maanantai 17. marraskuuta 2014

Amsterdamin maraton


Keväällä Pariisin maraton-projektin mentyä pieleen päässäni syntyi melko nopeasti ajatus yrittää uudelleen syksyllä. Kesäkuun lopussa ilmoittauduin Amsterdamin maratonille ja sen jälkeen treenit menivät osin suunnistuksen ja osin juoksun ehdoilla. Heinäkuun puolenvälin jälkeen harjoittelin kilometreissä seuraavin viikkomäärin: 130, 78, 114, 110, 117, 75, 97, 101, 152, 84. Viimeiset neljä viikkoa jäivät täyttämättä, mutta ne olivat määriltään noin 70-90 kilometriä.

Paras harjoitus syksyllä oli 15km vk-treeni keskivauhdilla 3’35, eli miltään erikoisen kovalta kunto ei tuntunut. Vitonen olisi voinut syksyllä kulkea noin 16 minuuttiin ja kympin juoksin Helsinki Midnight Runissa 33’20. Arvelin kuitenkin selviäväni fiksulla juoksulla maaliin alle 2.35 ajassa ja alkuvauhdiksi kaavailin 3’33-3’35/km riippuen siitä mikä on keli, fiilis ja onko sopivaa porukkaa.

Viimeiset 2,5 viikkoa menivät flunssan pelossa. Välillä olin kaksi päivää flunssainen, sitten taas kaksi päivää terveenä. Lähtöviivalle Amsterdamin olympiastadionille selvisin kuitenkin terveenä, ja olin siitä asiasta onnellinen.

Ennen lähtöä tapasin vielä Patanan Mikon, jonka syyskunnon ja alkuvauhdin tiesin tuimaksi. Sanoin Mikolle, että jokainen alle 3’30 menevä kilometri on minulle kuolemaksi. Mikko sanoi lähtevänsä 3’40-vauhtia, mikä on hänelle kävelyä. Toivotimme tsempit ja totesimme, että kyseessä on ennen kaikkea taistelu itseään vastaan.

Lähdin liikkeelle mahtavan musiikin säestyksellä hirveää kyytiä saadakseni hyvät letkat kiikariini. Eka kilometri 3’20 eli juuri suunnitelmien mukaan…

Sen jälkeen en tarkkaillut kilometriaikoja, vaan otin väliajat vitosen välein. Eka vitonen 17’27 ja toinen 17’36. Jo alussa huomasin, että keli oli liian kuuma ja kostea, teki mieli heittää vaatetta pois vaikka sitä ei päällä ollutkaan juuri pakollisia varusteita enempää. Jossain seitsemän kilometrin paikkeilla meitä oli koossa hyvä ryhmä, jonka vetäjänä kunnostautui mies Turun urheiluliiton paidassa, hän oli 2.28 viime vuonna juossut Thijs Feuth. Kolmas vitonen meni edelleen hidastuen 17’50 eli tämä oli nyt sitä tavoitevauhtia. GPS-kelloni näytti koko ajan hieman parempia vauhteja, mikä hämäsi hieman.

15-20 kilometrin väli oli vastatuulta Amstel-joen rannassa. Vetäjiä ei löytynyt ja itsekin halusin hieman reippaahkon alun jälkeen säästellä voimia mahdollisimman paljon. Niinpä käytimme tähän vitoseen peräti 18’18. Kenialaiset tulivat vastaan toista rantaa ja juuri siinä kohdalla he ohittivat puolimaratonin tolpat. Katsoin kellosta, että kärki oli reilusti tavoitettaan perässä. Päättelin lämpimän kelin ja voimakkaan tuulen verottavan loppuaikoja.

Sitten meidänkin ryhmä meni joen yli ja lähdettiin takaisin päin toista rantaa. En osannut tai jaksanut päätellä puolikkaan tulevaa väliaikaa, mutta arvelin sen olevan 1.14 ja vähän yli. Olikin pieni pettymys, kun kello näytti tasan 1.15. Kuin taikaiskusta meidän 8-10 hengen porukka hajosi puolikkaan tultua täyteen. Kolme ukkoa lähti karkuun ja loput jäivät taakse, siinä sitä sitten juostiin yksin.

20-25 kilometrin välinen vitonen kulki taas hienosti eli 17’43. Tämän jälkeen juoksin maaliin saakka käytännössä yksin ja alati hyytyvin jaloin. Ensin vauhti tippui 3’40-tasolle, ja sitten 35 kilometrin jälkeen 3’45-tasolle. Sitä jaksoin kuitenkin armottoman raaston ansiosta maaliin saakka. Energiat riittivät hyvin, mutta jalat eivät vieneet vaikka miten käskytin. Onneksi vauhti ei tuosta tippunut ja erinomaisen tunteen vallitessa kaarsin stadionille tavoitellen alle 2.33 menevää aikaa. Yritin kiriä ja ehkä jokin sellainen irtosikin. Loppuaika 2.32.51 mikä tekee km-vauhdiksi 3’37.

Juoksuliikkeiden loputtua yritin vain jatkaa kävellen eteenpäin, mutta vaikeaa se oli. Hirveät jalkakivut iskivät päälle samantien maaliviivan jälkeen. Odottelin Mikon maaliin, eikä siinä mennytkään kuin pari minuuttia ja mies kaarsi stadikalle. Onnittelimme toisiamme maaliin pääsystä ja saattelimme vaimot puolimaratonin lähtöön. Menin katselemaan maaliintuloa stadionin penkille ja nautiskelin kaksi pientä mukia olutta. Hienoja hetkiä.

Tähän oli hyvä päättää tavoitteellinen urheilu-ura. Kiitos lukijoille ja tukijoille. Kiitos itselleni.

Jätetään blogi elämään toistaiseksi, mitäs sitä poistamaan.   

maanantai 1. syyskuuta 2014

Tuplakisat lauantain ratoksi

Viime viikolla taiteilin flunssan ja terveenä olemisen välillä. Joka toinen päivä oli lepoa ja joka toinen puolestaan jonkunlaista treeniä. Keskiviikkona juoksin tiellä 3x2000m/2min 6’30, 6’25 ja 6’15 mikä oli virhe, koska keuhkoputkissa tuntui kipua sekä torstaina että perjantaina.

Spekulaatio tulevasta kävi kuumana, koska suunnitelmana oli kisata lauantaina kaksi kertaa. Olen tietoinen, ettei se flunssan kanssa leikkiessä ole järkevää, mutta koska en ole tähän ikään mennessä oppinut juuri mitään niin en aio enää edes opetella. Niinpä löin perjantai-iltana nimen Huippuliigan lisäksi Helsingin Midnight Runiin 11000 muun juoksijan jatkoksi.

Huippuliigan viimeiseen osakilpailuun päätin startata lauantaiaamuna. Lähtöasema ei ollut häävi, koska en ollut juossut kuin yhden osakilpailun tätä ennen. Lähdin tokavikana 8 minuuttia 25 sekuntia Tranchandin jälkeen ja sijoitus oli vähäisen osanottajamäärän ansiosta 24.

Kisa sujui hienosti ja onnistuin nousemaan sijalle 13. Päivän tuloksissa olin kuudes.


Kuva Hannu Numminen

Kisan jälkeen puntaroin oloa ja söin makaronilaatikkoa sekä marjapiirakkaa. Keuhkoihin sattui, mutta ei pahasti ja itse asiassa se tuntui johtuvan parin päivän levon jälkeisestä kisashokista. Ei auttanut kuin lähteä juoksemaan 10 kilometriä Helsingin kaduille.  Startti tapahtui 21.15 ja sain vaihdettua lähtöryhmän etujoukkoihin, alun perin kun minut sijoitettiin tunnin ryhmään.

Kyseessä oli kerta kaikkiaan mahtava tapahtuma. Tunnelmaa riitti reitin varrella ja jaksoin yllättävän hyvin siihen nähden, että aamupäivällä olin ollut melkoisen tiukilla 51 minuutin ajan. Kärjessä mentiin tietenkin liian kovaa kenialaisten ja Utriaisen toimesta, mutta olin ihan tyytyväinen reilu 33 minuutin aikaan. GPS näytti matkaksi 10,15 kilometriä mutta tiedä sitten näistä.



Sunnuntaina juoksin lyhyen pitkän lenkin Kaitsun kanssa 21 kilsaa.  

torstai 28. elokuuta 2014

Kesä loppui, seuraavaa saa odottaa turhan kauan

Moi.

Kesä on loppunut. Lehdet kellastuvat ja tuulen suunta on kääntynyt pohjoisesta etelään puhaltavaksi. Tinkimättömällä työllä hankittu pronssinen rusketus on muisto vain. On siis aika avata IRMA ja ilmoittautua suunnistuskisoihin.

Kesä meni osaltani oikein mukavasti niin harjoittelun kuin muunkin elämän osalta. Syksyn kisakauden avaan lauantaina Egameksessa joka samalla Huippuliigan viimeisen osakilpailun virkaa toimittaa. Lähtötilanne takaa-ajoon ei ole paras mahdollinen, koska pääsen matkaan ilmeisesti toiseksi viimeisenä noin 8 minuuttia ja 20 sekuntia Tranchandin jälkeen. Kolmanteen sijaankin on matkaa pitkälti neljättä minuuttia. Jossain on kuitenkin suunnistettava kilpaa, joten toimittakoon tämä SM-kenraalin virkaa.

Syksy sujahtaakin mukavasti kilpaillen. SM-pitkä ei ole toistaiseksi herättänyt intohimoa, mutta toisinaan nöyryys onkin paremman tuloksen tuova tuntemus. SM-keskarin raikkaan kuulas syysaamu vaihtuu kuumaan sprinttikarsintaan kilpailukalenterin muutoksien ollessa täyttä totta. Nähtäväksi jää starttaanko sprinttiin, vai haenko tuoreilla jaloilla viestimenestystä seuraavana päivänä.

Siihen vielä 25manna ja kausi on ohi.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Puolustus vuoti mutta maalinsylkijät kunnostautuivat

Ankean alkukauden jatkoksi sain maistaa menestystä Jukolan voiton myötä. Yhden pummin syndroomana näkynyt heikko itseluottamus tärveli kaikki toukokuun kisat niin, että paikka kakkosjoukkueessa oli enemmän kuin ansaittu. Kunnes erinäisten ikävien tapahtumien jälkimainingeissa sain tiedon ykkösen paikasta lauantaina Venlojen viestin aikana.

Haaste otetaan vastaan kun sellainen eteen sattuu. Osuus vaihtui kertaheitolla pimeästä valoisaan ja matka pitkästä lyhyenläntään. Selasin vastustajien juoksijat ja analyysi oli että ei hätää, kyllä mie tästä selviän kaikella kunnialla.

Lähtötilanne oli aavistuksen haastavampi kuin oletin. Kärkeen matkaa 4min40sek ja edessä kovia hahmoja, kuten Österbö, Fraser ja Lakanen. Ykköselle tein mielestäni hyvän reitinvalinnan kiertelemällä vasemmalta, ihmettelin vaan kun ei minkäänlaista urantynkää näkynyt. Kakkoselle huono reitti ja ennen rastia pienet seisoskelut, Halden kaahasi sivummalta eteen ja minä syöksyin perään. Sören Bobach piti sen verran rapsakkaa kyytiä, että 30 metrin etumatkaa en saanut kelattua oikein millään kiinni. Menin vielä jollekin rastille sen perässä melkein väärälle hajonnalle saakka ja piti palata takaisin päin, tappiota 40 sekkaa. Onnekkaalla reitinvalinnalla sain selän jälleen näkyviin ja kärsin.

Loppumatkalla pummattiin vielä reilusti joten pummia mulle yhteensä 3 minuuttia. Olo oli pettynyt. Ei sellainen juoksu mitä tässä paikassa olisi tarvittu, ei ollenkaan. Nyt piti vetää keulaa kiinni.

Jälkeenpäin olen kuitenkin ajatellut, että hyvä edes näin. Tiomilasta taisi olla kuusi viikkoa, silloin jäin kuitenkin juoksemalla 1min jokaisella kilometrillä. Eikä harjoittelu tässä välissä ole ollut mitään kuukamaa, en ole pystynyt heikon palautumisen vuoksi treenaamaan kertaakaan yli 10h viikossa, samoin 100km on edelleen rikkomatta. Osuussijoitus näyttää olevan seitsemän, ei sekään ihan heikko kuitenkaan ole.

Kiitokset joukkuetovereille suorituksista ja myös siitä, että sain lukea Jukolan sanoman 2014.

Nyt pitää vähän miettiä mitä sitä tekisi.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kisakausi käyntiin

Moi

Hinkuyskä on selätetty ja mies viivalla jälleen kerran. Muutaman "harjoituskisan" jälkeen asetuin lähtökuoppiin männä viikonloppuna SM.-keskimatkan merkeissä. Kunto kesti 20 minuuttia ja sitten se loppui.

Huomenna jatkan taistelua Huippuliigan merkeissä ja sieltä sitten matkustus Italiaan MM-näyttöjä antamaan. Odotan viikko viikolta paranevaa menoa, joten ehkäpä Jukolassa olen jo iskussa. Syksyllä nyt ainakin.


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kehnosti meni

Jatkuva kehittyminen ja harjoitusten sujuminen sai päätöksen viikolla yksitoista. Kymmenes harjoitusviikko toi mittariin erinomaisesti yli 160 kilometriä, mutta sen jälkeen meno tyssäsi kuin seinään.

Tytölle iski nuha 8.3. Ei siinä muuten mitään, mutta tällaisissa tilanteissa mulla on yleensä kaksi päivää armonaikaa, ennen kuin olen itse samassa taudissa. Yritin kyllä käyttää kaikki tiedossani olevan keinot taudin välttämiseksi, mutta peli oli menetetty. 10.3 tunsin lieviä flunssan oireita, jotka pahenivat päivän aikana ja levoksi oli laitettava.

Nyt menossa on kolmastoista lepopäivä vailla merkkejä paremmasta. Kävin tutkimuksissakin, mutta virustaudin ollessa kyseessä tämä on nyt vain kärsittävä. Vähällä kuitenkin selvisin, jos vertaa tyttöön, jolle iski keuhkokuume. Sen takia vietettiinkin sairaalassa 1 + 4 yötä ja päivää.

Tässä vaiheessa on aikalailla selvää, että Pariisin kaduilla en pysty parhaimpaani. Jos mulla olisi kaksi viikkoa aikaa vaikkapa keskimatkan suunnistuskisaan, niin tilanne olisi jo toinen. Mutta 42 195 metriä on sellainen matka, että aikaa on yksinkertaisesti liian vähän.

Katsotaan nyt miten toipuminen etenee, ja juoksu suoritetaan sitten sen mukaan. Katse alkaa olla kuitenkin jo suunnistuskaudessa. Sylettää kyllä aika paljon ja koko ajan.


torstai 6. maaliskuuta 2014

9


Tänään on 6.3 eli tasan kuukausi olisi vielä aikaa parantaa maratonkuntoa. Viime viikko meni taas ihan hyvin ja treenit tuli tehtyä suunnitelman mukaan. Samaan tahtiin menee vielä tämä viikko, mutta ei tässä enää montaa viikkoa auta mättää, jos aion 6.4 seisoa tuorejalkaisena ja -päisenä Riemukaaren tuntumassa.

Viikon kohokohdat olivat tiistain 12 kilometriä keskivauhdiltaan hieman alle 3'30/km, keskiviikon ja lauantain 15 kilometriset perusmätöt noin tuntiin ja perjantain kovat vedot. Koviin vetoloihin lisäsin edelliseen viikkoon verrattuna minuutin lisää pituutta per veto. Sunnuntain pitkä kulki just niin hyvin, kuin pitkät ovat tänä vuonna kulkeneet. Eli helposti.

Aikatavoite ja alkuvauhti pyörivät paljon mielessä. Olen kuitenkin tullut nyt siihen johtopäätelmään, että on ehkä vähän turhaa laatia liian tarkkoja suunnitelmia. Enhän tiedä keliä, lämpötilaa, kulkevaisuutta, tankkauksen onnistumista yms. tekijöitä. En ole siis lukitsemassa mitään kovin tarkkaa suunnitelmaa, vaan teemana on Heinosen sanoin fokus, luovuus ja tunne.

On tässä vielä myönnettävä se tosiasia, että mielessä on ollut seitinohut harmitus, kun olen seuraillut suunnistustuloksia Turkista ja Portugalista. Turha sitä on enää harmitella, suunnitelma on laadittu ajat sitten ja sen mukaan menen. Mielenkiintoista on kyllä nähdä, miten suunnistus lähtee kevään mittaan kulkemaan.

Lähteehän se, kun siihen itse uskoo.

Tässä olisi vielä linkki Pariisin reittikarttaan, jos joku haluaa vilkaista
Reitti

tiistai 25. helmikuuta 2014

7 & 8

Kaksi viikkoa lipsahti tiedotusväliksi. Tässä kuitenkin lyhyt ja niukka juttu siitä, mitä olen duunannut.




Harjoituskauden seitsemäs viikko oli määrällisesti kevyempi, ja tein vain sheitshemän harjoitusta. Sunnuntain 33 kilometriä siten, että lopuksi juoksin 12 kilometriä reippaasti, huolehti kuitenkin olon väsyneeksi, kun siirryttiin viikkoon kahdeksan. Yhtä kaikki, nousukunnossa meni tämäkin viikko ja kovat treenit kulkivat hyvin.




Kahdeksannella viikolla olisi ollut hyvä mahdollisuus tehdä henkilökohtainen kilometriennätys. Lauantaina pelasin kuitenkin varman päälle, ja tein vain yhden lenkin. Sunnuntain 35 kilometriä sujuikin kuin tanssi, ja saatoin kurvata kotiin yllättävän tuorein voimin. Kohokohta pitkän lenkin lisäksi oli perjantain rivakka 4 x 4 minuuttia. Ei ole nimittäin noin lyhyitä vetoja ohjelmassa ollut vähään aikaan.

Loppuspekulaationa todettakoon, että kunto nousee jatkuvalla syötöllä. Syytä onkin, koska aikaa harjoitteluun on enää neljä viikkoa. Nyt pitäisi välttää sairastumiset ja muut ongelmat niin hyvä tästä vielä tulee. Vähitellen alkaa kyllä tehdä mieli suunnistamaan, vaikka onhan juoksukin kivaa. Suunnistuskauden käyn avaamassa Tanskassa 21.-23.3 kolmella WRE-kisalla.

Hästäg parismarathon

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kutonen ja paha takaisku



Ai ai, alkuviikko meni erittäin hienosti ja kilometrisarake näytti hyvältä, kunnes heräsin lauantaina en krapulaan vaan flunssan oireita tuntien. Liekö ollut vuoristoilma, betonipöly vaiko peräti salaperäinen virustauti, mutta taisin selvitä säikähdyksellä, koska sunnuntaina kykenin jo hyvällä kululla juoksemaan pitkän lenkin.

Kunto on osoittanut nousun merkkejä. Jos uudenvuodenaattona juoksin ensin kerran 2000 metriä aikaan 7 minuuttia, ja sitten kaksi kertaa 1000 metriä 3'30, niin eilen meni 10x1000 metriä minuutin palautuksella noin 3'18 keskarilla. Viimeinen jopa 2'56.

Aikaa on tämän kevyemmän viikon jälkeen vielä kuusi viikkoa, joten siinähän ehtii vaikka mihin.

tiistai 4. helmikuuta 2014

5


Nono, melkein 164 kilometriä tuli tallusteltua juoksunomaisin liikkein. Tuntuman mukaan tässä on pidemmän päälle vähän jo liikaakin juoksua. Palautuminen alkaa nimittäin jäädä vajaaksi, koska en ehdi levätä riittävästi.

Tärkeimmät harjoitukset olivat seuraavat:

  • Tiistaina Kaivosaaren kanssa 16 kilometriä reippaasti 3'39/km
  • Perjantaina 4x3km, palautus 2min. Vauhti 3'40->3'25
  • Sunnuntaina 33 kilometriä, sisältäen 8km 3'40/km
Siellä se iso haaste jo väijyy. Pariisin maraton, ja aikaa on vähän, liian vähän. Aika paljon tulee mielessä pyöriteltyä sopivaa vauhtia, mutta tässä vaiheessa se on vielä vähän turhaa. Harjoitusviikkoja on alla vasta 5 kappaletta, joten toivon mukaan kunto paranee paranemistaan ollen niin hyvä kuin se vain voi olla päivämäärällä 6.4.2014.

Jos juoksisin maratonin ensi sunnuntaina, niin lähtisin ehkä 3'40-3'45 -vauhdilla yrittämään. Sehän ei vielä tuo tavoiteltua tulosta, joten töitä on jatkettava. Maraton tähtäimenä on siitä hyvä, että se ajaa kyllä lenkille. Jos alkaa lintsaamaan, niin voi alkaa risomaan jo ennen kahtakymppiä. Ja alkaahan se joka tapauksessa, mutta onneksi jossain 35-40 kilometrin paikkeilla on kuulemma tarjolla viiniä. 

Nyt alkaa harjoitusohjelmaan ilmestyä myös hieman kovempia vauhteja. Eiköhän se siitä.

Joku jos on näitä juttuja lukenut, niin saattaa ihmetellä, että onko se nyt lopettanut suunnistuksen. En ole. Maraton nyt vain tuntui olevan sopiva tavoite keväälle, kun nilkka ei oikein anna vielä suunnistaa, eikä leireilykään kovin laajassa mittakaavassa ole mahdollista. 7.4 alkaa keskittyminen suunnistuskauteen entisin tavoittein, toivottavasti huippukuntoisena ja suunnistusnälkäisenä.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

4



Viikko oli ehkä hiukan kevyempi, mutta pari kohtalaista treeniä tuli tehtyä. Tiistaina juostiin 16 kilometrin vk-treeni, perjantaina 5x2000m/1,5min ja sunnuntaina kauden eka kolmekytkilsanen. Hiihtoakin oli ohjelmassa johtuen siitä tosiasiasta, että vietin viikonlopun Vuokatissa parisuhdeleirillä.

Nyt lyöntiä helmikuulle! Viime vuonna taisi tulla oikein 22h treeniä joten siitä on varaa parantaa.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Vko 3


Viimeinen viikko sarakkeeseen "harjoitteluun valmistava jakso" on saatu onnellisesti toteutettua. Torstaista eteenpäin nilkka ja pohje tuntuivat rasittuneilta, eikä pieniltä kivuiltakaan vältytty. Väliin ei jäänyt kuitenkaan kuin lauantain perumättö.

Tärkeimmät treenit tällä viikolla:
1. tiistain 5x2km 1,5 minuutin palautuksella
2. perjantain 10x1km 1 minuutin palautuksella
3. sunnuntain 27km, minkä loppuun 5x1km 1 minuutin palautuksella. Tässähän on jo pientä maratonharjoittelun tynkää.

Kilometrejä 144,3 kappaletta. Amatöörinä ja lievästä ajanpuutteesta kärsivänä sanoisin, etten tule yli 160 kilometrin viikkoja juoksemaan.

Nyt on menossa kevyempi ja jalkaa palauttava viikko. Viikosta 5 lähtee sitten homma taas käyntiin.

torstai 16. tammikuuta 2014

Vko 2


Sehän meni jo sinnepäin. 141 kilometriä tuli kuljettua jalan ja vk-harjoitukset olivat 3x2km ja 10km vauhtia kiihdyttäen. Nilkan kuntoa kun tulee seurattua, niin kipuja esiintyy vieläkin sekä leikatulla alueella, että akilleksen seudulla. Ei kuitenkaan mitään ylitsepääsemättömiä, sitä paitsi ainahan johonkin on koskenut.

Onko muuten edes teoriassa parantaa anaerobisen kynnyksen vauhtia 2,5 kuukaudessa 15-20 sekuntia?

torstai 9. tammikuuta 2014

Backontrack


Treenikausi on nyt virallisesti avattu. Tavoitteena ollut 12 treeniä toteutui, joskin aika lyhyitä ja vaisuja nuo vielä olivat. Rytmi on vanha ja hyväksi todettu:

ma kevyt
ti vk
ke perusmättö
to kevyt
pe vk
la perusmättö
su pitkä

Ei tällä vielä maratoonia juosta ainakaan vauhdikkaasti, mutta jostain se on aloitettava. Vaikka rytmitys on sama kuin parina edellisenä talvena, niin sapluunaa on leikkauksen takia muutettu niin, että lähdetään lyhyemmistä vk-treeneistä ja matka pitenee talven aikana. Näin siis karkeasti ottaen.

Akilles on hieman kipeä, mutta koska se kesti 119 kilometriä menemättä ainakaan huonommaksi, niin jatkan ohjelman mukaisesti.

Kone on käynnissä ja se putputtaa tasaisesti, kunnes rotko odottaa,

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

51 & 52

Aika heikkoa esitystä nähtiin vuoden lopuksi. Kahteen viikkoon seitsemän lyhyttä juoksua ja pari sauvakävelyä...