sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Sinne vaan fyfyfyy

Hehheh, siihen kunnon otsikot mitä ei voi tajuta ellei ole riittävän tyhmä. Käytiin leirillä Vuokatissa ja jälleen kerran juttujen taso laskettiin luvattoman alas. Näin alhaalla ei ole oltu ehkäpä ikinä sitten vuoden 2006 juhannustanssien. Meien piireissä on tapana tarttua johonkin tyhmään tai muuten vain hauskaan letkautukseen ja sitten kun sitä on aikamme hoettu niin sehän alkaa jo naurattaa. Siihen kun vielä yhdistää jonkun takavuosien jutun ja sekoittaa ne "hauskasti" niin isäukot huutaa että hyppä sinne vaan ja melo Karhunkierros Auvisen kanssa niin että red stickit menee nileelle ja psyyke antaa iiron. Ollitkin on sen verran maurilla että nyt ei peruslinkkijunilla tulla, syssymmäl katteluksi menee. Tarinoissani ennenkin esiintynyt Jani Rohaskakin sano olleensa jo ennestään aika tyhmä mutta nyt Joensuussa asuttuaan tyhmyys on mennyt aivan uudelle levellille. Mikäli meinaa asua Joensuussa ja olla suunnistaja niin älykkyysosamäärän on oltava alle 10, ja meillä se varmasti on.

Vielä niistä Vuokatin treeneistä. En pysty enää treenaamaan fyysis-motorisia ominaisuuksia kuten ennen. Ukko ei nimittäin palaudu mitenkään salamana. Nuoret lupaukset paino menemään treeniä niin että hirvitti katellakin sitä touhua! Oikein teki pahaa. Toisaalta, oon miekii lenkil käyny. Tuli oikeastaan aika tehokas viikko tehtyä ja henkeäkin ahisti muutaman kerran ihan huolella.
ti: reipas 1.20
pe: 2*sprintti opiston tuntumassa
la: hevosteluhiihto 2.15
su: Crosstrainerilla 4*4'

Joutu tosiaan jättämään sunnuntain mäkivedot muille psyykkisesti rappeutuneille ihmisraunioille. Hiihto veti selän jökkiin ja Sarvat tulehdutti limapussin kantapäästä, siinä syyt tarkemmin eriteltynä. Toi kantapää pitää hoitaa nyt heti välittömästi kuntoon, muuten Portugalin leiri on uhattuna. Sehän sylettäisi.

Talvi etenee ja keskustelu suunnistajien juoksuvauhdista ja -asennosta kiihtyy. Karjalaisen nettiTV:n juttu ei siis mennyt lainkaan hukkaan! Pesupaikalla olikin ollut hiljaista jo liian pitkään, tarvittiin vain sopiva alku keskustelulle. Ite olen tehnyt sen havainnon että nykyään tehään kaiken maailman juoksutekniikoita aika paljon. Entisaikaan jos juoksutekniikoita oli niin niitä oli ja jos ei niitä ollu niin sitte ne puuttu.

Se siitä. Pitkällisten tutkimuksieni mukaan talvi ei sovi mulle. Onnneks tässä alkaa olla jo kesämeiningit mielessä, kohtahan se Suomen kesä sieltä tulla puksutteloopi. Heti siinä heinä-elokuun vaihteessa lämpötila menee kymmeneksi päiväksi yli kahteenkymppiin, siinä se sitten oli ja talvi on valmis tulemaan.

Muutamia otoksia viime kesältä:









maanantai 25. tammikuuta 2010

On alamäellä suunta - sitä kaakoksi kutsutaan

Mietiskelin tässä eilisellä suksimislenkillä syntyjä syviä. Lähinnä tuli spekuloitua jäätävää keliä ja sitä miten pirun kylmä on koko ajan. Lykynlammen tietämillä eikun kylmeni vaan. Toisaalta oli kyllä hienoa painaa menemään kuun valossa. Mies, suksi ja kuutamourakka. Soittimesta pärähti Kuu Kaakon Yllä ja fiilis nousi tappiinsa. Hiihtoa on nyt takana 44 kilometriä joten sekin alkaa kulkemaan niin kuin se nyt voi kulkea.

On se nyt ihme jos ei meikäläiselle tule hallikaudella eli Portugalin miittingissä kovan luokan menestysaaltoa. Sen verta hyvä on kahenkympin pakkasessa painaa menemään. Lihakset toimii ja ukko nauttii. Hallissa voi tietysti lasetella menemään ihan mukavissa ja kesäisissä tunnelmissa, se on saletti. Siellä onkin viime aikoina jaksanut mukavasti, ei nyt Pajunen&Haaska-junaan mutta heti siinä seuraavassa vaunussa. Eipähän ole liian aikaisin kunnossa. Oikeestaan tässä vaiheessa onkin sitä parempi mitä huonommassa kunnossa on ja mitä enemmän on treenattu. Niin ne tekee tuolla maailmallakin, käyppä kattomassa Etiopiassa niin Bekelellä menee tällä hetkellä kymppiin 37 minuuttia. Siellä se hiihtää ja käy iltasin Hailen luona pelaamassa Änäriä sekä saunomassa. Iltasin ne menee paikalliseen JetSettiin vetämään semmosen kuus tuoppia kaljaa. Viikonloppusin sitten enemmän. Kevään tullen tehään pari vetotreeniä ja vähennetään hiihtoa niin alkaa herkkyys löytymään ja kympin ajasta lähtee kymppi pois.

Mihin tämä nyt sitten liittyy? Ei mihinkään. Kunhan vaan tuli mieleen siinä Noljakan kohilla.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Eltaantunut vanha läski

Kävin verikokeissa ja tulokset näyttivät sillä sektorilla hyviltä. Joulukuun alkupuoliskolla kalpeanaamalla mitattiin hemoglobiini 119, nyt viisi viikkoa myöhemmin ja naama punaisempana lukema oli niinkin hyvä kuin 143. Taitaa olla henkilökohtainen ennätykseni! Ilmeisesti hyvä ruokahalu antaa vahvan veren, on nimittäin tullut syötyä ja juotua todella hyvin viime aikoina. Kyllä sen huomaakin, tällä hetkellä koneisto toimii hieman paremmin ja ei ala ahistaa kovemmassakaan kyydissä ihan niin pahasti.

Muutenhan tämä viikko on mennyt vähän niin ja näin. Afrikka-krapula vavisuttaa miestä joka aamu, vaikea treenata 50 astetta kylmemmässä. No, mielestäni väkisin ei kannata vetää. Tekee sen mitä jaksaa ja pari hyvää treeniä hallissa/matolla siihen päälle. Eipähän mene vieteri suoraksi heti tammikuulla, pikkusen se oikeni jo mutta jousi alkaa olla taas viritettynä ja motivaatio palautuu kovaa vauhtia huipputasolle. Sitä paitsi seuran valmennusjohtokin kannattaa ajatusta hieman kevyemmästä jaksosta. Ei senkään tähden tarvi kiristellä tai viilailla hampaita.

Oon tässä vanhemmalla iällä ruvennut miettimään että mitä sitä alkais loppuelämän aikana tekemään. Vastauksia en ole vielä saanut joten jatketaan nykyisillä linjoilla, kai se siitä itekseen lutviutuu niinku asioilla tapana on. Joku päivä mulle tullaan sanomaan että ala tehä näin ja sitten mie alotan, ei se sen kummempaa ole. Muutoinhan tämmönen vanhana oleminen on aika hauskaa. Ei tarvi enää olla niin pirun yritteliäs kuin nuorempana! Voi aina todeta että "emmie jaksa, ei tällä iällä enää, kyllä miekin silloin nuorempana". Treeneissäki voi vetää pikkusen vähemmin ja kovempaa, pohjat on tehty eikä sitä enää palaudu niinku silloin nuorena.

Ihmejuttua alko näppäimistöltä tulemaan taas. Pitänee palata ruotuun ja katella ensittäin nuo SM-hiihdot, siitä sitten -23 raikkaaseen ilmaan tiestöilemään.

Mikäli motivaatio syttyy määrää pyritään lisäämään

Pitkät lenkit, lyhyet palautukset

tiistai 19. tammikuuta 2010

Hiihtäjät on OK



Olen tehnyt viime aikoina mielenkiintoisia harjoituksia. Sunnuntain analfinger-training with Jan Rohaska oli hänelle hyvin perinteinen pitkä lenkki, mutta minulle aivan uusi tuttavuus. Yleensä Jan tekee nämä harjoitukset Thomas Dlabajan tai Jan Sedivyn kanssa, toisinaan seurana saattaa olla myös Jan Zelezny, Thomas Prokes tai Emil Zatopek. Kyseessä oli siis speeding up in the upphills-tyyppinen ratkaisu. Juoksimme Pyytivaaralla neljä kiesiä reilun vitosen latua, ja parin kilsan ylämäki aina kovvaa. Joopa joo, rankkaa mutta ihan hyvän tuntunen systeemi. Tänään tehtiin Areenan tartanilla juoksuharjoitus 2*2km+2*1km+2*500m. Itselleni kyseessä oli eräänlainen testi, joka varmisti sen tosiasian että aerobinen kapasiteetti parani neljän viikon aikana ainakin vähän. Huomenna käyn verikokeissa, toivottavasti olis silläkin sektorilla hyviä uutisia.

Kohtahan tässä alkaa kissanpäivät olympialaisten muodossa. Ne taitaakin sattua sopivasti Portugalin leirin kanssa samoihin aikoihin. Täytyy sitten vain suunnitella omat treenit sen mukaan ja jättää yötreenit väliin. Eipä mulla ole mitään lamppuakaan että se ratkeaa sen myötä se asia.

Olis se kyllä paha jos tulis keskivertosyndrooma. Oireena voi olla keskivertoauto, vaikka joku Ford Focus tai vastaava. Yleensä ei asuta keskustassa eikä maalla vaan jossakin lähiössä, Joensuusta voidaan mainita vaikkapa Keski-Niinivaara. Asunto ei ole pieni eikä iso, vaan kerrostalossa 60 neliötä. Sitten pitää olla tietenkin koira, semmonen keskikokoinen. Ei iso, ei pieni. Jotkut keskiverroimmat antavat koiralle vielä harrastuksensa nimen, eipä tulis itselläni mieleen nimetä koiraa Suunnistukseksi. Jos keskivertosyndroomaa harrastava juoksee, hän juoksee tietenkin keskimatkoja. Niissä kun ei vaadita nopeutta eikä kestävyyttä. Keskivertosyndroomaa sairastavien kilpailutulokset eivät kuitenkaan ole keskimääräsisiä, ne ovat ihan reilusti huonoja.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Tiina Lymi on OK

Täällä sitä loikoillaan taas keskellä pakkasta ja lumipenkkoja. Pientä shokkitilaa se antaa mut kyllä mulle talvikin käy, ei siinä mittään. Palataanpa vielä hieman leiritunnelmiin ja parhaisiin paloihin:

Treenit meni kyllä aikalailla nausteeseen, oikein itsekin yllätyin tästä tosiasiasta. Tuli käytyä kaikki tehoalueet läpi ja loppuun latasin vielä pientä intervallia. Yks hyvä harjoite oli 20km mäkisessä maastossa reipasta, toisena mainittakoon sveitsiläisten kanssa tehty 4*1.8km suunnistusinterval. Siinä onnistuin jo kohtuullisen mukavasti vastaamaan starojen vauhtiin, tai ainakin suunnistin hyvin. Perstuntumalla arvioituna kilometrivauhti kovissa treeneissä parani leirin aikana pauttiarallaa 10 sekuntia, se on ihan hyvä ja nyt ollaan varmaan entisessä talvikunnossa. Mikäli testijuoksuja tulee niin en jää enää yhtä pikkukolmiota Rohaska-Janille ja Pajusen pojalle, sen lupaan. Ja Pyylammen Tomi, enää en joudu keskeyttämään kun alat tulla takaa.

Nyt on edessä 2.5 viikkoa perustreeniä, jonka jälkeen suunnataan Vierumäen kautta Portugaliin. Omat odotukset tälle kahdelle viikolle ovat hieman vaisut, mutta realistiset. Faktaa ja tosiasiaa on se, että selkä tulee kylmällä kelillä ja liukkailla tiestöillä kipeytymään. Joku sanoisi että se on pessimistin ajatus, mutta mie sanon että näin käy ja on jo käynytkin. Näillä on kuitenkin mentävä eikä asialle mitään voi. Yritetään sitkoilla ja toivotaan parasta, Portugalissa viimeistään asiat on taas kunnossa. Sitä ennen pitää kokeilla sivakointia. Pientä vaihtelua tässä kaipaakin jo, kuhan ei nyt liikaa ala suksimaan. Mennöö muuten jummiin.

E-Afrikassa näyttäis muuten olevan aika paljon pollareita. Itsekin jouduin koville kun ajeltiin Pretorian uudenvuodenjuoksuun. Joku controlli siinä oli ja meikäläinen ohjattiin tien sivuun. No, mulla ei ollut ajokorttia eikä mitään muutakaan henkilötodistusta. Siihen selkään en omistanut ajolupaa kyseiseen vuokra-autoon. No, poliisi tiukkasi kuitenkin että miks helkatissa ajan ilman paitaa. Meinas vielä useampaan kertaan pistää putkaan mut lopulta heltyi ja sano että lähe menemään ennen kuin hän muuttaa mieltään. Ei siinä paljon naurattanut, kaasu vaan pohjaan tarkalleen sillä hetkellä.

Nyt on muuten kovan luokan rusketus. Kyllä, näin on.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Posket on kuin Jouko Kuhalla

Käytiin edellisessä jutussa mainitussa juoksukisassa. Uudenvuodenjuoksu järjestettiin siis Pretoriassa ja sehän on sen verran Dullstroomia alempana että lämpöä piisaa. Jos täällä on pidellyt semmosta mukavaa kahtaseiskaa niin siellähän taisi olla reilu kolmekymppiä. Aivan kuin Suomen suvi mutta vähälumisempi.

Tuloksista en tiedä sen enempää kuin että Haldin oli paras suunnistaja ja mie hävisin 1'50. Välissä maaliin runttasi Itis, Topikin olis siinä ollut ellei olis keskeyttäny. Taanis olis sitten siellä mun takana. Eihän toi nyt mitään hyvää menoa ole, se on varmaa. Kuitenkin pitää muistaa että edeltävät ajat ovat olleet vielä paljon synkempiä joten sinällään tähän saumaan sain sen mukavan tiedon että suunta on ylöspäin. Seuraavat kuukaudet kertoo millä nousukulmalla edetään. Jos hemoglobiini olis Suomeen tullessa jo yli 120 niin ei olis tämäkään leiri mennyt hukkaan.

Kisassa oli viime vuonna ollut 1600 osallistujaa ja jos arvata pitää niin samaa luokkaa määrä oli tänäkin vuonna. Varsinaisia juoksijoita siellä oli vain muutamia, loput sitten etenivät reitin suurimmaksi osaksi kävellen. Toisella kierroksella saikin suorittaa ohituksia sen minkä kerkesi.

Tänään lenkillä tuli vastaan tuttuja miehiä Joensuusta. Täähän on niinku hullunkolmiolla juoksis, on maailma niin pieni. Kylässä asustavat myös nykyinen seurakaverini Fabian Hertner sekä entinen seurakaveri Babtiste Rollier, heitä en ole vielä nähnyt. Kai nekin lenkillä käyvät, ei se siitä ole kiinni. Eilen lähimäen päällä näky kyllä pari ohuen näköistä kaveria, ehkä ne paineli siellä sveitsiläisreisineen ylös ja alas. Niin joo, ohan täällä jotain ruotsalaisiakin.

Mitäs sitte. Iltasella vetoja ja huomenna ansaittu kevyt päivä. Siitä sitten viimiselle viikolle pahat mielessä. Ohjelma näyttää olevan sen viikon osalta suunnistuspainotteinen ja viikonloppuna on tarjolla myös pari kisaa. Niistä enemmän,
ENSI VIIKOLLA!