maanantai 21. helmikuuta 2011

Spaluu - osa sata

Ei ollut kompassia, karttaa, ei tutkaa
reilusti vedettiin suoraksi mutkaa
velat muuttuivat saataviksi
hirviöt kaunottariksi

Näin oivallisesti se alkaa - 19.3 Kerubi


Talvi etenee ja ukko eikun rumenee. Tsapaino paranee, epätasapaino poistuu mielen ja ruumiin syövereistä. Vielä on toivoa, ja yritystä mennä siitä mistä aita ei ole ihan matalin. Junnukin sanoi, yritä vielä. Ja mie yritän.

Nyt alkaa olla kaksi kolmen viikon oivallista harjoitussettiä valmiina toteutettuna. Enpä olis uskonut vielä joulun aikoihin että tähän tilanteeseen pääsisin. Vähät on vaatimukset nykyisin, olen siis läksyni oppinut. On se vaan uskomatonta ja toisaalta vaarallista miten urheilijaksi tottunut elää urheilun kautta. Kun ei suju, niin mies on maassa. Kun menee kohtalaisesti, niin mieli on kohtalainen. Kun menee hyvin, niin mieli on hyvä. Tämän näkee lounastunnilla päivittäin. Joka ukon naamasta sen pystyy lukemaan suoraan. Miksi?

Miksi ei?

Ensi sunnuntaina lähdetään Portugaliin. Itselleni tuo reissu on ensimmäinen mahdollisuus kahden vuoden aikana alas menneen itseluottamuksen hakemiselle. Se on löydettävä, mikäli meinaa Tiomila-viestissä ykkösjoukkueessa juosta. Kunto on siinä kohtaa toisarvoinen asia. On sekin jännä asia. Joskus VeVessä sitä lähti pitkälle yölle isoja pyssyjä vastaan suhteellisen luottavaisena. Nyt jopa lyhyt väliosuus tuntuu hieman vaikealta.

Seuraava etappi on sitten 19.3 testijuoksu ja huhtikuun Ruotsin leiri. Siitä se rakentuu jos on rakentuakseen.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Savonia - tie tuskaan

Talven hiihtotavoitteeksi oli määritelty Savonia hiihto. 39 kilsaa luistelutyylillä hyvässä porukassa sopivaa vauhtia - siinä ennakko-odotukset. Mukaan Joensuun miehistä lähtivät myös Taneli Pantsar, Tuukka Turkka ja Mikko Auvinen.

Aamusella mittari osoitti rivakkaa tulipalopakkasta, järjestäjät päättivätkin siirtää lähtöä tunnilla eteenpäin eli klo 13:sta. Matka Kymenlaakson pääkaupungista Kouvostoliitosta Etelä-Savon helmeen eli Kikkeliin sujui mukavissa rupattelumerkeissä. Oltiin Tuukan kanssa otettu oikein emännät matkaan. Tässä vaiheessa tein virheen numero 2. En ottanut geelejä mukaan. Jo kotoa lähtiessäni olin tehnyt virheen numero 1. En ottanut juomavyötä mukaan.



Tanka oli ansiokkaasti voidellut mulle Peltoset. Luisto tuntui verrytellessä ensiluokkaiselta ja kroppa ihan voimakkaalta. Sitten vain sukset lähtöalueelle ja odottelemaan.


Tosihiihtäjät vakavina

Lähtölaukaus pamahti ja ensimmäiset parisataa metriä mentiin tasatyönnöllä. Vanhana tasatyöntäjänä seurailin vain Tuukan pakaroita ja asetuin hänen peesiinsä kun siirryttiin luisteluhommiin.

Muutama kilsa mentiin porukassa ja kärki oli siinä muutamankymmenenmetrin päässä. Tuukka edessä, Auvinen ja Tanka jossain edessäpäin. Kärkiporukkaan alkoi syntyä eroa ja Tuukka nappasi ohituskaistan eli tasatyönnöllä porukasta ohitte Ikolan tyyliin. Itse tein tässä kohtaa virheen numero 3. Jäin siis odottamaan hitaampien taakse hetkeksi.

Ei siinä kauaa odoteltu ja tuuppasin Junkkarin Jussin ohi tasatyönnöllä, vanha tasatyöntäjä kun olen. Eroa Tuukan porukkaan eli ns. kakkosletkaan oli jo melkein sata metriä mutta yritin vetää kovaa. Seuraavat 10 kilsaa hiihdinkin sitten yksin omaa maksimivauhtia (toim. huom. ei kauhean kovaa) ja sain kuin sainkin Auvisen vetämän letkan kiinni. Tuukka sutkutteli siinä porukan keskivaiheilla.


Mie, Auvinen ja Tuukka

Letkassa vauhti oli leppoisaa ja pääsin aika helpolla, ylämäissä tuntui kuitenkin pahalta kuten hiihtokisassa kuuluukin.


Letkassa hymyilyttää

25 kilsan kohilla aloin ymmärtämään mikä oli neljäs ja samalla viimeinen virheeni. Se, että olin ylipäätänsä lähtenyt koko kisaan ja ennen kaikkea luistelutyylillä. Reidet alkoivat puutumaan hyvin voimakkaasti ja näkökentässä alkoi heittämään. En meinannut enää pysyä pystyssä eikä ylämäkeä päässyt kovinkaan helposti ylös. Pysähdyin ja anelin aiemmin pudonneelta Auviselta energiaa, ei löytynyt. Siinä oli vain pakko keskeyttää, ei mitään mahiksia jatkaa.

Kaikesta huolimatta pieni kipinä jäi itämään. Sitten kun mie oon vanha niin alan kiertämään massahiihtoja ja kesäisin juoksen maraa. Tai sitten nostan lohta väylältä ja kurlaan kaljaa kuten Tanka asian ilmaisi kun hänelle tämän suunnitelman esitin.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan

Sellainen se työmiehen lauantai. Itekkin olen nykyisellään ainakin jossain määrin työmies. On toiminnanjohtajan töitä, on av-valmennusta, on kirjoitushommia (ainakin tulossa). No, se on hyvä että on ja aika menee nykyisellään kuten lentäessä eli siivillä. Viinikin on mukiin menevää jne.

Mieli on tehnyt jo aikaisemmin asiasta mainita, mutta enpä ole tohtinut liiemmälti rumpuja paukutella ja henkseleitä rumputella. Eli viimeiset neljä viikkoa on harjoituksellisessa mielessä sujunut mukavissa ei niin ahtaissa ja ahdistavissa merkeissä. Pääasiassa olen harjoitellut kahdenlaisia harjoituksia: kevyitä ja kovia. Perusmätöt on jätetty Tonderin Jampalle, hyvin Jamppa on ne hoitanutkin.

Tänään oli aika TV-kovan. Paikaksi valikoitui BB-gymin matto ja lämmittelyt oli tarkoitus tehdä Areenalta käsin. Kaartaessani kukonlaulun aikaan kohti Areenan parkkipaikkaa AP lopetteli jo ratavetoverkkojansa ja kohti Gymiä hölkötellessäni vastaan rullasin Tuomo Lehtinen erittän kepeällä askelluksella. Tuntuu että jotain kummalllista aikaa tässä nyt eletään, suuria muutoksia on näköpiirissä. Merkit ovat selvät.

Tässä kohtaa lienee turha kertoa omasta treenistäni mitään.