keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Kunnossa liian aikaisin

Olen koko talven ajan vältellyt sitä ISOA virhettä, että olisin kunnossa liian aikaisin. Siinä mielessä harjoituskausi onkin lähennellyt täydellisyyttä, kunto on pysynyt helposti piilossa. Oikeastaan missään vaiheessa ei ole ilmennyt suurempia esteitä tälle kovalle tavoitteelle.

Monet urheilijat tekevät virheen juuri tässä kohtaa. Ei malteta tehdä sitä pohjaa minkä TODELLINEN huippukunto vaatii. Pidetään siis aivan turhaan kiirettä ja hötkyillään, sitten huomataan helmikuussa että perkules kulkuhan on todella kovaa luokkaa. Todelliset ammattimiehet eivät tuhlaa paukkujaan vielä sydäntalven pakkasilla turhanpäiväisillä krumeluureilla, kuten nopeilla liikkeillä, vauhtikestävyyttä kehittävillä harjoitteilla tahi hieronnoilla ynnä muilla lihashuolloilla. Ja pahin virhe on mennä johonkin lämpimään paikkaan harjoittelemaan, siinähän joutuu väkisin kuntoon ja lihakset alkavat toimimaan - liian aikaisin!

Katselin syksyllä talven kansainvälistä kilpailukalenteria ja aikani tutkailtuani päätin varata matkan Portugaliin, tarkemmin analysoituna kansainvälisiin POM-suunnistuksiin helmikuussa. Siellä pitäisi viivalle asettua koko maailmankärki joten minulle avautui hyvä tilaisuus katsella miten pahasti monet ovat talviharjoittelunsa ryssineet. Sainkin hyvää palautetta omasta tilanteestani, ei mitään syytä olla huolissaan. Käkeen tuli minuuttikaupalla! Hehheh, taas ovat monet ukot kuten Gueorgiou, Hubmann, Föhr ynnämuut mokanneet täysin.

Sama tosiasia eli fakta näyttää toteutuvan muissakin lajeissa. Juoksijoista Tahrin Bobi juoksi vitosen hallissa 13.11. Selvä peli, pohja pettää eikä kesällä kulje mihinkään. Sergio Sánchez veti hallikolmosen uudeksi Euroopan ennätykseksi 7.32.41, kuulemma vieläpä täysin ilmeettömänä. Katelkaas kesällä, pohjat on pettäny eikä mies ole tehnyt talvella riittävästi pitkiä luisteluhiihtolenkkejä. Afrikan pojista vielä sen verran että nousevat kärkeen aivan liian aikaisin, ei malteta tehdä pohjia! Mun mielestä se vaatii semmosen 10 vuotta pitkää ja hiljaista hiihtoa, sitten 2 vuotta vauhtikestävyyttä ja vuosi maksimaalista kestävyyttä, sen jälkeen voi alkaa tehdä tulosta. Sen verran kuulin että Bekele ja Haile ovat tällä hetkellä Moritzissa hiihtämässä pitkiä siivuja, tommosta neljää tai kuutta tuntia keskimäärin. Kuulemma hiihtävät vieläpä niin että pitkä lenkit reippaasti ja kovat sitten yritystä ja irvistystä lisäten mutta ei sen kovempaa kuitenkaan. Siellä osataan harjoitella!

Kunhan jaksan vältellä nopeita liikkeitä vielä parin kuukauden ajan niin voin hyvillä mielin odotella kesän kilpailuita. On se sitten mukavaa naureskella niille joiden pohjat ovat pettäneet. Jos toukokuussa tuntuu kulkevan niin ajan Joensuusta Kuusamoon pyörällä (ilman penkkiä) ja juoksen Karhunkierroksen. Ja jos näyttää että Keskisalolla kulkee liian hyvin niin otan mukaan. Muitakin voi ilmoittautua mukaan,
tehdään tuloksia silloin kun niiden aika on!

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Hohtokeilaus osana suomalaista perinnettä

Tänään oli aika tarttua härkää sarvista, nostaa kirves kehään, heittää kissa kaivoon...mitä näitä nyt on. Nimittäin, tavoitteena oli hiihtää 50 kilometrin lenkki kylmyydestä ja navakasta blosarista piittaamatta. Mukana olivat täydessä piittaamattomuudessaan Ronny Sakkerman, JP Linkke, Anders Von Nordensköld, Jersenay Pajussey sekä Hannu Airila. Jersenay oli valinnut luistelusukset, muut luottivat täydessä luottavaisuudessaan perinteisen kapuloihin. Sakkermanilla ja JP:llä Fischerit, Hannu Airilalla Atomiskit ja Nordensköldillä Visut. Tervetuloa mukaan KR:n linjalle Noljenkollenilta Lykynlammen kautta Pärnävaaralle ja sieltä Jyrin kylän kautta takaisin. Pysähdymme tarvittaessa: Lykynlampi, Pärnävaara, Jyrintien ylitys, Lykynlampi. Linjan takaosassa tarjoillaan mehua, enerkiakeelejä sekä muutamia aikakauslehtiä.

Joukkio säilyy kasassa Lykynlammelle saakka. JP Linkke erehtyy kuitenkin rakentamaan juomatauolla pienet kynsitulet, keittämään nuotiokahveet sekä rakentamaan laavun. Näin ollen hän putoaa auttamatta letkasta. Sinnikkään yrityksen jälkeen Linkke onnistuu saavuttamaan luistelutyylillä etenevän Pajusseyn. Tarkat analyysit osoittavat ettei Pajusseyn kuokka toimi tänään, wassulla ei sen sijaan ole mitään onkelmia. Kärkijoukko tapaa Polvijärven tien ylityksessä Jukka Pekkalan, tuon massiivisen massiivisuuden. Hänen vetoavullaan Sakkerman sekä Hannu Airila saavat lisää etumatkaa. Nordensköldin ylävartalo on kaupunkilaiselämän seurauksena nahistunut, ja Linkke sekä Pajussey saavuttavat hänet.

Pärnävaaralle saavuttaessa Pajussey ilmoittaa keskeyttävänsä kaartaen samalla kohti kotia täydessä hiihtopettyneisyydessään. Linkke rakentelee kynsitulet, keittelee sumpit ja rakentaa laavun jääden jälleen takajoukkoihin. Takajoukkoihin jotka hän itse muodostaa. Pian on kuitenkin rannereumasta kärsivä Nordensköld ajettu kiinni, vaikka Linkke ilmoittaakin kärsivänsä orastavista iskiasvaivoista. Ja kun se tältä lenkiltä tulee, on se niin ohut ettei tuuli sitä tavoita.

Jyrin lenkillä ratkaisut jäävät ratkaisemattomiksi, edellä Sakkerman ja Hannu Airila, perässä Linkke ja Nordensköld. Pärnän vitoselle saavuttaessa Linkke huomaa ettei ero kärkijoukkoon ole kasvanut, näin ollen hän päättää tarkempien analyysien jälkeen tehdä kynsitulet, keitellä sumpit ja rakentaa laavun. Hän katsoo tämän kaiken olevan mahdollista, hiihto kun kulkee.

Pärnävaaran ja Lykynlammen välillä nähdään suksimassa neljä hiljaista miestä täydessä suksimiskeskittyneisyydessään. Kukaan ei uskalla tehdä ratkaisuja. Kaikki harrastavat näet tiukkaa ajatustoimintaa, ainoat sanat ovat "I was thinking that". Lykynlammen tauolla Linkke nauttii hieman nestettä sekä enerkiakeelin, mutta katsoo kynsitulien, kahvin sekä laavun olevan nyt tarpeetonta ajanhukkaa. Reitin profiili Lykynlammelta Noljenkollenille on helppo/helpohko, ja sen katsotaan suosivan parhaan lankun omaavaa Sakkermania. Sakkerman toteaa kuitenkin heti Lykynlammen jälkeen lakoniseen sävyyn "Faktat ovat tosiasioita". Tyhmempi Linkkekin voi tästä päätellä Sakkermanin koneen laskevan öljyt hetkenä minä hyvänsä. Samalla Nordensköld kertoo tekevänsä pursuit-harjoituksen ja vaihtaa lennosta luistelutekniikkaan. Rannespekulaation on syytä loppua nyt, toteaa Linkke ja ilmoittaa Nordensköldille "lopetetaan nyt tämä vatvominen ja lyödään ne ranteet lukkoon".

Matkaa taitetaan kuitenkin melkein loppuun saakka porukassa, kunnes ladustolla koetaan shokeeravia tapahtumia. Matkamittarin näyttäessä 48.8 kilometriä Linkke ja Nordensköld joutuvat keskeyttämään, Linkke ei enää viitsi ja Nordensköldin rannereuma on edennyt pisteeseen, josta ei ole paluuta.

Voiton ratkaisevat Sakkerman ja Hannu Airila. Kyseessä on tasapeli, molemmat hiihtävät 50 kilometriä. Aika tarkalleen.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Fincke pettyi hallikauteensa

SPP
Lissabon


Tälle kaudelle Kalevan Rastin punamustat ylleen pukenut Simo-Pekka "Juudas" Fincke joutui pettymään Portugalin länsirannikolla Figueira da Fozin mäntymetsiköissä sekä hiekkadyyneillä juostuissa suunnistuksen hallikauden osakilpailuissa. Kovin odotuksin matkaan lähtenyt Fincke arveli juoksun kulkemattomuuden johtuvan pääasiassa huonosta juoksukunnosta.

-Lisäksi vaatimattomiin tuloksiin vaikuttaa heikohko suunnistustaito, kertoo Lissabonin kansainväliseltä lentoaseman lähtöselvitysalueelta tavoitettu Fincke

-Muutoin asiat ovat kuitenkin reilassa. En ole vielä huolissani, helmikuu on aina helmikuu. Sen jälkeen tulee maaliskuu ja sitten huhtikuu.

-Asiat kyllä analysoitiin valmennusjohdon kanssa tuoreeltaan kilpailujen tauottua. Eikä turhaan, sillä tuloksiakin saatiin. Anal yysien pohjilta laadittiin seuraavat johtopäätelmät kevään harjoitusjaksolle:
1. suunnistusvirheiden poistaminen
2. juoksuvauhdin parantaminen

- Uskon että olemme nyt oikealla tiellä. Edellä mainittujen asioiden toteutuessa uskon löytäväni nimeni tuloslistoilta entistä ylemmäksi sijoitettuna.

Fincke kertoi olevansa vieläkin shokissa maailman valioiden vauhdista.

-Hirvittävän kovalta se tuntuu! Kaiken kaikkiaan olen menettämässä mielenkiintoni koko lajiin. Kilpailu on nykyisin niin kovaa etteivät lahjattomat voi enää pärjätä edes suunnistuksessa. Mielestäni onkin aiheellista kysyä, onko tässä mitään laitaa?
Kansainvälinen suunnistusliitto voisikin miettiä jonkinlaisia tasoitusmenetelmiä meille huonokuntoisille.

Pettymyksen keskelläkin Fincke pystyi kuitenkin katsomaan tulevaisuuteen ja erityisesti muutaman kuukauden kuluttua odottavaan varsinaiseen kilpailukauteen.

-En ala näitä kilpailuita murehtimaan tämän enempää. Kesällä tavoitteenani on pärjätä erityisesti norttonkilla. Se on normaalimatka, klassinen. Ja se on kylmä fakta!

-Huomenna aloitan jälleen uuden harjoitusjakson. Se sisältää pääasiassa treeniä sekä lepoa. Sopivassa suhteessa toki.

-Maaliskuu huipentuu Bulgarian leiriin. Sinne lähtee ilmeisesti mukaan myös joitakin vatussiryhmän siipeilijöitä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Voi SP, nyt on helmikuu ja sie oot roketissa

Sieltä se tuli. VANHA KUNNON NOLLAVIIKKO!

Ma: lepo
Ti: lepo
Ke: lepo
To: lepo
Pe: lepo
La: lepo
Su: lepo


Taanila, jokos varasit ne Dullstroomin lennot? Otetaan naiset mukaan eli ota neljät liput. Ja kuus viikkoa mieluiten.

Nyt jonkun pitää kertoa mulle seuraavia asioita:

1) sithän se kulkee kun oot levänny
2) ei se vaikuta mitenkään kuntoon
3) pienten vastoinkäymisten jälkeen osaat sitten arvostaa enemmän niitä hyviä päiviä ja sitä paremmalta se tuntuu
4) eikä se nyt niin tärkeää ole miten pärjäät niissä kisoissa, oot varmasti hyvä jossain asiassa ja muutenkin ihan hyvä ihminen. Sun pitää vaan löytää se asia.
5) En keksi muita asioita

perjantai 5. helmikuuta 2010

Psyyke nileellä

Siihen selkä

Maanantaina minulla oli harjoitusohjelmassani lepopäivä. Sinä päivänä tein muodon vuoksi hieman kirjoitushommia ja iltapäivän pyhitin valmennettavani Tuukka Turkan harjoitusohjelman suunnittelemiseen. Iltasella kävin hieronnassa. Myöhäisillalla tunsin pientä kurkun karheutta.

Tiistaina heräsin epämiellyttävään tunteeseen. Tarkempien analyysien jälkeen päättelin kyseessä olevan flunssan, jonka pitäisi mennä nopeasti ohi. Pientä harmistumista oli kuitenkin aistittavissa, ja miksei olisi ollut.

Keskiviikkona tilanne jatkui samanlaisena. Sairas olo ja karmea nuha, ei kuitenkaan kuumetta. Torstaina iltapäivällä piti lähteä junaan, mutta kuume nousi sopivasti iltapäivän aikana. Tänään sama kuvio toistui, ja täällä sitä kämpillä nyhjötetään. Hitsi vieköön, nyt pitäisi olla Vierumäellä tonneja kiskomassa. Toisaalta kantapää oli viime viikolla sen verran kipeä että tuskinpa niitä olisin kuitenkaan juossut.

Viidettä lepopäivää siis vietetään eivätkä fiilikset ole mitenkään kaksiset. Sitä olenkin tässä miettinyt. Jos urheilu ei suju niin mielen valtaa synkkyys, se ei ole paras mahdollinen tilanne. Oikeastaan se on huonoin mahdollinen. Pitäisi keksiä joitakin muitakin asioita joista saa mielihyvää, tai ainakin rahaa. Vai pitäisikö sanoa eli rahaa. Sehän tuo mielihyvää loputtomiin. Eipä ole sellaisia etumaastossa, eikä takasektorissakaan. Pitää varmaan alottaa töiden etsiminen, eihän tästä muuten mitään tule. No, parissa päivässä olen taas terve ja elämä alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Kunnes edessä on jälleen joku pieni ja mitätön, mutta sillä hetkellä valtavalta tuntuva vastoinkäyminen. Ohan niistä aina selvitty kunhan on hankalan alun jälkeen saatu kone puksuttamaan.

Meinaa naurattaa kun miettii mitä kaikkea tälläkin viikolla olisin voinut tehdä. En oo tehny kuitenkaan mitään muuta kuin kuunnellu Ylppöä, notkunut koneella ja lukenut kirjaa. Päivän kohokohtana on puolen kilsan kävely koululle syömään. Tänään tulin sieltäkin AP:n kyydillä pois.

Tuli nyt pikkusen tämmönen negatiivissävytteisempi teksti. Se mulle suotakoon, jos on negatiivista asiaa niin sitte on. Mitä sitä kiertelemään. Täytyy nyt toivoa että pääsen huomenna matkaan kohti Portugalia. Siellähän on varmaan ihan mukava juoksennella.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Mikäli motivaatio syttyy, määrää pyritään lisäämään



Eihän tästä saa mitn selvää




Kuuk. PkI PkII VkI VkII Mk V/Kp Yht.
Marras 19.53 17.14 0.49 3.05 0.03 7.02 48.06
Joulu 29.11 12.08 1.17 2.38 0.06 2.55 48.15
Tammi 25.33 11.07 4.55 4.29 0.08 5.43 51.55

PkI PkII VkI VkII Mk V/Kp Yht.
77.06 43.00 7.01 10.58 0.17 17.01 155.23

Juoksu Suunnistus Hiihto
1144km 176km 112km

Siinä sitä on dataa kolmen ensimmäisen kuukauden treeneistä. Eipä ole tullut niin kauheasti mätettyä, mutta laatu on ollut ihan ok. Pikkusen on kuitenkin ollut myös vaikeuksia, olen joutunut jättämään treenejä väliin koska olo on ollut niin pirun väsynyt. Johtuuko vanhuudesta vai elämän tylsyydestä, sitä en tiedä.

Nykyisin kun on nämä gps-systeemit niin olen katellu ihan mielenkiinnosta kilometrit. Ei silläkään saralla mitään kovin isoja lukemia ole mittarissa, keskiarvo on vain 102 kilometriä. Sitä nyt tietysti laskee pikkusen se tosiseikka että selän takia mun on pakko tehdä vesijuoksua tai muuta korvaavaa treeniä. Itse asiassa melko tarkalleen 12 tuntia. Ja jos pelkkään juoksuun vertaa niin suunnistaessa noi kilometrit on hieman tiukemmassa.

No, tästä jatketaan ja kohtahan sitä voisi alkaa kiristelemään ruuvia. Tärkeitä kisoja on ohjelmassa heti keväällä, siinähän olis varmaan hyvä olla jo kunnossa. Jos vaikka jättäisin tänä vuonna ne perinteiset maaliskuun jumit hankkimatta.

Syssymmällä katteluksi uhkaa mennä tämä viikko. Kantapää on kipeä ja lääkekuuri sitä varten aloitettu. Sairastuin myös viime yön aikana flunssaan. No, perjantaina suuntaan Pierumäelle ja sieltä sitten Portugaliin taitoa harjoittamaan. Siitä tulikin mieleeni että taitoa on tullut mietittyä ja treenattua enemmän kuin koskaan. Uskoisin siitä olevan hyötyä. Syksyn aikana kisojen gps-seurantoja katellessani tein nimittäin mullistavan havainnon: suunnistuskisat ratkeavat pääasiassa suunnistamalla! Prkl, nyt tuli paljastettua tämä fakta lukijakunnalle. Miten sitä taitoa sitten harjoitetaan talviolosuhteissa? En kerro, hehheh. Mitäs läksit kikkeliskokkelis.

Ps. tää on aika hyvä