvin, vaan tein sekä ennen kisaa että sen aikana muutamia virheitä. Listataan seuraavaksi plussat ja miinukset, paitsi että mennään tällä kertaa järjestyksessä miinukset ja plussat.
- Juoksin muutamia välejä liian suoraan. Vaikka tiedostin, että maasto on erilainen kuin katsastuksissa ja ratamestari haluaa varmasti tarjota reitinvalintavälejä, niin olin kuitenkin liian lukkiutunut juoksemaan rastivälejä suoraan. Heti välillä 1-2 tahkosin syvän supan läpi ja hävisin. Sama toistui myöhemminkin, ja pitkällä välillä 6-7 olin jopa koko joukon ainoa, joka juoksi suoraan suon läpi.
- Pää ei kestänyt. En mielestäni ollut erityisen jännittynyt ennen kisaa, mutta keskittyminen oli silti paikka paikoin väärissä asioissa. Etenkin tiheämmissä paikoissa olin vaikeuksissa, vaikka yritin ottaa ne tarkasti. Toisin sanoen jännitys aiheutti minulle tyypillisen reaktion, pyrin hallitsemaan ajatuksiani. Silloin kun kaikki on kohdallaan niin ei tarvitse ajatella, senkun vetää vaan.
- Söin liikaa. Harjoittelu oli ollut melko kevyttä jo pitkään, ja lisäksi opistolla tuli huomaamatta syötyä enemmän kuin mihin olen tottunut. Olisi pitänyt tajuta, että energiavarastot ovat jo täynnä, eikä tarvitse syödä enää ylimääräistä. Luulen, että viimeisenä päivänä juomani Dexal Heavy-pullon olisi voinut jättää väliin. Alkumatkasta en lievän ylitankkauksen myötä päässyt vauhtiin, vaan käsijarru oli päällä. Toisaalta väliaikoja tutkiessani huomasin, että loppumatkalla oli hirveän vahva. Tulin ihan kärkivauhtia.
- Suhtauduin karsintaan liian kevyesti. Tästä johtuen tein virhettä minuuttitolkulla ja lähtöpaikka finaaliin oli huono.
Sitten plussat
+ Aikamoinen kehitys viimeisen kahden vuoden aikana. Rivitasolta ensin monta SM-mitalia ja sitten MM-kisoihin katsastusten voittajana. Jukolassa kärjessä vaihtoon viimeiset kaksi vuotta.
+ Sopivan valmennuslinjan löytäminen. Jos jatkan samaa tahtia, niin uskon pystyväni MM-kisoissa reilusti parempiin sijoituksiin. Kuntohuippu osui tänä vuonna ihan oikeaan, jopa uskomattomalla tavalla siten kuin suunniteltiinkin. Juoksusta ei siis jäänyt kiinni.
+ Kotikisojen tunnelma. Oli ihan hienoa seistä lähtölavalla.
Viimeiset kolme viikkoa ajatukset ovat pyörineet kehämäistä rataansa jatkuvalla syötöllä. Vain muutamaksi hetkeksi olen päässyt irti, eli Ilosaarirokissa, Tuukan+Jutan häissä sekä elämäni ekalla lomalla Venetsiassa.
Mitä teen jatkossa?
Menenkö töihin?
Enkö mene töihin?
Jatkanko suunnistusta?
Onko missään mitään järkeä?
Harjoitella en jaksanut ensimmäisen kahden viikon aikana oikeastaan ollenkaan, tein vain lyhyitä ja kevyitä lenkkejä 3h viikossa. Viime viikolla tein kaikenlaista monipuolista liikuntaa jo vähän enemmän, ja kävin jopa suunnistamassa yhden kerran. Katsotaan nyt mihin sitä syksyllä pystyy, ennen SM-kisoja saatan käydä yhden kisan, tai sitten en yhtäkään.
Kisoille tuli sellainen shokkipettymyslopetus, että siitä en pysty puhumaan vieläkään. Keskimatkasta kirjoitan tämän blogin viimeisessä jaksossa, eli sitten kun ura loppuu. Joko tämän vuoden lokakuussa, tai sitten joskus myöhemmin. Tällä hetkellä tilanne on 50/50.
Mistä sitä aloittaisi...
MM-kisoista tässä nyt sitten pitäisi kai raportoida vaikka ei oikein jaksaisikaan. Kuka niitä nyt enää muistaakaan? Tästä vielä yksi rivi vitkuttelua näinikkäästi tuosta noinikkaasti
Ajaessani kisojen jälkeen kohti Joensuuta fiilis ei todellankaan ollut sellainen mistä olin haaveillut. Edessä oli banketin sijaan Ilosaarirock, mutta melkeinpä olisin sillä hetkellä mennyt yksin johonkin korpeen muutamaksi päiväksi. Se oli jotain hyvin ristiriitaista. Ensin olet onnesi kukkuloilla ja ajattelet, että enää mikään ei voi mennä pieleen, ja tästä tulee mahtava kesä. Sitten homma romahtaa täydellisesti ja haluaisit hävitä lopullisesti johonkin Vuokatinvaarojen kätköihin. Tulevaisuudessa on ainakin jotain muisteltavaa, se on sanottava.
Sijoituin maailmanmestaruuskisoissa pitkällä matkalla sijalle 24. noin 10 minuuttia kärkimiehestä jääneenä. Tavoite mulla oli mielestäni hyvällä suorituksella ja sen hetkisellä kunnolla realistinen eli kymmenen sakkiin. En kyennyt suoriutumaan riittävän hyvin, vaan tein sekä ennen kisaa että sen aikana muutamia virheitä. Listataan seuraavaksi plussat ja miinukset, paitsi että mennään tällä kertaa järjestyksessä miinukset ja plussat.
- Juoksin muutamia välejä liian suoraan. Vaikka tiedostin, että maasto on erilainen kuin katsastuksissa ja ratamestari haluaa varmasti tarjota reitinvalintavälejä, niin olin kuitenkin liian lukkiutunut juoksemaan rastivälejä suoraan. Heti välillä 1-2 tahkosin syvän supan läpi ja hävisin. Sama toistui myöhemminkin, ja pitkällä välillä 6-7 olin jopa koko joukon ainoa, joka juoksi suoraan suon läpi.
- Pää ei kestänyt. En mielestäni ollut erityisen jännittynyt ennen kisaa, mutta keskittyminen oli silti paikka paikoin väärissä asioissa. Etenkin tiheämmissä paikoissa olin vaikeuksissa, vaikka yritin ottaa ne tarkasti. Toisin sanoen jännitys aiheutti minulle tyypillisen reaktion, pyrin hallitsemaan ajatuksiani. Silloin kun kaikki on kohdallaan niin ei tarvitse ajatella, senkun vetää vaan.
- Söin liikaa. Harjoittelu oli ollut melko kevyttä jo pitkään, ja lisäksi opistolla tuli huomaamatta syötyä enemmän kuin mihin olen tottunut. Olisi pitänyt tajuta, että energiavarastot ovat jo täynnä, eikä tarvitse syödä enää ylimääräistä. Luulen, että viimeisenä päivänä juomani Dexal Heavy-pullon olisi voinut jättää väliin. Alkumatkasta en lievän ylitankkauksen myötä päässyt vauhtiin, vaan käsijarru oli päällä. Toisaalta väliaikoja tutkiessani huomasin, että loppumatkalla oli hirveän vahva. Tulin ihan kärkivauhtia.
- Suhtauduin karsintaan liian kevyesti. Tästä johtuen tein virhettä minuuttitolkulla ja lähtöpaikka finaaliin oli huono.
Sitten plussat
+ Aikamoinen kehitys viimeisen kahden vuoden aikana. Rivitasolta ensin monta SM-mitalia ja sitten MM-kisoihin katsastusten voittajana. Jukolassa kärjessä vaihtoon viimeiset kaksi vuotta.
+ Sopivan valmennuslinjan löytäminen. Jos jatkan samaa tahtia, niin uskon pystyväni MM-kisoissa reilusti parempiin sijoituksiin. Kuntohuippu osui tänä vuonna ihan oikeaan, jopa uskomattomalla tavalla siten kuin suunniteltiinkin. Juoksusta ei siis jäänyt kiinni.
+ Kotikisojen tunnelma. Oli ihan hienoa seistä lähtölavalla.
Viimeiset kolme viikkoa ajatukset ovat pyörineet kehämäistä rataansa jatkuvalla syötöllä. Vain muutamaksi hetkeksi olen päässyt irti, eli Ilosaarirokissa, Tuukan+Jutan häissä sekä elämäni ekalla lomalla Venetsiassa.
Mitä teen jatkossa?
Menenkö töihin?
Enkö mene töihin?
Jatkanko suunnistusta?
Onko missään mitään järkeä?
Harjoitella en jaksanut ensimmäisen kahden viikon aikana oikeastaan ollenkaan, tein vain lyhyitä ja kevyitä lenkkejä 3h viikossa. Viime viikolla tein kaikenlaista monipuolista liikuntaa jo vähän enemmän, ja kävin jopa suunnistamassa yhden kerran. Katsotaan nyt mihin sitä syksyllä pystyy, ennen SM-kisoja saatan käydä yhden kisan, tai sitten en yhtäkään.
Kisoille tuli sellainen shokkipettymyslopetus, että siitä en pysty puhumaan vieläkään. Keskimatkasta kirjoitan tämän blogin viimeisessä jaksossa, eli sitten kun ura loppuu. Joko tämän vuoden lokakuussa, tai sitten joskus myöhemmin. Tällä hetkellä tilanne on 50/50.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Ahvenisen Hölökkä
Läksin ex tempore-tyyppisenä ratkaisuna viime sunnuntaina Ahvenisen hölkkään. Matkaksi oli ilmoitettu 6 km, ja reittiennätyksen haltijaksi tarkistin Hannu Airilan ajalla 19.12. Hiihtäjänä tunnettu Kari Varis oli juossut 19.13 ja kympin spesialistiksi tituleerattu Ari-Pekka Kaivosaari 19.45.
Kisapaikalla tapasin ilmoittautumisjonosta Jukka Keskisalon, Hannu Airilan ja Tomi Pyylammen. Tarkoituksena oli tähän saakka ollut juosta rennosti 4 kilsaa, ja sitten pari viimeistä kilometriä kiristäen. Tiesin Jukan jo ennalta kohtalaiseksi menijäksi, piiritasolla jopa hyvin menestyneeksi juoksijaksi. Lehdestä olin kuitenkin lukenut, että mies oli harjoitellut säästeliäästi, joten voittoa läksin tavoittelemaan.
Lähtölaukauksen pamahtaessa huomasin joutuneeni joukon kärkeen. Ensimmäinen kilometri rauhallisesti 3'25 ja toinen 3'27. Tässä vaiheessa eteen alkoi ilmestyä mäkistä maastoa. Hannun askeleet kaikkosivat jonnekin takamaastoon noin kahden kilometrin kohdalla. Juoksimme Jukan kanssa rinnakkain. Yhdessä jyrkässä alamäessä yritin pullistella, seurauksena vain omien jalkojen jumiutuminen. Ylämäissä saatoin aistia maitohappopitoisuuden nousun.
Neljän kilometrin jälkeen juoksu seurasi totuttua kaavaa, eli Jukka alkoi juoksemaan ja mie jatkoin omaa tasaista menoani. Juoksin viimeiset 1,6 kilsaa 3'15-vauhdilla, ja Jukka meni jopa alle 3'/km. Maalissa eroa oli kertynyt aika tarkallee 29 sekuntia. Jukan aika 18.35 ja mulla 19.04.
Jos ei ole suotu irtiottokykyä niin sitä ei silloin ole. On se nähty aikaisemminkin.
Kisapaikalla tapasin ilmoittautumisjonosta Jukka Keskisalon, Hannu Airilan ja Tomi Pyylammen. Tarkoituksena oli tähän saakka ollut juosta rennosti 4 kilsaa, ja sitten pari viimeistä kilometriä kiristäen. Tiesin Jukan jo ennalta kohtalaiseksi menijäksi, piiritasolla jopa hyvin menestyneeksi juoksijaksi. Lehdestä olin kuitenkin lukenut, että mies oli harjoitellut säästeliäästi, joten voittoa läksin tavoittelemaan.
Lähtölaukauksen pamahtaessa huomasin joutuneeni joukon kärkeen. Ensimmäinen kilometri rauhallisesti 3'25 ja toinen 3'27. Tässä vaiheessa eteen alkoi ilmestyä mäkistä maastoa. Hannun askeleet kaikkosivat jonnekin takamaastoon noin kahden kilometrin kohdalla. Juoksimme Jukan kanssa rinnakkain. Yhdessä jyrkässä alamäessä yritin pullistella, seurauksena vain omien jalkojen jumiutuminen. Ylämäissä saatoin aistia maitohappopitoisuuden nousun.
Neljän kilometrin jälkeen juoksu seurasi totuttua kaavaa, eli Jukka alkoi juoksemaan ja mie jatkoin omaa tasaista menoani. Juoksin viimeiset 1,6 kilsaa 3'15-vauhdilla, ja Jukka meni jopa alle 3'/km. Maalissa eroa oli kertynyt aika tarkallee 29 sekuntia. Jukan aika 18.35 ja mulla 19.04.
Jos ei ole suotu irtiottokykyä niin sitä ei silloin ole. On se nähty aikaisemminkin.
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Toistakymmentä pudotusta, yksi läpijuoksu ja viimeisellä riman yli
Siinä mun saldo tällä kaudella. Todellakin joskus voi tapahtua reilun puolentoista tunnin aikana ihmeellisiä asioita. Koko kevään kisat ovat menneet jotenkin vaisuissa merkeissä, olen joutunut kaivamalla kaivamaan omaakin uskoa MM-lipun lunastamiseen. Ja muilla usko on varmasti mennyt jo ajat sitten.
Vaisusta keväästä huolimatta jatkoin sitkeästi valmistautumista MM-kisoihin ja erityisesti pitkän matkan kisaa varten. Maajoukkion Vuokatin leirillä toukokuussa huomasin, ettei tehtävä ole ollenkaan mahdoton, ja itseluottamus kääntyi nousuun. Kävin vielä toisen minileirin Lakasen kanssa. Sen jälkeen taisin lähettää koutsi-Tonderille tekstarin, missä mainitsin suppamaastojen olevan nyt hallinnassa.
Katsastusten keskimatkaa en halua kovin paljon muistella. Periaatteellisella tasolla keskeytin sen neljännelle rastille ja siirsin katseen jo sunnuntain pitkälle matkalle. Tulin toki radan läpi, sijoitus siellä viimeisten joukossa. Otin epäonnistumisen kummallisen kevyesti. Vieläkin uskoa vaan riitti.
Ja eihän se sattumaa ollut. Kisapaikka tuli lunastettua ehkä uran parhaalla juoksulla. Muutama huuto iloisen tapahtuman johdosta oli maalissa paikallaan. Ehkä Dahlen ei nyt vielä annakaan potkuja Trimtexin teamista ja Inoviltakin tuli bonuspari kenkiä. Tuoreilla tossuilla kohti Tipasojaa.
Nyt ei auta tyytyä vallitsevaan tilanteeseen. Thierry veteli saman radan nimittäin kuusi minuuttia kovempaa. Analysoin GPS-seurannan avulla mahdolliset syyt tuohon eroon, juoksuvauhdin eronhan nyt jo tiesinkin. Ne, jotka sanovat MM-kisojen maaston olevan helpon, ja luulevat kyseessä olevan juoksukilpailun, voivat vaihtaa asennetta jo tässä vaiheessa. Parin viikon kuluttua edessä on vaativa suunnistuskisa, jossa joka ainoalla rastivälillä on onnistuttava erittäin hyvin, jopa täydellisesti. Ainakin harjoitusmaaston perusteella kaikki mahdollinen turha kiertely ja kaartelu on saatava suorituksesta pois. En tarkoita sitä, että kaikki välit mennään suoraan, koska tulossa on luultavimmin myös syvempiä suppia ja reitinvalintaa. Tarkoitan sitä, että mahdolliset suppien kierrotkin on toteutettava mahdollisimman tehokkaasti ja tarkasti. Tässä pari esimerkkiä mun "muka hyvän" ja Thierryn oikeasti hyvän viivan eroista:
Rastiväli 4-5: Molemmilla näyttäisi olevan nätti viiva eikä rastilla ole pummia. Thierry juoksee kuitenkin suoraviivaisemmin polun mutkaan, ja meikä häviää noin 10 sekuntia.
Rastille 10: Thierry ottaa rastiväliviivan hanskaan ja seuraa sitä. SP kiertelee ja kaartelee. Tappio noin 15-20s.
Rasti 18/22: Thierry ottaa rastiväliviivan hanskaan ja seuraa sitä. SP löytää viivan vasta rastivälin puolivälissä. Tappio 5-10s.
Eli töitä on vielä tehtävänä. Hyvän anto tässä vaiheessa vaikka täydellistä hain.
Vaisusta keväästä huolimatta jatkoin sitkeästi valmistautumista MM-kisoihin ja erityisesti pitkän matkan kisaa varten. Maajoukkion Vuokatin leirillä toukokuussa huomasin, ettei tehtävä ole ollenkaan mahdoton, ja itseluottamus kääntyi nousuun. Kävin vielä toisen minileirin Lakasen kanssa. Sen jälkeen taisin lähettää koutsi-Tonderille tekstarin, missä mainitsin suppamaastojen olevan nyt hallinnassa.
Katsastusten keskimatkaa en halua kovin paljon muistella. Periaatteellisella tasolla keskeytin sen neljännelle rastille ja siirsin katseen jo sunnuntain pitkälle matkalle. Tulin toki radan läpi, sijoitus siellä viimeisten joukossa. Otin epäonnistumisen kummallisen kevyesti. Vieläkin uskoa vaan riitti.
Ja eihän se sattumaa ollut. Kisapaikka tuli lunastettua ehkä uran parhaalla juoksulla. Muutama huuto iloisen tapahtuman johdosta oli maalissa paikallaan. Ehkä Dahlen ei nyt vielä annakaan potkuja Trimtexin teamista ja Inoviltakin tuli bonuspari kenkiä. Tuoreilla tossuilla kohti Tipasojaa.
Nyt ei auta tyytyä vallitsevaan tilanteeseen. Thierry veteli saman radan nimittäin kuusi minuuttia kovempaa. Analysoin GPS-seurannan avulla mahdolliset syyt tuohon eroon, juoksuvauhdin eronhan nyt jo tiesinkin. Ne, jotka sanovat MM-kisojen maaston olevan helpon, ja luulevat kyseessä olevan juoksukilpailun, voivat vaihtaa asennetta jo tässä vaiheessa. Parin viikon kuluttua edessä on vaativa suunnistuskisa, jossa joka ainoalla rastivälillä on onnistuttava erittäin hyvin, jopa täydellisesti. Ainakin harjoitusmaaston perusteella kaikki mahdollinen turha kiertely ja kaartelu on saatava suorituksesta pois. En tarkoita sitä, että kaikki välit mennään suoraan, koska tulossa on luultavimmin myös syvempiä suppia ja reitinvalintaa. Tarkoitan sitä, että mahdolliset suppien kierrotkin on toteutettava mahdollisimman tehokkaasti ja tarkasti. Tässä pari esimerkkiä mun "muka hyvän" ja Thierryn oikeasti hyvän viivan eroista:
Rastiväli 4-5: Molemmilla näyttäisi olevan nätti viiva eikä rastilla ole pummia. Thierry juoksee kuitenkin suoraviivaisemmin polun mutkaan, ja meikä häviää noin 10 sekuntia.
Rastille 10: Thierry ottaa rastiväliviivan hanskaan ja seuraa sitä. SP kiertelee ja kaartelee. Tappio noin 15-20s.
Rasti 18/22: Thierry ottaa rastiväliviivan hanskaan ja seuraa sitä. SP löytää viivan vasta rastivälin puolivälissä. Tappio 5-10s.
Eli töitä on vielä tehtävänä. Hyvän anto tässä vaiheessa vaikka täydellistä hain.
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Yläkanttiin meni
Juoksin Jukolassa toisen osuuden ja onnistuin tulemaan toista kertaa peräkkäin kärjessä vaihtoon. En kiellä, etteikö se lämmittäisi mieltä. Viestimenestys perustuu kuitenkin pohjimmiltaan siihen, että jokainen yrittää loistaa osuudellaan, eikä joukkuepeliin.
Menin Jämsään torstaina, ja samaisena iltana tehty yöharjoitus muodostui kisan kannalta varsin tärkeäksi. Kaikki sen harjoituksen tehneet olivat majapaikkaan tullessaan hyvin nöyriä poikia, koska maasto todettiin vaativaksi kaikkien toimesta. Luulen, että ilman tuota harjoitusta olisin ampunut ihan liian kovaa ja tehnyt virheitä.
Jere asetti ekalla osuudella riman korkealle meille muille tullen ainakin melkein jokaiselle TV-rastille kärkikolmikossa. Siitä oli kaikkien hyvä lähteä Jersenaattorin osoittamalla tavalla. Mitään matkakertomusta en jaksa näillä aamuilla ruveta kirjoittamaan, niitä kirjoitellaan yleensä kolmannen osuuden tapahtumista. Hienoa siellä kuitenkin oli taas kerran.
Voittojuhlat on tällä erää lopeteltu ja asia siirretty syrjään. Perjantaina ja sunnuntaina on edessä tärkeitä koitoksia.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Juhlaviikot
Pitkät lenkit, lyhyet palautukset alkaa olla tosiaan takanapäin. Jos jotain jäi tekemättä niin sitä ei tehdyksi saa. Käsillä ovat nyt ne viikot, mitä varten on jaksettu lähteä lenkkitamineissa ovesta ulos vaikka taivaalta sataisi haarukoita. On aika lyödä nimi tulostaululle sille paikalle, mille se kuuluu. Ja sehän kuuluu just sille paikalle mistä se löytyy.
Ensin juoksen Jukolassa toisen osuuden. Joukkue on saatu valittua, ja se tottelee seuraavaa järjestystä:
1. Pajunen Jersenaattor
2. Fincke S-P
3. Adamski Philu
4. Airila Hanski
5. Haaska Jani
6. Hertner Fabu
7. Suursuo Tierri
Kakkonen on myös kova:
1. Metsälä
2. Heinonen
3. Asikainen
4. Huovila
5. Nurci
6. Liesikielitin
7. Kirka
Ens viikolla on sitten edessä tosikoitos. MM-katsastuksissa on varmasti ihan mielenkiintoinen tunnelma, koska joka ukon on lyötävä kova juoksu pöytään jos meinaa, että Taini ojentaa maalissa junalipun Vuokattiin ja siihen kylkeen ruokalipun viikoksi opistolle.
Hauskaa se tulee olemaan, kävi miten kävi.
Ensin juoksen Jukolassa toisen osuuden. Joukkue on saatu valittua, ja se tottelee seuraavaa järjestystä:
1. Pajunen Jersenaattor
2. Fincke S-P
3. Adamski Philu
4. Airila Hanski
5. Haaska Jani
6. Hertner Fabu
7. Suursuo Tierri
Kakkonen on myös kova:
1. Metsälä
2. Heinonen
3. Asikainen
4. Huovila
5. Nurci
6. Liesikielitin
7. Kirka
Ens viikolla on sitten edessä tosikoitos. MM-katsastuksissa on varmasti ihan mielenkiintoinen tunnelma, koska joka ukon on lyötävä kova juoksu pöytään jos meinaa, että Taini ojentaa maalissa junalipun Vuokattiin ja siihen kylkeen ruokalipun viikoksi opistolle.
Hauskaa se tulee olemaan, kävi miten kävi.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Vuokatin voitelut
Moi
Täällä sitä taas ollaan, Vuokatin urheiluopistolla syömässä ja välillä myös suunnistamassa. Teen vielä Lakasen Janin kanssa tämmöisen muutaman päivän täsmäiskun, kun aikaa ja rahaa tuntuu olevan niin pirusti.
Tämän viikon ohjelmassa on vielä pari nasakkaa harjoitusta kankahilla kukkuloilla, ja viikonloppuna sitten piirikunnalliset Rajarastit Joutsenossa. Sen jälkeen alkaa treenit olla treenattuna ja kartat katseltuna, ens viikolla voin alkaa keräämään hyviä tunnelmia tulevia kisoja silmällä pitäen. Jos vielä ne kaksi maisterin tutkinnosta puuttuvaa esseetä saisin tämän viikon aikana kirjoitettua, niin kaikki muut stressiä toisinaan aiheuttavat tekijät ovat poissa käsistä. Toden totta, minusta on pitkän taistelun jälkeen tulossa jotain muutakin kuin uima- ja grillimaisteri. En kuitenkaan ole nuolaisemassa ennen kuin tipahtaa, sanoin gradutarkastajallekin että voi mennä ihan hyvin vielä pari vuotta näiden kahden esseen kirjoittamiseen.
Edessä siintävät jännittävät ajat ja vatsanpohjassa kihelmöi jo.
Täällä sitä taas ollaan, Vuokatin urheiluopistolla syömässä ja välillä myös suunnistamassa. Teen vielä Lakasen Janin kanssa tämmöisen muutaman päivän täsmäiskun, kun aikaa ja rahaa tuntuu olevan niin pirusti.
Tämän viikon ohjelmassa on vielä pari nasakkaa harjoitusta kankahilla kukkuloilla, ja viikonloppuna sitten piirikunnalliset Rajarastit Joutsenossa. Sen jälkeen alkaa treenit olla treenattuna ja kartat katseltuna, ens viikolla voin alkaa keräämään hyviä tunnelmia tulevia kisoja silmällä pitäen. Jos vielä ne kaksi maisterin tutkinnosta puuttuvaa esseetä saisin tämän viikon aikana kirjoitettua, niin kaikki muut stressiä toisinaan aiheuttavat tekijät ovat poissa käsistä. Toden totta, minusta on pitkän taistelun jälkeen tulossa jotain muutakin kuin uima- ja grillimaisteri. En kuitenkaan ole nuolaisemassa ennen kuin tipahtaa, sanoin gradutarkastajallekin että voi mennä ihan hyvin vielä pari vuotta näiden kahden esseen kirjoittamiseen.
Edessä siintävät jännittävät ajat ja vatsanpohjassa kihelmöi jo.
torstai 30. toukokuuta 2013
Kattirock
Ei tullut menestystä SM-sprintistäkään. Lähellä se oli mutta lopussa tuhrin koko homman.
Viime viikko kului Vuokatissa, ei kuitenkaan Kattirockissa kuten keväällä 2007. Se oli reissu se. Mutta niin oli tämä viime viikkoinenkin, eikä huono ollenkaan.
Keskityin leirillä kahteen harjoitukseen, eli torstain ja lauantain pitkien matkojen leirikisoihin. Tulokset löytyy Lakasen blogista, sieltä ne voi jokainen omalla ajallaan käydä katsomassa. Sain hyvän noususuhdanteen päälle, ja hieman kadoksissa ollut itseluottamuskin alkoi palailla pätkittäin.
Suunnistus kankahilla tuntuu olevan hyvin näpeissä. Ei kuitenkaan ihan yhtä hyvin kuin Lakasella, eli pientä hienosäätöä pitää vielä ennen katsastuksia tehdä. Käyn juoksemassa tällä ja ensi viikolla pikkukansallisissa, niistä on ennenkin haettu itseluottamusta silloin kun sitä on tarvittu. Sitten ohjelmassa on Jukola joukkueessa x. ja osuudella x.
Seuraava kuukausi on kyllä todella mielenkiintoinen. Kuka hallitsee hermonsa, kellä kestää kunto, kaikilla on kaikki pelissä. Heinosen sapluuna kuulosti hyvältä. Mies menee sunnuntaina 23.6 iltapäivästä istumaan Joensuun Glorian terassille ja katselee sitten kun pettyneitä tai tyytyväisiä miehiä alkaa valumaan jokainen omasta suunnastaan.
Viime viikko kului Vuokatissa, ei kuitenkaan Kattirockissa kuten keväällä 2007. Se oli reissu se. Mutta niin oli tämä viime viikkoinenkin, eikä huono ollenkaan.
Keskityin leirillä kahteen harjoitukseen, eli torstain ja lauantain pitkien matkojen leirikisoihin. Tulokset löytyy Lakasen blogista, sieltä ne voi jokainen omalla ajallaan käydä katsomassa. Sain hyvän noususuhdanteen päälle, ja hieman kadoksissa ollut itseluottamuskin alkoi palailla pätkittäin.
Suunnistus kankahilla tuntuu olevan hyvin näpeissä. Ei kuitenkaan ihan yhtä hyvin kuin Lakasella, eli pientä hienosäätöä pitää vielä ennen katsastuksia tehdä. Käyn juoksemassa tällä ja ensi viikolla pikkukansallisissa, niistä on ennenkin haettu itseluottamusta silloin kun sitä on tarvittu. Sitten ohjelmassa on Jukola joukkueessa x. ja osuudella x.
Seuraava kuukausi on kyllä todella mielenkiintoinen. Kuka hallitsee hermonsa, kellä kestää kunto, kaikilla on kaikki pelissä. Heinosen sapluuna kuulosti hyvältä. Mies menee sunnuntaina 23.6 iltapäivästä istumaan Joensuun Glorian terassille ja katselee sitten kun pettyneitä tai tyytyväisiä miehiä alkaa valumaan jokainen omasta suunnastaan.
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Menestys keväällä meni ohi suun
Koko kevään tunsin menestyksen kuplivan maun huulillani, mutta aina viime hetkillä maku muuttui tappion karvaaksi kalkiksi. Syy on löytynyt. Poskessa oli reikä, mistä menestys valui ratkaisevalla hetkellä ulos. Viime lauanataina iskin Teiskon viimeisessä alamäessä tulpan reikään. Nyt ei tarvitse kuin odotella ja makustella.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Talviharjoittelu ohitte
Talviharjoittelu päättyi sunnuntaiseen pitkään lenkkiin.
Oheisissa kuvissa on esitelty talviharjoittelun tunnusluvut eli tunnit ja
kilometrit.
En oikein tiedä mitä tästä talvesta pitäisi ajatella.
Tuntuma on se, että aika paljon jouduin lepäämään sairastelujen vuoksi ja
varsinkin tuntimäärä näyttää jääneen kohtalaisen alhaiseksi kaverille, joka
kutsuu itseään distanssimatkojen mieheksi.
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.
Sairastelut tekivät monesta viikosta perin rikkonaisen, mutta näilläkin
viikoilla olen mielestäni saanut tehtyä pari kehittävää treeniä. Ja se on
ratkaisevaa tässä iässä. Lisäksi on muistettava, etten tee oikeastaan muuta
kuin juoksen, eli voima- ja muiden lajien harjoittelu on lähes nollissa. Tunteja
ei silloin hirveästi tule. Ehjillä viikoilla juoksua on Joensuun talvessa
tullut 140-160 kilometriä, mihin on oltava tyytyväinen.
Kisakausi tulee, eikä tekemätöntä saa tehdyksi. Katsotaan
millaisia tuloksia tällä talviharjoittelulla saa aikaiseksi, ainakaan olo ei
tunnu ylikuntoiselta vaan ihan hyvältä.
Ja onhan tässä vielä 2,5 kuukautta aikaa kisoloihin.
Kilsat 2531 km
Tunnit 229h30min
115km/viikko
10h 26min/viikko
vapaaehtoista lepoa 3 päivää
pakotettua sairaslepoa 23 päivää
Lepoa yhteensä 3 viikkoa 5 päivää
14 pitkää lenkkiä 28-30 km
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
5+2
Ei ole ihan sujunut kuten haaveilin. Ei nyt mitään isoja takaiskuja, mutta pientä harmia kuitenkin.
Sunnuntaina 24.3 sairastuin vatsatautiin, ja maanantaina 1.4 flunssaan. Vatsataudin takia lepoa tuli 2,5 päivää ja väliin jäi yksi tärkeä harjoitus, flunssa taas vei mahdollisuuden osallistua Malmijuoksuun. Jos olisin päässyt juoksemaan, ja selviytynyt vielä maaliin saakka, roikkuisi vyöllä nyt ForrestG:n päänahka. Turhaa spekulaatiota kun jäin kerran kotiin.
Joo, eli pikkusen rikkonaista viikkoa tulee jatkuvalla syötöllä. Ehkä sama homma on vaivannut pitkin talvea, en ole ihan tyytyväinen a) harjoitusmäärään/-tehoon ja b) harjoitusmotivaatioon. Nyt on onneksi kilpailukausi tulossa, ja silloinhan kaikki harjoitukset unohdetaan. Pari viikkoa vielä niin se on kilpailun tulosliuska mikä ratkaisee tyytyväisyyden. Harjoittelu tuntuu mulla muuttuvan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän virkamiestouhuksi. Pakolliset hoidetaan, mutta siinä se on eikä mitään suuria tunteita enää oikein saa mistään treenistä. Ehkä sen takia on harjoitusmääräkin ollut vähenemään päin. Se on kyllä sääli, mutta ehkä ne tunteet tulevatkin nykyisin kisoista? Toivottavasti positiiviset tunteet ainakin silloin tällöin.
Tässä vielä viime viikon ohjelma, ei ole tullut liiemmälti valotettua minkälaista nykyisin tulee puuhattua.
Ma
Lepo ja vatsataudista toipumista
Ti
kevyt lenkki 14km 64min. Hirveä kulku.
Ke
kevyt lenkki 15km 65min ja juoksutekniikat 25min
kevyt lenkki 5km (8x10s ylämäki) 30min ja jumppa 30min
To
5x1000m (2.57 2.54 2.56 2.56 2.49) yht. 15km 70min
kevyt lenkki 10km 45min
Pe
Pmättöä 15km 61min
kevyt lenkki 8km 40min
La
Kevyt lenkki 30km 2.25
Su
Kevyt lenkki 8km 40min
Kevyt lenkki 6km 30min (8x10s ylämäki)
Ma
Flunssa
Sunnuntaina 24.3 sairastuin vatsatautiin, ja maanantaina 1.4 flunssaan. Vatsataudin takia lepoa tuli 2,5 päivää ja väliin jäi yksi tärkeä harjoitus, flunssa taas vei mahdollisuuden osallistua Malmijuoksuun. Jos olisin päässyt juoksemaan, ja selviytynyt vielä maaliin saakka, roikkuisi vyöllä nyt ForrestG:n päänahka. Turhaa spekulaatiota kun jäin kerran kotiin.
Joo, eli pikkusen rikkonaista viikkoa tulee jatkuvalla syötöllä. Ehkä sama homma on vaivannut pitkin talvea, en ole ihan tyytyväinen a) harjoitusmäärään/-tehoon ja b) harjoitusmotivaatioon. Nyt on onneksi kilpailukausi tulossa, ja silloinhan kaikki harjoitukset unohdetaan. Pari viikkoa vielä niin se on kilpailun tulosliuska mikä ratkaisee tyytyväisyyden. Harjoittelu tuntuu mulla muuttuvan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän virkamiestouhuksi. Pakolliset hoidetaan, mutta siinä se on eikä mitään suuria tunteita enää oikein saa mistään treenistä. Ehkä sen takia on harjoitusmääräkin ollut vähenemään päin. Se on kyllä sääli, mutta ehkä ne tunteet tulevatkin nykyisin kisoista? Toivottavasti positiiviset tunteet ainakin silloin tällöin.
Tässä vielä viime viikon ohjelma, ei ole tullut liiemmälti valotettua minkälaista nykyisin tulee puuhattua.
Ma
Lepo ja vatsataudista toipumista
Ti
kevyt lenkki 14km 64min. Hirveä kulku.
Ke
kevyt lenkki 15km 65min ja juoksutekniikat 25min
kevyt lenkki 5km (8x10s ylämäki) 30min ja jumppa 30min
To
5x1000m (2.57 2.54 2.56 2.56 2.49) yht. 15km 70min
kevyt lenkki 10km 45min
Pe
Pmättöä 15km 61min
kevyt lenkki 8km 40min
La
Kevyt lenkki 30km 2.25
Su
Kevyt lenkki 8km 40min
Kevyt lenkki 6km 30min (8x10s ylämäki)
Ma
Flunssa
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Nyt ne kuulumiset
Kaivosaari kellotti alle 2.43 Roomassa.
Laitetaas nyt kuitenkin pientä päivitystä urheilutilanteeseen. Katastrofaalisen helmikuun (22h treeniä) jälkeen suuntasin Espanjaan 17 päiväksi toivoen, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Ehjällä maaliskuulla kaikki on taas hyvin, pohjia on kuitenkin taustalla ihan hyvin.
Leiri on nyt takana, ja onneksi kaikki meni suunnitelmien mukaan. Toki yksi lepopäivä täytyi pitää, kun kurkku tuntui tulevan kipeäksi. Selvisin säikähdyksellä, mikä oli hienoa.
Leirin kolmantena päivänä juoksin pari sprinttiä. Ensimmäisestä oli vertailuaikoja olemassa, ja siinä juoksin Minna Kaupin kanssa saman ajan. Minna on tietysti superkova, mutta ehkä se hieman syletti. Siinä oli lähtötaso koviin treeneihin. Pari päivää tästä eteenpäin, ja ohjelmassa oli keskimatkan kisavauhtinen treeni. Rata oli jaettu kahteen osaan, ja välissä pidettiin 2 minuutin tauko. Eka osa meni hyvin, mutta aika oli 18 minuuttia kärjen juostessa 16 minuuttiin. Ei siis vielä mitään lentoa.
Taas mentiin pari päivää eteenpäin, ja ohjelmassa oli 10 kilometrin yhteislähtötreeni (verenlentoleikki). Mukana oli suomalaisten pyssyjen lisäksi Malungin Rost, Andersson ja Lind, sekä Timo Sild (mikä seura?). Olin koko ajan mukana kärkiryhmässä, ja vaikka kärsinkin vakavasta hapenpuutteesta kaiken aikaa, niin onnistuin pääsemään lopputaisteluissa neljännelle sijalle tokaparhaana suomalaisena. Tämä oli merkki oivasta nousukunnosta.
Viestitreenin jälkeen koko loppuleiri oli juoksupuolelta ihan hyvää talvitasoa. Fakta on kuitenkin se, että hieman olen kovimpia tykkejä jäljessä. Suunnistuspuolella koko leirin tekeminen oli luokkaa "ihan ok", eli jokaisessa treenissä tuli yksi pummi. Sama tilanne kuin viime kauden kevätpuoliskolla. Tälläisillä juoksuilla saavutetaan Suomessa sijoituksia 5-10, ja maailmalla 30-40. Eli parannettavaa löytyy, ei saisi tulla sitä yhtä pakollista virhettä kun kisakausi alkaa.
Yritän nyt säilyä terveenä ja jatkaa kohti hyvää maaliskuuta sekä vielä parempaa huhtikuuta. Käsillä ovat tärkeät ajat kisamenestystä silmällä pitäen, se on varma. Juoksupuolella saan vauhtia 100% varmuudella vielä lisää, jopa helposti, mutta suunnistuksen eteen homma on vaativampaa. Miten sitä onnistuu rakentamaan niin rautaisen itseluottamuksen, että huippujuoksuja alkaa tulla oikeaan aikaan liukuhihnatuotantona? Siinäpä pohdittavaa.
Entä jos lopettaisin pohtimisen, silläkö se lähtisi kulkemaan?
Laitetaas nyt kuitenkin pientä päivitystä urheilutilanteeseen. Katastrofaalisen helmikuun (22h treeniä) jälkeen suuntasin Espanjaan 17 päiväksi toivoen, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Ehjällä maaliskuulla kaikki on taas hyvin, pohjia on kuitenkin taustalla ihan hyvin.
Leiri on nyt takana, ja onneksi kaikki meni suunnitelmien mukaan. Toki yksi lepopäivä täytyi pitää, kun kurkku tuntui tulevan kipeäksi. Selvisin säikähdyksellä, mikä oli hienoa.
Leirin kolmantena päivänä juoksin pari sprinttiä. Ensimmäisestä oli vertailuaikoja olemassa, ja siinä juoksin Minna Kaupin kanssa saman ajan. Minna on tietysti superkova, mutta ehkä se hieman syletti. Siinä oli lähtötaso koviin treeneihin. Pari päivää tästä eteenpäin, ja ohjelmassa oli keskimatkan kisavauhtinen treeni. Rata oli jaettu kahteen osaan, ja välissä pidettiin 2 minuutin tauko. Eka osa meni hyvin, mutta aika oli 18 minuuttia kärjen juostessa 16 minuuttiin. Ei siis vielä mitään lentoa.
Taas mentiin pari päivää eteenpäin, ja ohjelmassa oli 10 kilometrin yhteislähtötreeni (verenlentoleikki). Mukana oli suomalaisten pyssyjen lisäksi Malungin Rost, Andersson ja Lind, sekä Timo Sild (mikä seura?). Olin koko ajan mukana kärkiryhmässä, ja vaikka kärsinkin vakavasta hapenpuutteesta kaiken aikaa, niin onnistuin pääsemään lopputaisteluissa neljännelle sijalle tokaparhaana suomalaisena. Tämä oli merkki oivasta nousukunnosta.
Viestitreenin jälkeen koko loppuleiri oli juoksupuolelta ihan hyvää talvitasoa. Fakta on kuitenkin se, että hieman olen kovimpia tykkejä jäljessä. Suunnistuspuolella koko leirin tekeminen oli luokkaa "ihan ok", eli jokaisessa treenissä tuli yksi pummi. Sama tilanne kuin viime kauden kevätpuoliskolla. Tälläisillä juoksuilla saavutetaan Suomessa sijoituksia 5-10, ja maailmalla 30-40. Eli parannettavaa löytyy, ei saisi tulla sitä yhtä pakollista virhettä kun kisakausi alkaa.
Yritän nyt säilyä terveenä ja jatkaa kohti hyvää maaliskuuta sekä vielä parempaa huhtikuuta. Käsillä ovat tärkeät ajat kisamenestystä silmällä pitäen, se on varma. Juoksupuolella saan vauhtia 100% varmuudella vielä lisää, jopa helposti, mutta suunnistuksen eteen homma on vaativampaa. Miten sitä onnistuu rakentamaan niin rautaisen itseluottamuksen, että huippujuoksuja alkaa tulla oikeaan aikaan liukuhihnatuotantona? Siinäpä pohdittavaa.
Entä jos lopettaisin pohtimisen, silläkö se lähtisi kulkemaan?
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Mittees sitä kirjottelis
Ajattelin iltapäivän ratoksi kertoilla hieman leirikuulumisia. Nyt olen istunut vartin tietokoneella, eikä mitään tule mieleen. Kyllähän nyt kaikki jo tietää miten täällä treenataan ja millaista täällä Canos de Mecan tuppukylässä on. Merenrantaa ja tyhjillään olevia vanhoja hotelleita, mäntymetsää jne. Aamulenkki, aamupala, harjoitus, lounas, lepo, harjoitus, päivällinen, lihashuolto...plää plää päläpälä.
Jotain spekulaatioita on esiintynyt, että täällä olisivat kaikki, joilla on Suunnistusliiton lisenssi. Saattaa olla pientä liioittelua, tiedän ainakin muutaman tyypin jotka ovat Suomessa, mutta kyllä 98% on täällä.
Huomenna mielenkiinto kohdistuu ystäväni Apsun debyyttimaratoniin Roomassa. Veikkaan ajaksi 2.40:58
Treeni on ainakin hällä ollut kovaa.
maanantai 25. helmikuuta 2013
Portugalin jälkeen hän lepäsi kaksi viikkoa
Vaikeinta on aina ollut se, kun pitäisi aloittaa uudestaan. Työ tuntuu menneen hukkaan, vaikka eihän se niin mene. Siellä se jossain on, pitäisi vain jaksaa odotella vielä muutama viikko.
Synkkä historia Portugalin reissujen suhteen sai jatkoa, kun onnistuin kuin ihmeen kaupalla saamaan taas kerran jonkun erittäin sitkeän virustaudin.
Ekassa kisassa suoritus oli hyvä siihen nähden, että edellisen kerran olin suunnistanut marraskuun loppupuolella. Tämähän ei tietenkään ole hyväksyttävä selitys, vaan puhtaasti oma valinta.
Toinen kisa sujui todella hyvin. Tappiota TG:lle noin kaksi minuuttia, mikä on yleensä riittänyt vaikkapa SM-kisassa korkealle. Tämän jälkeen tunsin ensimmäiset merkit tulevasta taudista. Korjasin kahdella konjakilla, mutta eihän se auttanut. Ei ole koskaan auttanut.
Kolmas kisa oli WRE eli siviileille tiedoksi maailmanrankikisa. En kisaillut viime vuonna kai yhdessäkään WRE-kisassa, enkä olisi edes päässyt supereliitti-sarjaan, ellen olisi anellut villiä korttia. Lähtöjärjestys määräytyi rankin mukaan, joten starttasin aamulla 08:50. Suorituskaan ei ollut paras mahdollinen, mutta virhettä kuitenkin vain kaksi minuuttia. Sanoin maaliin tullessani, että tappiota tulee lopulta vähintään kahdeksan minuuttia. Lopulta sitä tuli 8min20sek, mikä tuntui aika hurjalta.
Neljännen kisan seurasin jo keuhkot rohisten sivusta. Siinä menikin sitten seuraavat kaksi viikkoa, treeniä 0h. Tänään kävin juoksemassa 4 kilsaa, nyt seurailen miten käy. Sunnuntaina on lähtö Espanjaan, siinä seuraava tavoite.
Eihän tämä tietysti hyvältä tunnu. Olen saanut uran aikana huomata, että kesän tuloksiin edes kahden viikon tauti ei välttämättä vaikuta sittenkään kovin paljon. Risoo vaan hilata itsensä taas takaisin treenikuntoon, viikon verran pitää kuitenkin tyytyä hokihölkkään ja jumppaan.
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Turhaa uhoa
Tuli taas uhottua ja mehusteltua ihan liikaa. Minä en minnekään etelään mene, kyllä Suomessakin jaksaa koko talven painaa.
Pari viikkoa sitten homma alkoi päivänä muutamana tökkimään. Tapanani on olla varsin nopealiikkeinen, joten melkein siltä seisomalta neuvottelin kotiasiat kuntoon, vielä kun kyyti- ja majoituspolitiikkakin sujui kuin rasvattuna, niin varasin lennot Lissaboniin.
Huomenna kuljen Börjen kyydillä Hesaan. Matka jatkuu perjantaiaamuna klo 05.40 portugalilaisin siivin Lissaboniin, ja sieltä edelleen kohti Portugalin O'meetinkiä eli POMmia. La-Ti juoksen kisoissa niin kovaa kuin pääsen, ja keskiviikkona sitten olen takaisin Joensuussa. Nyt on niin lyhyt reissu, etten ehkä ehdi tulla edes kipeäksi, kuten tapana on ollut.
Viivalla on miestä monenmoista. Tuleepa testattua ero maailman kärkeen (Gerkurkoo, Lundanes) ja Suomen kärkeen (Airila, Föhr, Lakanen). Tosin eihän sitä tiedä vaikka olisin itse kärki. Hekoheko. Totuuden nimissä on sanottava, että haluan kyllä onnistua hyvin. Turha lähteä spekuloimaan mitään, että kaikki muut on suunnistanu paljon enemmän ja kaikki muut nyt on niin kovia, mie nyt oon vielä talviterässä ja kunhan tässä kausi tulee niin sitten lähtee ajasta 30s/km. Jos meinaa olla kova kesällä, niin sitä on oltava jo nyt.
Tulokset tulee taululle, sieltä ne voi jokainen käydä omalla ajallaan katselemassa. Taulu on täällä
perjantai 25. tammikuuta 2013
Juonipaljastus
Taas on elelty muutamia aikoja tällä synkällä elämänpolulla sitten viimeisen päivityksen. Niin se aika kuluu tunti tunnilta, päivä päivältä ja viikko viikolta. Kohta on kevät, sitten kesä ja heti sen jälkeen kääntää jo syksyn puoleen.
Analysoitaanpa tässä hieman harjoituksia. Pirusti olen lenkkeillyt, mutta tunteja ei vaan kerry. Mikä tässä mättää? Suoritin analyysiä huomatakseni, että harjoittelu on tässä vaiheessa uraa edennyt vaiheeseen, mistä seuraavassa vaiheessa kaikki harjoittelu on loppunut. Olipa hyvin nerokkaalla tavalla ilmaistu. Tahtoo sanoa, että harjoittelu sisältää juoksua.
Teen kaikki harjoitukset nykyisin kotiovelta kellon käyntiin nakaten. Jos treeniä tulee viikossa 150km, niin suihkussa käymiset mukaan laskien tunteja kertyy viikkoon 12. Kaikki kodin ulkopuolinen voimaharjoittelu ja kauempana suoritettu hiihtoharjoittelu on loppunut.
Aika hyvässä kunnossa olen kuitenkin.
Analysoitaanpa tässä hieman harjoituksia. Pirusti olen lenkkeillyt, mutta tunteja ei vaan kerry. Mikä tässä mättää? Suoritin analyysiä huomatakseni, että harjoittelu on tässä vaiheessa uraa edennyt vaiheeseen, mistä seuraavassa vaiheessa kaikki harjoittelu on loppunut. Olipa hyvin nerokkaalla tavalla ilmaistu. Tahtoo sanoa, että harjoittelu sisältää juoksua.
Teen kaikki harjoitukset nykyisin kotiovelta kellon käyntiin nakaten. Jos treeniä tulee viikossa 150km, niin suihkussa käymiset mukaan laskien tunteja kertyy viikkoon 12. Kaikki kodin ulkopuolinen voimaharjoittelu ja kauempana suoritettu hiihtoharjoittelu on loppunut.
Aika hyvässä kunnossa olen kuitenkin.
perjantai 11. tammikuuta 2013
Talkoohenki elää vielä
Suomalaisella urheilulla on vielä toivoa. Syrjäisellä maaseudulla asustaa joukko nuoria, jotka ovat valmiita toimimaan kun torveen puhalletaan. Nämä epäitsekkyyden maalliset ruumiillistumat muodostavat sen pohjan, mistä maakuntien urheilijat ovat ponnistava myös tulevaisuudessa.
Esimerkki
Flunssa oli ja meni. Kolme päivää se kesti, joten aikataulussa ollaan yhä vain ja edelleen.
Esimerkki
Flunssa oli ja meni. Kolme päivää se kesti, joten aikataulussa ollaan yhä vain ja edelleen.
torstai 3. tammikuuta 2013
BBQ
Intissä eräs juoksija ruotsinkieliseltä länsirannikolta kertoi sielläpäin liikkuvasta huhusta, jonka mukaan Mats Haldinin lyhimmät vedot ovat 3 kilometrin mittaisia. Omaa harjoitteluani tutkaillessa huomaan liittyneeni tähän Maten letkaan. Vetoharjoituksissa olen toistanut säännöllisesti joko viiden tai kolmen kilometrin pätkiä. Toivotaan, että vedot alkavat jossain vaiheessa lyhentyä, muuten tulee pitkä talvi.
Viime viikolla ohjelmassa oli tämän vuoden uutuus, ns. BBQ-viikko. Sen tarkoituksena on grillata hieman normaalia viikkoa enemmän, eli laittaa vk-harjoituksia useammallekin päivälle. Toteutus oli seuraava:
Ti
3x5km/2min vauhtikestävyys
Ke
7km vauhtikestävyys
To
12km perusmättö eli pk2
Pe
4x3km/2min vauhtikestävyys
La
puolipitkä pk
Su
sprintti vauhtikestävyys
Ma
flunssa
Ti
flunssa
Ke
flunssa
Oliko sitten liian kovaa ajoa, vai johtuiko tauti joulun ajan totuttua suuremmasta ihmismäärästä, sitä en pysty sanomaan. Näitähän tulee aina välillä.
Kuva 1. BBQ vaikuttaa naamaan rumentamalla sitä. (Simo-Pekka Fincken kuva-arkisto 2012).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)