Kelataanpa elämän tallentavaa
digipoksia hieman taaksepäin. Oletetaan,
että elän satavuotiaaksi, eli laitetaan kohtaan 30,33 %. Viimeksi kun
kirjoittelin, niin takana taisivat olla kevään ekat kisat, ja mies täynnä
odotusta. Edessä olivat EM-katsastukset ja synnytyskin siellä mielessä
siinteli.
Tässä pieni kertaus keväästä
ranskalaisin viivoin ja tyylein
- Eka katsastus eli Silja-rastit jäivät väliin, olin niihin aikoihin seitsemän päivää levossa flunssan takia. Kisat seurasin internetistä Teron ja Liukkosen kanssa sosiaalisessa mediassa tsättäillen.
- Torstaina 26.4.2012 klo 21:50 meni lapsivesi ja tyttö oli kourassa seuraavana aamuna klo 08:16. Olihan siinä iskälläkin melkoinen yö. Pikkusen meinasi silmäkulma kostua kun oma tytär lopulta syöksähti ulos. En lähde tässä nyt sen tarkempia yksityiskohtia kertomaan.
- Perjantaina illalla tulin laitokselta kotiin nukkumaan. 41 tunnin valvomisen jälkeen oli selvää, ettei seuraavana päivänä tämä mies starttaisi EM-katsastukseen. Etenkään Sipoossa. Tässä kohtaa kritisoin suunnistuskilpailujen sijaintia, hirmuisen pitkä matka tuntuu olevan melkeinpä kaikkiin.
- Lauantaina tuli mieleen, että josko lähtisin sunnuntain viestiin. Kolmatta perättäistä Tiomilaa en missään tapauksessa halunnut juosta kakkosjoukkueessa. Matu näytti vihreää valoa, ja Pipo tarjosi toisen osuuden. Myöhään illalla ajoin Haminaan parantaen reittiennätystä 28 minuuttia.
- Nurtsi tarjosi paikan, ja minä sen käytin. Maalissa Pipo antoi toisen osuuden kilpailunumeron kouraan. Ajoin suorinta reittiä vauvaa katsomaan. Ja äitiä
- Tiomilassa juoksin sen mitä vaadittiin, pikkuriskillä tosin. Oltiin kolmansia.
- Eukkorasteilla voitto ennen Nurmosta.
- Sotkuman hölkässä toinen sija Yrjö Pesosen (48v 55 päivää) jälkeen.
- KR:n kansallisissa voitto ennen Timo Mähöstä
- SM-erikoispitkiltä hopea Mikko Patanan jälkeen.
Erikoispitkille
lähdin hakemaan sitä ensimmäistä yleisen sarjan sm-mitalia. Osanottajalistalta
puuttuivat erilaisissa maajoukkioissa juoksevat kaverit. Toisaalta tiesin
tarkkaan edellisten vuosien tulokset, ja mukana oli moni juuri tältä matkalta
mitalin ottanut kaveri. Muukkonen nyt tietenkin ykkösenä, mutta myös Parjanne,
Portin, Huttunen, Parkkinen, Henri Taanila. Myös Suna oli merkitty mies.
Valmistavana
treeninä olin juossut läpi talven sunnuntaisin 30 kilsaa. Parin viime viikon
aikana juoksin vielä äitienpäivänä Kolilla reilun 3h, ja kisaviikon tiistaina
kiertelin Karpan ja Hyvös-Samulin kanssa Kaltimon kierron. Eli rankkaa
profiilia useine vaarojen valloituksineen.
Itse kisa sujui
kuin tanssien ensimmäiset noin 1,5 tuntia. Muukkonen oli väliaikahuutaja Heinin
mukaan 40 sekuntia edellä, ja takana Huttunen, Suna ja Isokoski. En paljon
taakse katsellut, mutta vedin letkaa, ja ainakin luulen että olin jopa
pääsemässä karkuun. Olo oli vahva, ja
kutistunut ero Muukkoseen antoi uskoa jopa kultamitalista.
Seuraava rasti
löytyi hyvin, mutta sitä seuraavalle tein arvioiden mukaan 4-5 minuutin pummin.
Aivan käsittämätöntä. Todella harvoin sitä joutuu siihen tilanteeseen, että
seisoo metsässä, eikä tiedä yhtään mihin suuntaan pitäisi lähteä. Viimeksi näin
kävi Kytäjän jukolassa, sitä edellistä joutuu hakemaan kaukaa. Tällä kaudella
en ole vielä käyttänyt yhtään selittelykorttia. Taskussa ovat siis vielä
allergiakortti, huono kartta-kortti, jalkavammakortti, työkiirekortti, lapsi
huutaa eikä saa nukuttua-kortti, sekä muutama muu. Jätän ne vieläkin varastoon,
koska käyttöä tullee vielä. Tunnustan, en suunnistanut ja kompassikontrolli
petti.
Rasti löytyi
aikanaan, ja läksimme em. kavereiden kanssa ahnaaseen takaa-ajoon. Kärpäshajonnat
suunnistin hyvin, ja viimeistä kertaa ”keskusrastille” tullessa tapasin Patanan
ja Heinaron. Lähdimme kolmestaan kohti maalia, vielä oli kuitenkin yksi 17
minuuttia vienyt rastiväli edessä. Juoksin omaa valintaa, pojat kiersivät tien
kautta. Reitti oli ensimmäiseltä lenkiltä tuttu, ja se koitui kohtalokseni.
Juoksin vain jättäen kartan lueskelun vähemmälle, kyllähän nyt toista kertaa samaa
reittiä juostessa osaa jo perille. Enpä osannut, ja rastilla oltiin yhtä aikaa.
Jäljellä oli muutama lyhyt ja tekninen väli. Tässä kohtaa kuulin
kenttäkuulutuksen, ja kykenin päättelemään, ettei Muukkonen ollutkaan edellä.
Totesin, että kullasta taistellaan. Kokemus on opettanut, että pari viimeistä
väliä on pystyttävä vetämään, mikäli meinaa voittaa taistelun. Jätin vetämisen
aika tarkalleen viimeiseen rastiväliin, ja leimasinkin ensimmäisenä viimeisellä
rastilla. Pellolle tullessa Patana hyökkäsi sellaiseen kiriin, etten pystynyt
tekemään mitään.
Hopeaa tuli, ja
siihen on tyytyminen.
Seuraava kuukausi mennään matkustellen. Ensi
viikonloppuna käyn härnäämässä rinttereitä, mikäli reiret tästä toipuvat. Sitä
seuraavana yritän parhaani ja katson mihin se riittää Tampereen MC-katsastuksissa.
Sitä seuraavana yritän juosta ykkösjoukkueessa.