maanantai 28. joulukuuta 2009

Hirveesti tykkään

Moikat siihen.

Kolmas viikko on nähnyt sarastuksen. Viikon ohjelma on mielenkiintoinen, sillä avaan juoksukauden Pretorian uudenvuodenjuoksussa. Matkaa on kuuleman mukaan legendaariset 10 kilometriä, kuumuutta riittävästi ja vastustajia 1600. Olen kuin irti pääsemätön ratsu, puren kuolaimia niin että hampaat lähtee. Huomenna menen ruohoradalle hakemaan viimeiset herkkyydet ja katso, olen valmis alittamaan 37 minuutin haamurajan. Ruohorata onkin tällä hetkellä sopivassa kunnossa meille suunnistajille, kasvusto muistuttaa kaikessa pituudessaan heinäpeltoa ja alusta taas muhkuraisuudessaan perunapeltoa. Ai että siin on hyvä rullata.

Tällä viikolla Dullstroom alkaa täyttyä urheilijoista. Torstaina saapuu kolme suomalaista juoksijaa, mukanaan Joensuun suuret ravurit Keskisalo&Räsänen. Huhujen mukaan nämä sudenlaihoiksi itsensä juosseet miehet eivät ole ottaneet montaakaan kävelyaskelta viimeeksi kuluneiden vuosien aikana. Samana päivänä saapuu reilun kymmenen hengen porukka suunnistajia, kyseessä on sekalainen seurakunta sveitsiläisiä, ruotsalaisia ja norjalaisia. Tuskin heidän kanssaan tulee paljon keskusteltua. Korkeintaan luon jääkylmiä katseita.

Eilen koin hienon hetken. Edellisenä päivänä saapunut Mats Haldin sanoi pitkän lenkin loppuvaiheessa ettei jaksa enää! Harvinaista herkkua, itselläni tuntui nimittäin koko ajan paremmalta ja paremmalta. Pitää nyt nauttia ennen kuin tuo suunnistusmaailman Arnold Schwarzenegger (kirjoitusasu saattaa olla väärä) sopeutuu korkeaan ilmanalaan.

Kiitti hei, riitti sei!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Jees but jees

Täällä ollaan taas. Jo Banglesin rappusilla Itiksen läppäri sylissä. Lämpömittari näyttää +28 eli ihan mukavaa keliä pitelee. Kävin tuossa aamusella takomassa vk-harjoituksena 10 kilometriä kansallisen tason naisten vauhtia. Itselleni siis varsin hyvää kyytiä!

Treenaan täällä pääpiirteittäin seuraavalla kaavalla:
1. päivä
Pari kevyttä lenkkiä+kp+mäkivoima
2. päivä
tv-kova tai vedot
kevyt lenkki
3. päivä
pitkä lenkki 90'-120'
mahdollinen verkkalenkki
4. päivä
kevyt

Näitä sitten tunteen mukaan peräkkäin semmoinen määrä että almanakassa seisoo 12.1.2010. Silloin meikäpoika lähti Joensuuhun!

Systeemit toimii täällä varsin mukavasti. Tällä kertaa eritysmaininnan ansaitsee joka ilta toistuva sport meal. Hinta yhden Castlen ja tipin kera noin 10 euroa, sen kehtaa pulittaa kun tietää miten hyvää se mulle tekee. Ruoka on näet erittäin maukasta ja sitä on riittävästi. Yleensä tuo rentouttava hetki toimii myös henkisenä tukena tämän raskaan harjoitusurakan luuhistavassa paineessa. Melkoista luksusta pystyy täällä elämään ihan näin köyhänä opiskelijanretkunakin. Voi tosin olla että loppuleiristä jätetään se Castle pois.

Vielä kun sain kulun.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Kuumaa on ja kosteaa kuin Mombasassa

Arki Afrikassa sujuu kuin unelmissa. Viikonpäiviä tai kellonaikoja ei tarvitse pahemmin seurata. Herätys kuuden aikoihin, aamupuurot ja kahvit naamariin, ei huilia ja lenkille. Lenkkimaastothan ovat Afrikan parhaimmat rekisteröidyt maastot.


Tasaista juoksualustaa ei löydy ollenkaan. Maasto kumpuilee koko ajan ihanasti ylös alas, mutta mäet ovat mukavan juostavia kun vain mies on kunnossa, ja onhan se. Alamäissä ohuempaa ilmanalaa ei huomaa lainkaan, MTV3:n kiekkoasiantuntija varmaan toteaisi "hengästymättömyys on tosiasia". Sykkeet ovat samalla tasolla kuin kotimaassa. Tämä on fakta, sillä pakkasin sykevyön käsimatkatavaroihin. Kellään muulla tänne saapuneista urheilijoista laukut eivät tulleet perille. Ensimmäinen päivä kuluikin urheilu- ja vaateliikkeissä Angsti Itävuolle kerrastoja keräillessä.


Takaisin päivärytmiin. Aamupäivän lenkin jälkeen muut kokkailevat minulle lounasta. Iltapäivällä taas lenkkarit jalkaan ja menoksi. Ennen illallista vielä kahden tunnin hieronta. Elimistö on sopeutunut korkeaan ilmanalaan täydellisesti, lihaksisto toimii ja öisin uni maittaa. En tarvinnut edes maltillista alkua, vaan saatoin siirtyä heti harjoitteleen kovempaa.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Ainoa vahvuus onkin heikkous nyt

Joensuusta kuuluu tänne Vierumäen urheiluopistolle kovan luokan tuloksia. Jätkät juoksi tänään mielestäni todella hienoja aikoja Katajan ja KR:n yhteisessä tesmossa.

10km (väliajat 0.75km, 4.5km, 8.25km)

1. Jan Prochazka 32.37 (2.20, 14.40, 27.02)
2. Jere Pajunen 32.49 (2.21, 14.42, 27.03)
3. Oskari Pennanen 33.01 (2.24, 14.55, 27.26)
4. Aaro Asikainen 33.10 (2.24, 14.55, 27.28)
5. Joonas Lehtinen 33.12 (2.24, 14.55, 27.28)

Tommosesta tilanteesta on hyvä lähteä. Ite en ainakaan ole ikinä päässyt talvisaikaan noin kovaa, mikä nyt ei niin iso yllätys ole. Viime viikolla kymppiin meni (aika tarkalleen) 37'30!

Sain eilen tuloksia verikokeesta. Hemoglobiini siinä kiinnosti ja sehän oli 119. Tarkoittaa noin 20 pykälää alempaa tasoa kuin normaalisti. Se nyt voi tietysti osaltaan selittää viime aikojen hieman nihkeää hapenkulkua. Ens viikolla kassellaan transferritiinin tai jonkun vastaavan arvon, se kertonee rautavaraston tilasta. Tästä on nyt hyvä sitten lähteä maanantaina korkeelle. Luulen ja muutama muukin on luullut että maltillinen harjoittelu on tarpeen, ainakin alussa.

Tultiin eilen Vierumäelle info-leirille. No, illalla tunsin jo että olen tulossa sairaaksi. Ja tulinhan mie, se nyt on selvää että tulin. Vitti että kyllä taas ottaa kaaliin. Ja aina kun on pientäkin flunssaa päällä niin selkä on huonona. Niveliä särkee mukavasti. En tiä stana, onko tässä nyt sitten joku vihanen reumankutale iskeny? Ehkä lämpö parantaa tai sitten ei.

Tekis mieli mökäöljyä kun ei muuten homma toimi.

torstai 10. joulukuuta 2009

Skodalla menee lujaa


En ole jaksanut kirjoitella viime aikoina aivan huippuaikojen tahdilla. Johtuu todennäköisesti siitä ettei elämässäni ole ollut mitään erityisiä ja mieleenpainuvia huippuhetkiä. Tässä Dr. Miikan kanssa asustellessa olen ollut panevinani merkille, että nuoruuden uho on aikalailla molemmilta kadonnut. Silloin joskus nuorena sitä puhkui aina syksyisin intoa, nyt treenataan ja keväällä räjäytetään pankki. Meidän kämpässä ei ole tällaista meininkiä ollenkaan. Ennemminkin ainakin meikäläinen on ikionnellinen, mikäli saan alle suhteellisen ehjän harjoituskauden ilman suurempia vammoja. Katsellaan sitten että laskeeko taso vai pysyykö ennallaan. Ja oikeastaan ensimmäistä kertaa olen siinä tilanteessa, että mahtuakseni edes Jukolan viestissä ykkösjoukkueeseen on alkukauden mentävä hyvin.

Kuten olen ehkä jo maininnutkin, kunto ei ole lähtenyt menemään parempaan suuntaan laisinkaan. Vaikea sanoa mistä se johtuu. Tai ei se nyt niin vaikeaa ole. Pohjimmainen syy siihen löytyy lantiosta, se kun ei toimi niin se ei sitten toimi. Aika säännöllisesti ainakin ennen kovia treenejä olen joutunut syömään buranaakin, sekään ei varmaan ihmiskeholle hyvää tee. Viikko sitten tein periaatepäätöksen että sitä en enää syö. Huomenna saan verikokeen tulokset ja se voi osaltaan selventää tilannetta. Ei ole mikään herkullinen tilanne lähteä kuukaudeksi leirille kun kaikki ei kropassa ole kohdallaan. Onhan se silti mentävä, ei viitsi peruakaan. Kassellaan sitte reissun jälkeen vieläkö ollaan juoksukunnossa ja missä kunnossa pää on.

Järkevämpi luovuttaisi jo. Onneks oon tyhmä!

On se kyllä hauska katella miten kovaa tuo Jan Rohaska harjoittelee. Tekee meille suomalaisille hyvää nähdä nykymaailman meininkiä, näyttää siltä että tehot on kovat silloin kun kyse on Keski-Euroopan pojista. Ja heti syksystä lähtien. Mieli tekis itekkin päästä jo vauhtiin ja ottaa Janista hyöty irti, siinähän voisi vaikka kehittyä samalla! Kyllä mie yritän jahka nyt pääsen iskuun, nyt ei pysty kun ukko katoaa horisonttiin välittömästi. Mitä hyötyä siitä nyt sitten on? On täällä muutkin lähteneet juoksuvauhdin parantamistalkoisiin ja syytä onkin.

Loppu

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kalpeanaama



Siinä se nyt tapahtuu. Takinkääntö.

Ei kule yhtään. Ei meillä Äänekoskella ollu ikinä näin heikkoja oloja. Mäkivetojen aikoja:
1. Jani Sedivy-Rohaska 6'23
2. Jere Pajunen +muutama sekunti
3-5. Aaro Asikainen, Hannu Airila, Nurmonen +-7'
6. S-P Fincke 7'44
7. AP Äänekoski 7'50 öpaut
8. Kalle Rantaloinen 8

Kertokoon tuo sen palautteen minkä Kolilla sain. Se oli musertavaa palautetta, mutta olen tottunut tähän eikä murtumispiste ole edes lähellä.

Olisko naama jotenkin kalpea?

Juttua näyttäs ilmestyneen myös KR:n uusille hienoille internetsivustoille. KR

maanantai 30. marraskuuta 2009

Kikkeliskokkelis - mitäs läksit?

Viikonloppu oli ja meni. Sanoisin että kyseessä oli ehdottomasti A-luokan viikonloppu, harrastettiin sekä ruumiinkulttuuria että kulttuuria. Sen verran voin paljastaa että perjantaina tuli suunnistettua melkein 2h eli pisin lenkki sitten heinäkuun Italian leirin. Lauantaina kangasmaastossa suunnistusta kovaa 4*10-13'. Tuntu erittäin pahalta koko ajan mutta niin se pitääkin tuntua, luulen että kahen viikon päästä testijuoksussa voi kulkea jo vähän paremmin. Jetin tietovisaan oli koottu unelmajoukkue ja tulokset ovat taululla: kovassa seurassa kunniakas kolmas sija kertonee kaiken, tietoa on ja paljon. Siitä olikin sitten hyvä siirtyä keikalle joka oli muistaakseni hyvä. Ei siitä sen enempää, menneet ovat menneitä ja tulevat tulevaisuutta. Keskitytään jälkimmäiseen.

Tämän viikon vietän kotipuolessa Haminassa, tai siis Vehkalahdella. Vaikka kunnat ovat yhdistyneet ja nimeksi otettu Hamina niin haminalaiseksi en ala. Puhutaan periaatteellisen tason ratkaisuista. Arvelin että hyvä se on käydä toisinaan näyttäytymässä, etenkin kun jouluna joudun Afrikkaan juoksuhommiin. Tällä viikolla arkipäivisin pitää yrittää juosta ja toisaalta kirjoittaa gradua, leirillä ei sitten tarvi siitä stressata. Vaikka eipä tuosta ole tullut paljon ressailtua muutenkaan, jotenkin on semmonen olo että ei se nyt voi näin helposti mennä. Jossain vaiheessa totuus paljastuu, se on sen ajan totuus se.

Viikonloppuna on sitten Kalevan Rastin ensimmäinen leiri, eli viikonloppu Kolilla. Perjantaina yöharjoitus, lauantaina pitkiä vetoja ja sunnuntaina pitkä maastolenkki. Aika perinteinen treeniohjelmisto siis, ja mitäpä sitä hyvää muuttamaan. Mikäs siinä, ihan hauska lähteä hieman uusiin kuvioihin vaikka samat mulperithan ne siellä vastassa on kuin joka päivä muutenkin. Pientä piristystä muutoin ylen ankiaan syyskeliin.

Saavumme Kouvostoliittoon.

torstai 26. marraskuuta 2009

Taivaan kirkkaus sokaisee

No niin, se on taas viikonloppu edessä. Mikäs on torstaiehtoota vietellessä kun tietää että hauskuutta on luvassa ihan lähitulevaisuudessa. Kohta lähen noutamaan Vähäsen pojan juna-asemalta ja vien samalla Hyyryläisen sinne. Tänään ohjelmassa on vapaata illanviettoa mutta eiköhän siinä tule ruoka tehtyä ja viinit juotua. Huomiselle Pipo on suunnitellut pitkän suunnistuksen tuonne Jukan takapihalle eli Suomeksi sanottuna tän vuoden SM-viestin maastoon. Iltasella sitten semmonen perustavaa laatua oleva juoksulenkki Mehtimäen hullunkolmiolla, kai sieltä jotain Rukan lähetyksiäkin tulee.

Lauantaina aamupäivällä juostaan Kulhon kankailla kovia suunnistusvetoja, ilmottautuneita tähän treeniin näyttää olevan paljon. Siitä tulee varmaan todella mukava treeni, hyi että nyt alkaa oksettaa tämä hehkutus. Jatkan silti.

Kuten mainittua, lauantaina varsinainen päätapahtuma tulee olemaan JetSetin urheiluvisa. Treenin jälkeen syömään ja sitten JET, SET GO! Jaettiin vastuualueet jo hyvissä ajoin joten voittoa voi tuskin kukaan estää. Kerran kävin siellä ja silloin oltiin kyllä viimisiä, ja ylivoimasesti. Luulen että lauantain ohjelma tulee muotoutumaan ihan issekseen tästä eteenpäin. Sen verran varauduin että ostin eilen Prismasta 75 chicken wingsiä ettei ainakaan nälkä yllätä. Iltasella sitten Kellariin kylttyyriä harrastamaan. Kyllä se pittää kerran kuukauvessa pikkusen rävväyttää, ollaanhan myökin vain ihmisiä.

Sunnuntaina tehdään lenkki, se on varmuutta varmempaa varmuutta.

Mitenköhän on, jos pään oiskohan pakastetun pään saanut takaisin paikalleen. Viittaan Iltasanomien juttuun.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Perketi vie

Testijuoksun tulokset

Omaan kuntooni suivaantuneena menin eilen juoksijoitten treeniin Areenalle. Kyseessä ei kuitenkaan ollut varsinainen juoksuharjoitus vaan enemminkin ns. tukiharjoite. Kaikenlaista jumppaa, liikkuvuutta ja kehonhallintaa. Loppuun sitten muutamia sadan metrin vetoja. Mulle noi kaikki liikkeet oli äärimmäisen helppoja ja vedin ne läpi ihan Motoriikka-Miikkana. Hyvä niin, olisi ollut noloa lähteä tästäkin treenistä pois ennen aikojaan kuin Talent-Markku konsanaan.

Nyt lähden katsomaan tiestölle olenko todella niin huono.
Terv. DJ Tiestö

Sen verran joutuu vielä kysymään arvon lukijoita että mikä on Pensselisedän ekan hittibiisin nimi? Nyt on nimittäin seuraava jo tulossa, Joensuusta jupistaan.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Jopet Show on muuten PARAS

Tänään meni jokseenkin paljon paremmin kuin eilen. Kaikissa suhteissa oli ihan kohtuullisen siedettävä päivä nimittäin.

Aamusella heräsin hetikohta ysin jälkeen ja tempasin aamupuurot sekä kahveet tulille. Syön muuten joka aamu täsmälleen samanlaisen aamiaisen: iso lautasellinen kaurapuuroa ja puolisen litraa kahvia. Niin olen tehnyt jo kymmenen vuotta ja mitäpä sitä hyvää tapaa muuttamaan. Itse asiassa olin toukokuusta syyskuuhun tauolla ja napostelin jotain jugurtteja ja leipää. Liian luksusta semmonen, kaurapuuro paras.

Aamiaisen jälkeen kattelin feisbuukista että Pyylampi meinaa lähteä pitkälle lenkille, no samat oli itelläkin mielessä. Niinpä tempaistiin nuorten ja lupaavien suunnistajien kanssa Jaamankankaalle, kartalle oli merkattu 15 kilometriä suunnistusrataa. Hyökättiin se läpi ajassa 1h33min, se on ihan hyvä pitkä lenkki tässä vaiheessa kautta. Kohta vois alkaa jo pidentämään kun ton verran jaksaa jo tuupata ettei mitään. Sikälihän toi meni perinteisesti että ne ketkä oli eilen huonoimpia (mie&nurmonen) oli tänään menopäällä. Niin se menee aina.

Sitten tulee jymypaukku: leivoin pullaa. Se oli elämäni eka kerta ja sen kyllä huomaa. Maistuivat nimittäin ihan sämpylöiltä. Ei muuta ku juustot&kinkut väliin niin menee alas ettei mitään.

Iltasella menin sitten kattomaan elämäni ekaa lentopallomatsia. Mutalan Riento on tämä paikallinen Joensuun joukkue ja Isku-Volley toimi vastapuolena. Siinähän vois periaatteessa perustaa uuden joukkueen nimeltä Asko-Volley, eikö niitä huonekaluliikkeitä ole sen nimisiä? Pelinähän tuo lentopallo on varsin viihdyttävää ja siitä tämmönen pikkusen yksinkertasempi kaverikin ymmärtää jotain. Korista oon yleensä käyny tsiikailemassa, siitä en tajua vieläkään mitään muuta kuin ne pisteet. Se kellä on enemmän pelin lopussa voittaa useimmissa tapauksissa. No eniweis, Rientohan sen voitti ja sattu olemaan vielä niiden 95-vuotis juhlamatsi niin HYVÄ RIENTO! Kannatan niitä tästä lähtien lentiksessä.

Pohdittiin muuten aamuselle että Joensuusta puuttuu tyystin homobaari. Jollain luennolla meillä oli juttua että homobaari on yksi kaupungin kehityksen mittari. Niinpä kehiteltiin tänne sopivat systeemit: BarGay, BeSexual ja Homorillo.

Ens viikolla otan treenit pikkusen kevyemmin. Keskiviikkona juoksen kuitenkin tempo-trainingin ja perjantaina Eman kanssa kisavauhisen suunnistuksen. Lauantaina pitkä lenkki, JetSetin urheiluvisa ja KT Kellarissa. Sen jälkeen onkin enää pari viikkoa ja lähden Afrikkaan.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Kannan vettä lähteeseen, kannan valoa säkissä

Tänään oli kohdattava ensimmäinen varsinainen takapakki. Viimiset kolme viikkoa on ollut koko ajan tuntuma että kunto menee mukavasti eteenpäin, lukuun ottamatta viime viikon pientä sairastelua. Tiistain vedoissa meno oli jo vuodenaikaan nähden varsin asiallista, siihen treeniin olin tyytyväinen. Tänään testijuoksussa meno oli kuitenkin niin huonoa, että oli kurvattava omille reiteille. Niin paljon hävetti yleisillä reiteillä lohmustaa.

Kattelin tossa hieman noita sykkeitä ja havaitsin että tuntemus oli oikea. Keskisyke oli vain 160 mutta lihakset eilisestä tasotestistä niin jökissä ettei antanu myöten juosta kovempaa. Silloin se on parempi ottaa iisimmin. Kai se eilinen tasotesti otti huonokuntoselle yllättävän lujille, vaikka kovia tonneja ei ollutkaan kuin muutama. Hapot nousi kuitenkin lopussa yllättävän korkealle.

Näyttää siltä että hieronnat on taas otettava ohjelmaan kun treeni kovenee hiljalleen. Ei toi venyttely tai itsehieronta oikein auta, kunnon runttamista sen olla pitää. Totuuden nimissä on sanottava että kunto on oikeastikin ihan paska, jotenkin sitä on kuitenkin toivonut että äkkiseltään kulkis entiseen malliin. On tässä varmaan vielä pettymyksiä edessä, se on varmaa. Sen verran vakavasti meikäläinen ottaa nämä asiat että tänään saatan olla hieman takakireä, ei tässä nyt mikään juhlafiilis ole.

STANA, huomenna jatkuu.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Kynnykset kinnaksella

NO HEI!

Tämän viikon aikana Joensuun Areenalla on käynyt suihke ja suhina kun Urheiluakatemian suunnistajat ovat juoksennelleet tasotestejään. Ideana on siis määrittää näin harjoituskauden alussa sopivat sykkeet ja vauhdit treeneihin. Kävin tänään ite siellä ravaamassa ja tulokset oli aika odotetut. Kunto on siis vielä heikko/heikohko, toi anaerobinen kynnys on nimittäin tippunu mukavasti. Mitä oon ite katellu ja seuraillu tilannetta niin eipä siellä kellään huippuisku ole päällä, mikä onkin hyvä juttu. Keväällä sitten näkee konkreettisesti mitä on talven aikana tullu tehtyä väärin. Ei kai, oikein tietenkin. Tällä hetkellä tuntuu että olen kuitenkin oikealla tiellä. Määrää on viime vuodesta tiputettu ja niihin viikon pariin tärkeään treeniin satsattu enemmän. Vielä kun jossain vaiheessa pääsen semmoseen kuntoon että jaksan juosta kaksi tuntia niin hyvä on...ja vielä parempi juttu on lumien vähittäinen sulaminen. Pääsee vielä suunnistusmehtään kadonnutta tatsia etsiskelemään.

Huomenna ohjelma jatkuu testijuoksulla. 10 kilometriä Mehtimäen kolmiolenkillä ja maksimaalinen tuska on tosiasia. Eilen käytiin siellä aamulenkilla ruuvaamassa ja alusta oli hyvin huono, pittää huomenissa kahtella mitkä keliolosuhteet ovat. Vaikka olenkin vammaherkkä kaveri niin tyhmä ei silti tarvi olla...treenin voi tarvittaessa tehdä vaikkapa juoksumatolla. Itellä tässä nyt ei ole muuta tavoitetta kuin päästä Afrikkaan ehjänä, sieltä tullessa tilanne on sitten jo parempi.

Karjalaisessa oli jutuntynkää KR:n uusista juoksijoista. Internetissä hieman suppeampi versio.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Aamun koittaessa ilta jo hämärtää

Mistä hitosta sitä nyt kirjoittelis. Ei tapahdu mitään muuta kuin lenkkeilyä ja satunnaista koulunkäyntiä. Ei siitä mitään ihmeellistä kerrottavaa kerry, harvoin esim koulussa tapahtuu mitään muuta kuin lounas ja sen jälkeen pari tuntia työtä. Gradun eteneminen on viime aikoina ollut erittäin hiljaista, kai se siitä syssymmällä lähtee taas.

Treenit menee jo aika hyvin, ja oon siitä melko onnellinen. Eilen juostiin Miikan kanssa vetoja hallissa. Ekat meni jo entiseen malliin ja aattelin että kunto on menny etiäpäin. Pikkusen kun alettiin kiihdyttämään niin meikäläisen juoksu tökkäs siihen paikkaan, ei vaan pääse ja happo kömpii reisistöihin. Tänään sitten Aaro Asikaisen kanssa 20 kilometriä, ns. kettukolmosen lenkki. Alkuun jalat nihkeät/nihkeähköt, loppuun jo paremmat. Onkohan joku jaksanut tahkota tänne saakka? Jos on niin vaihetaan aihetta.

Lueskelin Helsingin Sanomista ja Ilta-Sanomista että Jari Sarasvuo on rakentanut rakkaalle Virpilleen lemmenpolun. Virpillä on tietysti rankkoja treenejä meneillään ja kannustusta kaivataan. Espoolaisen pururadan varteen syttyy sitten ihanasti led-valoin valaistuja kylttejä joissa lukee esimerkiksi:

Fear less
Love more
Fight harder

Myös Joensuun kovamaineiselle kolmiolenkille voisi joku laitattaa kylttejä. Hullunkolmion sektori alkaa nimittäin olemaan melkoisen tuttu, ei aina oikein jaksa inspiroitua kuten nuorempana. Sopivia tekstejä voisi olla vaikka:

Beer less
Ahistaako?
Opitpahan olemaan
Yrittäisit edes

Ai että kun siinä lävähtäis kulku tappiinsa samantien! Tulevana lauantaina järjestetään 10 kilometrin aikakoe kyseisellä alueella, silloin olis jo hyvä saada noi kyltit toimintaan. Ledit tarvii vaikka päivällä juostaankin, siksi pimeää aikaa me Joensuussa elämme.

Sen verran on pakko tinkiä että roskia ei aleta kilvan poimimaan.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Yritetääs edes

Tänään se alkoi taas kerran, yrittäminen nimittäin. Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät jotenkin väsyneissä ja kireissä tunnelmissa. Torstai-iltana olikin sitten aika nousevan kuumeen. Vähillä taisin selvitä kun lepoa tuli vain perjantain ja lauantai, tänään eli sunnuntaina kevyttä hissuttelua 20 kilometriä ja avantokauden avaus. Huomenna jatketaan ohjelman mukaisesti.

Rastitreffit Tallinnassa jouduin jättämään väliin, ensinnäkin selän matkustelusta tykkäämättömän luonteen ja toisekseen kuumeen vuoksi. Sieltähän tuli Mika Kuisma-palkinto että heilahti! Ellen elä väärässä tiedossa niin palkinnon saaja äänestetään A-maajoukkueen keskuudessa. Eikö siellä ollut tänä vuonna kolme ukkoa, kaikkien aikojen pienin äänisaalis on siis todennäköinen. Eipä siinä, iloiten vastaanotin tiedon palkinnosta.

Sen verran toivuin, että lauantaina pystyin käymään Rokumentin konsertissa kattomassa Viikatteen ja Amorphiksen keikat. Mitä siitä nyt voi sanoa, täyttä timanttia kumpainenkin. Vanhana rokkipoliisina voisin sanoa molempien keikkojen parantuneen loppua kohden, saundit meni kohilleen ja näin. Diskantit ja bassot ja muut. Kellarissa myytiin keikkojen loputtua hodareita alennuksella ja käytin tilanteen häikäilemättä hyväkseni, 2 euroa 50 senttiä ja kahella nakilla vielä. Aamulla mietiskelin että mikä mahtaa olla tämä suussani maistuva mielenkiintoinen makuyhdistelmä...lopulta tulin siihen johtopäätelmään että kyseessä on pikantti Korpisavun ja valkosipulin yhdistelmä. Perin eksoottinen ja mielenkiintoinen makuelämys.

Nyt on pakollinen flunssakin sairastettu. On aika päästä vauhtiin, todelliseen vauhtiin. Kone on käynnistetty ja rotko häämöttää...mun mielestä tänä syksyä Joensuun päässä on asiat hoidettu paremmin kuin viime vuonna. Silloin saatettiin lähteä liiankin rivakalla otteella uuteen harjoituskauteen. Nyt vaikuttaa siltä että siellä ja täällä on kunto otettu alas. Uutta nousuu sano juoppo.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Treenipettyneisyys maksimissaan

Harjoituskauden yhdeksäntenä päivänä kohtasin ensimmäisen pettymyksen. Iltaisen vetoharjoittelun paikka oli syytä harkita tarkkaan, sillä Joensuun maisema oli päivän mittaan muuttunut talviseksi. Halli ei tullut kysymykseen, koska siellä harjoitettiin mailapelejä. Tilanne ratkesi lopulta kuin itsekseen, ja Jan Haaskan kanssa sovittu vetoharjoittelu jouduttiin perumaan. Iltapäivällä tunsin nimittäin oloni väsyneeksi, sairaaksi ja ennen kaikkea haluttomaksi moiseen rääkkiin. Työskennellessäni ATK-luokassa tunsin pientä karheutta kurkunpäässä, lisäksi jalkani olivat vetämättömän oloiset. Olinko sairastumassa sikainfluenssaan?

Otin puhelun Siika-Nurmoselle tiedustellakseni sairauden ensioireita. Ne täsmäsivät. Tein johtopäätelmät ja vetäydyin peiton alle odottelemaan kuumeen nousua seurassani 300 grammaa irtokarkkeja sekä seuraavat kirjalliset tuotokset:
-Remes 6/12
-Urheilukirurgi Sakari Orava - meillä ja maailmalla

Saa nähdä mitä muuta antaa kuin karkin aiheuttaman pahan olon.

Liityn Aino-Kaisan ja Virpin letkaan ja lupaan julkistaa täällä kaikkien minulta otettujen doping-näytteiden tulokset. Positiiviset ja negatiiviset.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Hiki on taidetta

Sunnuntain pitkä lenkki ja Kauden eka treeniviikko on ihanasti kotiutettuna. Olo on sen mukainen, huonokuntoisena ku yrittää hinkata tiestöä ja metsistöä niin johan siinä sunnuntai-iltana on ukko makuukunnossa. Maanantaina jatkuu, ei puhettakaan muusta. Sen verran kauan on yritetty ettei tässä vaiheessa ole mahdollisuuksia palata, tää on nyt katottava loppuun asti. Nyt jos voisin palata 10 vuotta takaisin niin urheilu loppuis välittömästi, enemmän mennään miinukselle ja reilusti. Koitetaan kiriä plussalle muutamassa vuodessa.

Sen verran pitkät tauot on takana että sitä vahän niinkun unohtaa miten rankkaa harjoittelu onkaan. Parhaiten vaikutukset tulevat esiin ruoka-ja unihalussa, kumpaakaan ei voi saada riittävästi. Myöskin kulku huononee koska lihakset eivät ole tottuneet toimimaan. Itselläni tosin se ei ole mahdollista koska kulku oli jo ennestään huonointa mahdollista huonoutta. Lässynlässynliirumlaarum

Vanha ystäväni Siika-Nurmonen on nähtävästi sairastunut siikainfluenssaan. Mies tuoksuu kalalle ja kylkiin on kasvanu rasvaevät. Lisäksi Siika-Nurmonen viihtyy näin syksyisin syvissä vesissä. Ei muuta kuin pilkit vesille ja saalista korjaamaan siellä kotiyleisön puolessa! Mulla on nyt jostain kumman syystä luja usko että tämän siikainfluenssa ei meikäläiseen tartu. On tässä nyt prkl ollu ihan riittävästi jatkuvaa epäonnea, pakko on jossain asiassa käydä tuuri. Nyt olis syytä purjehtia myötätuuleen useita vuosia, muuten ei tuu mitn. Tuuriinhan tämä elämä perustuu, toiset syntyy onnellisten tähtösten alla, toisilla taas hommat menee aina pikkusen alakanttiin. Näihin tuloksiin olen pitkällisten mietintöjen jälkeen tullut.

Ens viikolla yritän taas rapata läskejä pois sopivan väljällä ohjelmalla. Korpeaa ankarasti kun piti tulla lunta just kun sitä vähiten kaivataan, olis tullu elo- ja syyskuussa. Ei sitä sängyssä tai tiskillä huomaa onko liukasta vai ei, lenkillä huomaa. No, viikonloppuna pitää työstellä Tallinnaan sprinttiä juoksemaan, ei mihinkään liukkaille. Mikäli vihanen selänkutale äityy niin varasuunnitelmana kaivetaan esiin Amorphis+Viikate ja Vesikko.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Talvehtimissuunnitelma

21.11 Testijuoksu
12.12 Testijuoksu
14.12 - 12.1 Etelä-Afrikka
16.1 Testijuoksu
5.2 - 15.2 Portugali, sisältää pari kisaa eli ns. hallikausi
6.3 Testijuoksu
13.3 - 21.3 Bulgaria, EM-leiri
Huhtikuun alku: Tiomila-leiri
Huhtikuun alku: Santahaminan leiri

Kannattaa muuten juoda kevyt-maitoa rasvattoman sijaan. Sitä ei tarvi laittaa niin paljon esim. puuron päälle.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Uusi kausi, uudet kujeet

Vai on joillakin ollut morkkis! No, voin kertoa että tällä sektorilla sellaisesta ei ole tietoakaan. Vietin menneen viikonlopun Kauden Kaatajaiset hyvin rauhallisesti ja tein lenkkiä päivitäin. Toisilla on tahdonlujuutta, toisilla taas ei.

On tullut se päivä, jolloin harjoituskausi virallisesti alkaa. Itselläni on perinteeksi muodostunut marssia kirjakauppaan ostamaan ruutuvihkoa. Nykyisenä intternettiaikana on kaikenlaisia nettiharjoituspäiväkirjoja mutta olen yrittänyt väkisin pitää perinteista ruutuvihkoa mukana kuvioissa. Speguloin mielessäni että niitä on sitten vanhana ukkkona mukava tarkastella samalla kun imeskelee piippua kiikkustuolissa keinuen. Ensimmäiset merkinnät löytyvät vuodelta 1992. Hiihtoa näyttäisi tulleen 759,2 kilometriä. Eka hiihtolenkki on tehty 28.11 ja viimeinen Ylläksen maisemissa 8. huhtikuuta. Juoksuharjoittelu on aloitettu hyvissä ajoin 22.3 seitsemän kilometrin lenkillä, aika 50 minuuttia. Huhtikuun 28. päivä on vedetty ensimmäisen kerran testirata, aika silloin 8'39, toukokuun 4. kunto on mennyt eteenpäin. Aika silloin 8'31. Tähän loppuvat merkinnät. Vuodesta 1997 lähtien merkinnät löytyvät jokaiselta päivältä tämän vuoden MM-katsastuksiin saakka, siihen ne sitten katkesivat, vain alkaakseen uudelleen tästä päivästä lähtien.

Tulevalla kaudella tavoittelen päasiassa vesijuoksun vähentämistä. Tänä vuonna on ollut kaksi pitkää loukkantumisjaksoa, talvella rasitusmurtuma ja nyt tuo selkäasia. Altaassa olen viettänyt aikaa liikaakin, ei enää huvita. Mitta on täydellisen täysi. Pakko sinne on silti vielä mennä, ei pysty vieläkään pelkästään juoksemalla treenaamaan. Tämän kauden suunnitelmat aloitin jo syyskuun alussa ja nyt ne alkavat olla valmiina. Puuttuu vain terveys jotta pystyisi ne täydessä mitassaan toteuttamaan, uskon että se vielä löytyy. Huomatkaa, olen pyrkinyt muuttamaan ajattelutapaa positiiviseen suuntaan. Siinä myös yksi uudistus, depressiv orienteering on mennyttä kautta. Olen puhunut asiasta useiden henkilöiden kanssa mutta yksi neuvo on jäänyt mieleen: pitäisi pysyä fressinä myös talven aikana ja kun pohjatkin ovat kunnossa niin määrään ei tarvitse keskittyä. Näin ollen yritän keskittyä mahdollisimman hyvin viikon kahteen tai kolmee päätreeniin. Se olkoon kultainen ohjenuorani ja pysyköön mielessä myös helmikuun kiihkeinä aikoina! Olisi mukava kirjata ruutuvihkoon hieman useammin että "kulki mukavasti". Ehkä homma olisi silloin myös nautittavaa, viime kaudella urheilu oli oikeastaan yhtä tervan- ja viinanjuontia.

No niin, suuntaan aurinkoiseen pakkasaamuun harjoituskauden ensimmäiselle lenkille.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Pilvenhalkoja

Kalastuskausi Joensuun koskilla ei ole ollut erityisen antoisa. Olen käynyt viskomassa viehettä kolme semmosta semipitkää settiä ja saaliina on yksi harjus. Paistoin sen eikä se nyt ollut erityisen hyvää. Tuliko käytettyä voita liian vähän? Katselin säätietoja ja nyt näyttää tulevan mukavat aurinkoiset ja kuulaat syyspäivät, lyötyäni tän jutun eetteriin suuntaan samointein joelle.

Mitäs sitte. No sen verran että suoritin eilen uuden kauden pisimmän lenkin. Matkaa kertyi 15 kilometriä ja aikaa meni 1.12. Tuntuma juoksuun on edelleen kadoksissa, tuntuu että en osaa enää juosta. Näköjään kahdeksassa viikossa kimmoisuus katoaa lähes kokonaan, päkiä ei pidä ja lantio valuu alas lenkin loppuvaiheessa. Viime lauantaina juoksin 9 kilometriä niin että 1 kilsa kevyttä, 1 kilsa reipasta ja 1 kilsa kovaa. Tämä siis kolmeen kertaan. Reipas vauhti tuntu melko hyvältä ja syke oli entisenlainen. Kova tuntu huonolta, jalat ei tienny mitä pitäis tehdä. Vauhtia en edes kehtaa tähän laittaa mutta syke pysytteli alhaalla, kunto on siis kohtuullinen. Kai se siitä pikkuhiljalleen lähtee mikäli takapakkeja ei tule yhtä useasti kuin pakkeja.

Ton treenin seurauksena pohkeet tuli kipeäksi, ei siinä mitään mutta myös jalkaterän lihakset ottivat itseensä pahasti. Tämän viikon lenkeillä tuntuma on ollut veemäinen kun jalkateriin sattuu joka askeleella. No, paraneehan ne ja ens lauantaina menee jo paremmin. Varovasti pitää ottaa, muuten on kohta joku rasitusmurtuma.

Viikonloppuna Joensuussa järjestetään mainetta niittäneet Kauden Kaatajaiset. Itse asiassa Kaatajaiset alkavat jo tänään Utran saaren nuotioillalla. Huomenna alkaa sitten varsinainen kaato jatkuen varhaiseen sunnuntaiaamuun. Itse jätän tällä kertaa kaatamisen vähemmälle, tuntuu että meikäläisen kausi on jo kaadettu riittävän moneen kertaan. Ja onhan tässä lääkekuurikin päällä, sen verran luin käyttöohjeita että kaatamista ei suositella kuurin aikana.

Etelä-Afrikan reissua olen tässä mietiskellyt. Lähtö olis 14.12 ja paluu 12.1, neljä viikkoa siis. Tekis muuten hyvää ja se jälkeen kunto alkais olla hyvä. Pitää vaan saada varmuus että selkä kestää, mistä sen nyt sitten tietää? Jos tätä menoa mennään eteenpäin niin kestää se. Ei vaan voi olla varma. Sen verran tyriitä lentoliput on että ei viittis turhanpäiten niitäkään varata. No, päätän sen asian vaikka ens viikon tiistaina.

Tulipas positiivinen teksti.

Ps. AP, lauantain TV-kova alkaa 10:00 ja paikkana Kanervalan kuntorata.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Kalevan Rastin kakkosjoukkue vahvistuu

Joensuu - spp

Vehkalahden Veikkoja yli kaksikymmentä vuotta edustanut Simo-Pekka Fincke vaihtaa Veikkojen vihreä-mustat värit Kalevan Rastin jo ennestään nimivahvan kakkosjoukkueen punamustiin. Joensuussa jo pitkään vaikuttanut Fincke kertoo syyn seuranvaihtoon olevan päivittäisen harjoittelun tehostamisessa.

-Joensuussa harjoitukset pyörivät hyvin ja uskon, että saan seuran vaihdon myötä uutta intoa myös omaan harjoitteluuni, kertoo Joensuun koskilta alamittainen harjus haavissaan tavoitettu Fincke.

Tänä vuonna Kalevan Rastin kakkosjoukkueessa juoksivat Hannu-Pekka Pukema, Aaro Asikainen, Antti Nurmonen, Ari-Pekka Kaivosaari, Akseli Ahtiainen, Adam Chromy sekä Philippe Adamski. Joukkue taisteli itsensä Mikkeli-Jukolassa hienosti sijalle 21.

-Viimeaikaisten havaintojen mukaan uskon, että minulla on mahdollisuus syrjäyttää joukkueesta ainakin Ari-Pekka Kaivosaari, mahdollisesti myös Antti Nurmonen. Jos tipahdan kolmosjoukkueeseen, se ei maailmaani kaada. Sitten on vain työskenneltävä entistä lujemmin ja annettava tiestölle kaikkensa.

Tulevana kautena Rastin kakkosjoukkueen tavoitteena on juosta sekä Jukolassa että Tiomilassa sadan joukkoon.

-Veikoissa meillä oli tapana vitsailla asialla, mutta nyt tuo tavoite on täyttä realismia. Sikäli lähden ensi kauteen uudesta tilanteesta, toteaa pää alaspäin selänvenytyspenkissä roikkuva Fincke.

Kalevan Rastin menestyksekäs suunnistuskesä sai jatkoa viikonloppuna eteläisessä Ruotsissa suunnistetussa ja perinteisesti kauden päätösristeilyn virkaa toimittavassa Smålandskavlenisssa Rastin kakkosjoukkueen sijoittuessa hienosti sijalle 30. Joukkueessa juoksivat Aaro Asikainen, Miika Hernelahti, Jere Pajunen, Ari-Pekka Kaivosaari ja Antti Nurmonen.

- Terveenä pysyessään tämä porukka muodostaa kakkosjoukkueen rungon myös ensi kesänä. Itse olen sitten muutaman muun kanssa taistelemassa niistä kahdesta paikasta, jatkaa Fincke spegulointiaan.

- Tarpeen tullen voimme nostaa myös ykkösjoukkueen juoksijoita kakkoseen. Sieltä on kasvamassa muutamia lupaavia juoksijoita joten tulevaisuus on turvattu.

Tällä hetkellä Kalevan Rastin kakkosjoukkueen juoksijat viettävät ylimenokautta. Harjoittelu alkaa heti ensi maanantaina.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Sunnuntai

Se on sitten viikon viimeinen päivä, nimeltänsä sunnuntai. Mitäs siitä nyt sitten sanois. Ainakin sen, että sunnuntaisin kestävyysurheilijat tekee pitkän lenkin. "Näitä pitkiä lenkkejä on tehty sunnuntaisin niin pitkään kun mie muistan", sanoi Simo Martomaa kerran kun olimme juuri aloittaneet pitkän lenkkimme Rantakylästä kohti Kontiolahden ampumahiihtostadionia. Siellä on kuulemma tällä hetkellä 4 kilsaa latua ja hinta vaatimattomat 12 euroa, huhheijaa. Ja takasin asiaan eli pitkään lenkkiin. Itselläni se tarkoittaa marras-joulukuussa 20-25 kilometrin juoksulenkkiä ja tammi-helmikuussa 30-45 kilometrin hiihtolenkkiä. Muistan kun vuonna 2005 vedettiin Pipon kanssa näitä hiihtolenkkejä ja loppua kohti otatimme aina ylämäkiin, ihan täysillä. Kerran Pärnällä oltiin hiihdetty, ootas tarkistan hpk:sta, joo 45 kilometriä/2.58 ja viimisen tunnin ajan aina ylämäissä katottu. Laskettiin viimistä laskua ennen Pärnää ja molemmat kyllä tiesi mitä tuleman pitää. Viimiseen nousuun ja siitä parkkialueelle asti eli noin kilometri tulisi olemaan veristä taistelua. Nousuun tullessamme molemmat alotettiin välitön isku, ensin peräkanaa ja mie eellä. Ennen nousun loppua Pipo teki iskun mutta sotkeentu suksiinsa ja kaatu. Siinä oli paikka, iskin minkä kerkesin mutta Pipo ehti vielä mukaan. Onnistuin muistaakseni pysymään edellä. Maaliin tullessamme molemmat meni polvilleen, kattelin siinä sykemittaria ja 180 siinä muistaakseni oli. Ne oli hyviä treenejä, mulla ei kulkenu koko seuraavana kesänä ja Pipolla kulki ekan kerran lokakuussa Euromeetingissä missä se voitti Emil Wingstedtin. Siihen Manna- ja Småålantivoitot. Ite oli Euromeetingin aikaan sairaana, Mannassa toipilaana ja Smoolantiin en lähteny.

Upsis. Mitäs sunnuntaina muuta...se on mukava päivä sikäli että ei tarvi mennä toista kertaa lenkille. Meikäläinenkin tekee oikeestaan joka kerta niin että isken lenkille lähtiessäni karjalanpaistit uuniin. Se on sitten mukava tulla kotiin kun vastassa odottaa valmiin ruoan huumaava tuoksu. Sunnuntaisin iltapäivät ovat hieman masentavia, viikonloppu on ohi ja työteliäs arki edessä. Siitä tosin en tiedä juurikaan mitään. Yleensä tulee makoiltua sohvalla ja kateltua telkkaria. Mahollisesti siinä saattaa tulla korispeli kyseeseen mikäli sellainen sattuu olemaan. Illalla mennää sitten aikasin nukkumaan.

Eipä siinä sen kummempia, sainpahan joka päivälle jutun. Kohta lähen juoksemaan, tavoitteena 75 minuuttia. Se on pitkä lenkki, huomenna sitten juoksuton päivä. On niin pitkät tauot takana että herkästi hajoaa joku toinen paikka. Selän tilanne ei ole vielä mikään hurraa-huutoja aikaan saava, mutta tuntuu että eteenpäin mennään hiljakseen joka viikko. Lyricat vois alkaa kohta tehoamaan jos ne meinaa tehota, huhujen mukaan kaks viikkoa ainakin pitäis niitä popsia.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan

Perjantain jälkeen tulee lauantai. Lauantai on päivistä paras, se on selvä asia. Ken toista väittää on väärässä. Harmaa arki on vielä kaukana edessä ja silleen, no mulla kaikki päivät on kyllä aika samanlaisia. Harmaa arki on aina kaukana.

Lauantaisin ohjelmassa on TV-kova tai kisa. Ite teen yleensä TV-kovan aamupäivällä, siitä on sitte lounaan jäkeen mukava siirtyä päiväunille. Kovan treenin jälkeinen hauras olotila painaa nimittäin karskimmankin sällin luomet alas. Ennen unia on hyvin tärkeää leipoa jonkun sortin leivonnainen, esim mustikka/omenapiirakka tulee kyseseen. Aika usein tulee myöskin leivottua semmonen melko iso pellillinen pullaa. Ai että kun siitä sitten heräilet päikkäreiltä, johan on mukava keitellä sumpit ja ottaa pikkusen lämpimäistä siihen kylkeen.

Iltasella ohjelmassa on kevyt lenkki juosten tai hiihtäen ja tietenkin sauna. Sen jälkeen onkin mukava asettautua OP KING-kulmadivaaniin olutpullo kourassa ja katsella Avaraa Luontoa ja Midsommerin murhia. Sen jälkeen tulevatkin jo puolysin uutiset ja urkkaruutu. Vielä lihashuolto ja nukkumaan, onhan sunnuntain pitkä lenkki tulossa.

Eilen olin Poisonblackin keikalla. Se oli hyvä.

Huhhuh. Enää yks päivä.

torstai 22. lokakuuta 2009

Harder Faster

Aattelin pitää tämmösen blogiviikon, kirjotan joka päivän jutun. Mitäs näitä viikkoja on, mäkiviikko ainakin. Saisko siitä väännettyä jonkun tyhmän jutun. Katotaas, ei oikein mitään. Nyt tuli ajatus, VeVen miehillä on tapana harrastaa ns. blokkiviikkoja (tehoviikkoja) harjoittelussaan. Sen vuoksi esim. Tuomas Mattila oli syyskaudella niin kovassa lyönnissä. Koska en pysty täyspainoisesti treenaamaan niin vedän blogiviikon. Jälleen kerran keksimällä keksitty juttu. Nyt alkaa tökkiä pahasti, ei pysty enää helposti. Vedän kiukulla, kursin kasaan muutaman rivin vaikka väkisin.

Missäs päivässä myö mennään. Jaa jaa, perjantaihan se on taas esissä. Treenien kautta mennään ekaks. Perjantaisin mie teen noin karkeasti ottaen jonkunnäkösen voimatreenin. Itellä se menee silviistee että talvisin ohjelmistossa on salia tai jumppaa. Salia yleensä syksyllä, jos silloinkaan. Kevään tulleen siirrytään lajinomaiseen voimaan mikä tarkoittaa lyhyttä mäkivetoa tai mäkiloikkia. Kisakaudella ohjelmassa on matkustus kilpailualueen välittömään läheisyyteen ja veryttelylenkki aukivetoineen. Ylimenokaudella tai vammajaksolla jonkunnäkönen viihdereissu saattaa tulla kyseeseen, treenikaudellakin äärimmäisen harvoin.

Tämä viikko tulee jäämään mieleen kalastuksen ja musiikin juhlaviikkona. Kävin viskomassa viehettä Joensuun koskilla tiistaina ja keskiviikkona. Saalis: ei mitn. Varokaa kalat, viikonloppuna saavun paikalle uudella tarmolla. Pakko sieltä nyt on jotain saada! Keskiviikkona ketutti sen verran että kävelin koskelta suoraan markettiin ja ostin savulohta.

Eilen Jukka vei mut Höytiäiselle elämäni ekalle uistelureissulle. Se onkin pikkusen isompi projekti kuin virvelöinti joella. Pitää olla vene ja kymmenen vapaa ynnä muuta systeemiä. Mut olihan se hauskaa ajaa hurruutella pitkin järveä, pari kalaa tuli ja muutama tärppi siihen päälle. Sen verran sanoisin tuosta vaatetuspuolesta että mikään vaatekerros ei ole liikaa. Kahvia menee litra ja mahassa tuntuu mikäli sattuu menemään illalla lenkille. Mutta kaiken kaikkiaan tykkäsin, mikäs siinä oli ollessa ja järvimaisemaa katellessa. Varsinkin kun mun ei tarvinu tehä mitään muuta kuin kelata yks jalokala ylös.

No, uistelureissun jälkeen kotiuduin uuteen kolmiooni ja iskin savulohet pöytään. Mitäs tässä tekis...katotaas nyt. Joo, WASP on kaupungissa. Pyylampi sano että ne on on Tuomon kanssa menossa keikalle. Olihan se mentävä, harvoin sitä WASP esiintyy 500 metrin päässä kämpiltä.

Keikka oli yllättävän hyvä. Blackiellä oli ääni kunnossa ja muilla ukoilla soitto kulki vaikka enhän mie nyt mitään tiedä mistään soittamisesta. Pikkusen häiritsi se kun ne veti aika paljon semmosia hitaampia kappaleita ja venytti niitä aika pitkään. Olisin kaivannu enemmän nopeampaa rallattelua. Ja muutama kovan luokan kappale jäi tulematta, kuten Fuck Like a Beast ja Harder Faster. Siinä muuten ens kauden tavoite kiteytyy sopivalla tavalla. Soitto alkoi kello 21 ja sehän oli mukavaa koska hyvät yöunet ovat erittäin tärkeät. Muistakaa se smoolantiin menijät!

Kulttuuri- ja kalastusviikko jatkuu tänään peräti kahden treenin päivällä ja Poisonblackin keikalla. Siitä enemmän seuraavassa jaksossa. Nyt spelttipuurot naamariin ja aamulenkille.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Energin tog helt slut

Torstai on tiistain tapaan eräänlainen siirtymäpäivä. Pikkulauantai on takana ja perjantai, tuo päivistä kolmatta paras on jo edessäpäin aivan lähituntumassa. Tässä kun tulee aika vahvasti elettyä tätä elämää tuon urheilun kautta niin torstai on siinäkin suhteessa aika olematon päivä. Harjoituskaudella torstaina tehdään yleensä vain kevyttä lenkkiä, ehkä kovimmalla harjoituskaudella tehdään se viikon kolmas kova jos tehdään. Kisakaudella torstaisin tuleva kilpailu on jo vahvana mielessä. Torstaina pitää tuntua hyvältä mikäli meinaa pärjätä, liian usein on tuntunut huonolta turhan kovien viimeistelyjen seurauksena.

TV:n puoleltahan torstaina tulee ehdoton suosikkini Kotikatu. Silloin ei lähituntumassa saa olla häiritseviä tekijöitä. Usein on käynyt niin, että olen ihan varmuuden vuoksi lukinnut vaimon, lapset ja koiran johonkin kaappiin. Kyllä ne siellä sen ajan kestää. Tähän on kyllä todettava että kyseinen sarja on sittemmin mennyt pilalle. Siitähän on tehty semmonen Salkkarit kakkonen. Elämäni pohja on siis vedetty alta pois kuin matto ikään.

Mitäs muuta. No eihän siinä. Torstai on perusvarmaa rutiinia kaikilta osin.

Ps. eilen juoksin ekan pitkän lenkin, tai ei se mikään pitkä ollut. 70 minuuttia, kilsoista en tiedä kun laitan GPS:n käyntiin vasta marraskuun alussa. Oli se kuitenkin sen verran pitkä että maanantaina alotetun dieetin myötä energiat loppu lenkin loppupuolella. Ai että ol ihanuutta pitkästä aikaa! Aattelin sellasta että marraskuussa keskiviikon pitkä olis vaan 75min, kilsojahan saa sitten siinä ajassa latoa minkä ehtii.

Ps2. Juoksentelin komealla lenkkireitilläni Pyhäselän rannassa ja kuulokkeista (joo, lenkillähän pitäisi nauttia luonnosta ja kuunnella sen ääniä, ne on kuultu aika monesti) alko soimaan sen kaiken rajuakin rajumman hevin seassa Stella. Kuuntelin sanoja niinku tapanani on ja nehän olikin tähän yleiseen fiilikseen soveliaat. Tiedän kyllä, se on tyttöjen musaa. Tiedä sitten mistä oli soittimeen tullut, varmaan pojat leikillään laittaneet...ja sanathan oli seuraavat:

väsynyt oon odottamaan
numero kädessäni toivon, että mua kuunnellaan
kädet on kylmät, veri ei kierrä
ei tää kehoni kestä enää
se on 25, vasta 25 (oikeesti 27) (vielä) (mahoton ikäkriisi meneillään)

onko vielä toivoo?
jos lujasti tahtoo, kai vuodet meille vaihtuu
onhan vielä toivoo
kun lujasti tahtoo, vuodet meille vaihtuu
ne vaihtuu

väsynyt oon odottamaan
numero kädessäni toivon, että mua kuunnellaan
taas uudet lääkkeet, näillä se lähtee, sanovat
näetkö silmäni palavat
ei se mee vaan niin, ei se mee vaan niin
Pitäiskö lähteä kahvakuulaleirille Espooseen?

tiistai 20. lokakuuta 2009

Tällaiseksi luullut en, arkipäivää aikuisen

Keskiviikko on tässä ja nyt. Keskiviikko on oikeestaan aika hyvä päivä. Silloin ohjelmassa on yleensä pitkä lenkki, niin se on ollut varmaan aina ja ikuisesti. Olen rutiineihin taipuvainen ihminen ja teen keskiviikkoisin pitkän lenkin, siihen piste päälle. Itse asiassa urheileminen ei ole mulle mitään luontoelämysten hakemista, voin ihan hyvin juosta samaa saaterin lenkkiä vaikka kaikki lenkit vuodet läpeensä. Ehkä pitäisi hakea uusia uria? No se siitä, eksyttiin keskiviikosta muihin asioihin kun aloin kuuntelemaan ajatuksia. Ajatuksia ei pidä ikinä kuunnella, muuten menee pieleen.

Vuodenajasta riippuen se keskiviikon pitkä lenkki on päivän ainoa treeni. Talvisin tulee ehkä tehtyä joku suljutreeni vielä iltasella jos jaksaa. Mutta jos on juossut vaikka kaksi tuntia mukavalla vauhdilla niin eihän siihen tarvetta ole. Sen tähden keskiviikkoillat ovat melko tylsiä. Usein keskiviikon kohdalla kuulee puhuttavan pikkulauantaista eli tuo viikon vedenjakaja on varsin perinteinen baaripäivä. Ei kuitenkaan minulla. Nykyisin sitä ei enää jaksa, tähän ikään kun tulee niin elämänarvot menevät uusiksi. Villi biletys ei vaan enää kiinnosta yhtä paljon kuin rauhallinen koti-ilta hyvän ruoan ja facebookin seurassa. Paitsi miehän en ole facebookkiin liittynyt eli jäljelle jää hyvä ruoka. Usein tulee tehtyä jotain spesiaalia kuten jauhelihaa ja makaroonia, ketsupit päälle ja nautinto on totta.

Keskiviikon myöhäisiltaan kuuluu täysi maha ja CSI. Se on ihan mukiinmenevä ohku, mutta ei yllä Kotikadun tasolle. CSI onkin miulla semmonen lämmittely torstain Kotikatua varten. Ai että, Mauriitsiot, Mäkimaat ja muut. Siinä on viihde kohillaan.

Jos omistaisin saunan niin keskiviikko olisi saunapäivä. Tykkään nykyisellään saunomisesta yli kaiken, voisin saunoa vaikka joka päivä ja tunnin toisensa jälkeen. Mutta ei, kun ei ole saunaa niin ei ole ei.

Semmonen se keskiviikko on.

Ps. vedin eilen uuden ajan toisen kovan treenin. 7 kilsaa helpohkoa yösuunnistusta, hyi että kun tuntus pitkältä. Asikaiselta takkiin 5 minuuttia, siinä on lähtötaso valmiina. Kyllä on Fincken ukon pojalla pitkä matka takasin kuntoon. Ei sillä ettenkö sinne vielä pääsisi. Jos ihmeparantuminen tapahtuu niin vietän joulun Etelä-Afrikassa...sen jälkeen tilanne on jo toisenlainen ja roppa ronssinen.

Ps2. eilen ei tullu muuta kuin viehetappioita.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Välimallin miehillä on välimallin ilmansuunnat - mulla se on: KAAKKO!

Tiistai on saapunut keskuuteemme. Tiistai on se päivä, jolloin heikot sortuvat. Tänään loppuvat sunnuntaina aloitetut dieetit, työinto ja tipattomuus. Paitsi minulla, olenhan tunnettu vahvasta luonteesta joka periytyy Kaakkois-Suomen ankarista luonnonolosuhteista. Itselleni tiistai on vähän semmoinen välimallin päivä, perusrutiinia josta loistokkuus on kaukana.

Tämä tiistai on kuitenkin spesiaalitapaus. Heti tuossa urheilulliset toimenpiteet suoritettuani suuntaan kalahommiin. Luvat on taskussa ja koukut teroitettuna. Tuskin sieltä mitään saa mutta onhan se muuten mukavaa toimintaa.

Perustiistaina ei oikeastaan tapahdu mitään erikoista. Kohokohtana ovat 4D - dokumentit. Olen niitä aina katsellut ja on kyllä laatukamaa. Mieleen ovat jääneet tietenkin penis- ja tissitrilogia. Muita hyviä ovat olleet:

ti 14.11.2006:
Gregg Valentinolla on mitattu maailman suurin hauislihas: halkaisijaltaan se oli 27 tuumaa (n. 68,5 cm). Valentino on myöskin avoimesti kertonut käyttäneensä anabolisia steroideja. Yhtenä päivänä hänen vasempaan hauikseensa pumppaamansa voimakas annostus aiheutti tulehduksen - ja hauis "räjähti".


ti 24.10.2006:
Meksikossa häntä pidetään lähes paholaisena ja vanhemmat naiset tekevät hänen edessään ristinmerkkejä: Jesus Manuel "Chuy" on kasvoiltaan erittäinen karvainen mies. Chuy potee hypertrichosis-nimistä, liikakarvaisuutta aiheuttavaa geneettistä tautia, "ihmissusi-syndroomaa". Samaa liikakarvaisuutta on myös hänen kahdella tyttärellään ja sukulaisillaan. Chuyn ainoa pitempiaikainen työpaikka on ollut sirkuksessa Los Angelesissa, mutta nyt hän haluaa palata kotiin Meksikoon perheensä luokse. Mutta löytyykö työpaikkaa, kun ulkomuoto on poikkeava?


ti 4.4.2006:
Miltä kuulostaisi, jos isäsi vaimo olisi vaimosi äiti? Onko kyse insestistä, kun sisar- tai velipuolet rakastuvat toisiinsa, vaikkeivät olekaan verisukulaisia? Miten ystävät suhtautuvat sisar- ja velipuolten seurusteluun, miten (Ison-Britannian) laki määrittelee alaikäisten sisar- ja velipuolten seurustelun? Jenna ja Gavin rakastuvat toisiinsa vanhempiensa avioiduttua ja aloittavat seksisuhteen, mikä kuohuttaa Jennan äidin tunteita. Tässä dokumentissa käsitellään tätä herkkää ja traumaattistakin aihetta myös muiden pariskuntien näkökulmasta. Tuotanto RDF

ti 21.3.2006:
Rintaliivien historiaa viktoriaanisista valaanluukorseteista tämän päivän Worderbra-liiveihin ja muihin pitsiunelmiin. Nykyään rintaliiviteollisuus on miljoonabisnestä, mikä suorastaan pakottaa yritykset palkkaamaan maailmankuuluja huippumalleja rintaliiviensä esittelijöiksi. MJM on palkannut uuden mallistonsa keulakuvaksi Rachel Hunterin, Rod Stewartin ex-vaimon, kun taas kuninkaallinen hovihankkija Rigby & Peller luottaa asiakkaiden henkilökohtaiseen opastamiseen täydellisesti sopivien liivien etsinnässä.

ti 20.2.2007:
Dokumentti miehistä, joiden seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu mielikuvituksen luomiin jättiläisnaisiin sekä tämän erikoisen fetissin ympärille kehittyneestä teollisuudesta. Kuinka ja kenen avulla nämä mahdottomasta haaveilevat fetisistit hakevat tyydytystä?

ti 1.5.2007:
Koirien nenäleikkaukset, ja kanien rasvaimut ovat tavallista arkea eläinten plastiikkakirurgiassa. Minkälaisiin äärimmäisyyksiin ihmiset ovat valmiita menemään, jotta lemmikkinsä olisivat täydellisiä?

ti 18.12.2007:
27-vuotias Lawrence kärsii peniksensä pienestä koosta. Lapsuudesta asti Lawrence on ollut vakuuttunut vehkeensä olevan liian pieni. Dokumentissa seurataan, kuinka kekseliäs Lawrence kokeilee kaikki konstit pumpusta pidennysleikkauksiin. Ohjelmassa kuullaan myös lähiomaisten ajatuksia miehen kiusallisesta kompleksista.

ti 15.1.2008:
Toinen osa joulukuussa nähdylle dokumentille 4D: Maailman pienin penis. Dokumentissa pienen peniksen ylpeä kantaja Lawrence jatkaa mielitabunsa rikkomista. Tällä kertaa Lawrence etsii rohkeita miehiä, jotka pystyisivät avoimesti puhumaan elimestään kameran edessä. Lopulta Lawrence tekee läpimurron ja järjestää valokuvanäyttelyn, penispotrettikokoelman.


ti 2.10.2007:
4D: Osta vaimo Venäjältä. Yli 25 000 venäläistä naista hakee vuosittain tulevaa aviomiestä parisuhdetoimistojen kautta. Miehet ovat enimmäkseen ulkomaalaisia, joten venäläisnaisten on usein muutettava rakkauden perässä vieraaseen maahan. Dokumentissa tavataan muun muassa 22-vuotias siperialainen Liuda ja lontoolainen David, jotka eivät puhu sanaakaan samaa kieltä - mutta aikovat mennä naimisiin siitä huolimatta.
(Telvis.fi)

Tänään näyttäis tulevan 4D: Seksiturismin salat. Hyvältä vaikuttaa.

Suunnitelmat on tehty rikottaviksi

Maanantai on saapunut jälleen keskuuteemme. Maanantai on yksi parhaista päivistä, se tarjoaa aina mahdollisuuden uuteen nousuun. Tällä viikolla olen ahkera, teen gradun, käyn lenkillä ja elän muutenkin kuten kunnolisen kansalaisen tulee elää. Kertoilen tässä hieman omista suunnitelmistani, ne suunnitelmat tuppaavat painumaan unholaan usein jo tiistaina. Mutta ei tällä viikolla, lupaan sen.

Viikon pääteemana (hehheh) on gradun tekeminen. Teoria ja muut turhanpäiväiset osiot alkavat olla ainakin kohtuullisen hyvin kirjoitettuna, niin ainakin itse luulen. Alkuviikosta isken pöytään tulokset ja johtopäätelmät. Loppuviikolla hion pienet yksityiskohdat kuntoon ja perjantaina kansitan koko höskän. Katotaan jos ensi viikolla saisin jo esitettyä työni. Muukkonen, ehditkö tehdä tämän kaiken tällä viikolla?

Toiseksi tärkeimpänä asiana näkisin kalastuksen. Huomenna Joensuun koskilla alkaa syyskausi ja siellähän sitä tulee sitten heiluttua vavat ojossa. Viime viikolla laitoin vehkeet kunton, koukut on teroitettu ja kelat öljytty. Vaviskaa punalihaiset, kalastelumiehet Fincke&Turkka ovat liekeissä. Seuraavat pari viikkoa tulee varmaan syötyä aika paljon lohikalaa, siinä saa sittennoi omegat ja muut kuntoon.

Sitten urheiluun. Viikonloppuna en taktisista syistä tehnyt mitään. Olen tyytyväinen jos saan juostua tällä viikolla 3-5 lenkkiä, mahdollisesti yhden kovaakin. Tai ei kovaa mutta täysillä. Lisäksi ohjelmaan sisältyvät vesijuoksut aamuisin ja pari jumppaa. Katotaan miten noi lääkkeet alkaa tehoamaan, vielä ei ole muita vaikutuksia kuin semmonen mukava huimaus. Niinku olis juonu muutaman alkoholiannoksen.

Lauantaina meillä on Tuukan kanssa valmennuspalaveri. Viikon aikana anlysoin menneen kauden harjoittelut ja niistä sitten vedetään johtopäätelmiä millä keinoin mies saadaan MM-kisoissa sinne kymmppisakkiin. Pikkusen on semmone fiilis että tehoja ja kilometrejä pitäisi saada lisää. Vuosilakana on jo hommattu.

Lauantaina menen myös katsomaan Kellariin Poisonblackin keikkaa. Siinähän laulelee Sentencedin entinen laulaja ja musiikki on aika samanlaista kuin kyseisellä pändillä. Torstaina olisi tarjolla myös WASPin keikka Areenalla. Sitä pitäisi periaatteessa mennä kattomaan, tuli kuunneltua silloin 5-vuotiaana Nenosen Mikon kanssa WASPia ja KISSiä. Katotaan nyt, 30 euroa on hinta. Jos oikein klikkailette noita mainoksi niin siitähän se tulis. Syksyn keikkakalenteri näyttää muuten seuraavalta:
14.11 Amorphis + Viikate (molempien uudet levyt todennäköisesti parhaita koskaan)
28.11 Kotiteollisuus (tiiätte kyllä, toimii aina)
Viime perjantaina olis ollu PMMP mutta sen jouduin jättämään ymmärrettävistä syistä väliin. Samoin torstain Matti Nykäsen BePopissa.

Mitäs muuta vielä. Onhan siinä ohjelmaa kylliksi.
Katsoin tilastoja ja kiitettävästi on mainoksi paineltu, kiitokset siitä. Nyt vesijuoksu ja siitä sitten lounaan kautta ATK-luokkaan.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Rantte on kingi

Rauno Ratilainen Espoo [FIN] M40 2:39:34

Jumankeuta!

RAHAT

Laitoin mainoksia blogiin. Saattaahan ne jotakuta ärsyttää, voi laittaa sitten kommenttia asiasta. Mutta idea on semmonen että noita mainoksia kun klikkailee niin siinä samalla tukee blogistiikkainsinöörin eloa ja urheilua. Jos niitä ei huvita klikkailla niin sitten ei klikkaile. On se niin yksinkertaista.

Nyt on taas lähdetty hakemaan uusia keinoja selkäkipuihin. Myllärisen Jani soitteli lääkehöyryissään tuossa vähän aikaa sitten ja sano että "nyt sie meet saman tien apteekkiin ja ostat Bodyflex Combi-nimistä tuotetta, ja sit veät ekstra neitsyt-oliiviöljyä ja sellast settii". Ei auttanu, ostettava oli. Bodyflexistä sanotaan:

Ravintolisä nivelten jäykkyyteen ja tukikudosten hyvinvointiin.

Sisältää 7 tehoainetta:
Nokkosta, kalkkia, inkivääriä, vihersimpukkaa, msm, magnesiumia ja D-vitamiinia.

Nokkonen
on monikäyttöinen kasvi, joka poistaa lievästi nesteitä. Sitä on käytetty kansanperinteessä mm. nivelten hyväksi. Nokkonen on hyvin ravintorikas sisältäen runsaasti mm. piitä, kalsiumia, kaliumia sekä C- ja B-vitamiineja.

Inkivääri
on ollut Kiinassa suosittu rohdos ja nykyään myös paljon käytetty nivelten hyväksi.

Vihersimpukka
sisältää erityisen paljon eikosatetraeenihappo-nimistä Omega-3 -rasvahappoa, joka vaikuttaa suotuisasti erityisesti nivelten turvotuksessa ja jäykkyydessä sekä lihasten toimivuuteen.

MSM
on tärkeää terveiden lihasten, nivelten, nivelsiteiden, jänteiden ja luiden muodostumiselle ja niiden normaalin toimintakyvyn ylläpitämiselle. Se estää tulehdusreaktioita estämällä prostaglandiini- ja prostasykliinisynteesiä. Se myös vähentää ruston kulumista ja edesauttaa ruston uudelleen-muodostumista sekä vähentää arpikudoksen muodostumista.

Kalsium, magnesium ja D-vitamiini
toimivat tärkeinä luuston rakennusaineina.


Viime perjantaista lähtien olen syönyt Rantsun suosituksesta Lyrica-nimistä lääkettä. Siitä taas turinoidaan seuraavia asioita:

LYRICA kuuluu lääkeaineryhmään, jonka valmisteilla hoidetaan epilepsiaa, neuropaattista kipua ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä aikuisilla.

Perifeerinen ja sentraalinen neuropaattinen kipu: LYRICALLA hoidetaan hermovaurion aiheuttamaa pitkäaikaista kipua (neuropaattista kipua). Perifeeristä neuropaattista kipua voivat aiheuttaa monet sairaudet, esimerkiksi sokeritauti tai vyöruusu. Potilas voi kuvailla kipuaan kuumottavaksi, polttavaksi, sykkiväksi, vihlovaksi, viiltäväksi, teräväksi, kouristavaksi, särkeväksi, kihelmöiväksi, puuduttavaksi tai pisteleväksi. Perifeeriseen ja sentraaliseen neuropaattiseen kipuun voi liittyä myös mielialan muutoksia, unihäiriöitä, väsymystä, ja se voi vaikuttaa fyysiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja yleiseen elämänlaatuun.

Epilepsia: LYRICALLA hoidetaan tietyntyyppistä epilepsiaa (paikallisalkuisia epilepsiakohtauksia, jotka joko ovat tai eivät ole toissijaisesti yleistyviä) aikuisilla. Lääkäri voi määrätä sinulle LYRICAA epilepsian hoitoosi, jos tilasi ei pysy täysin hallinnassa nykyisellä hoidollasi. Ota LYRICAA nykyisen hoitosi lisäksi. LYRICAA ei ole tarkoitettu käytettäväksi yksin vaan sitä käytetään aina yhdessä jonkin muun epilepsiahoidon kanssa.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö: LYRICALLA hoidetaan yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet ovat pitkäaikainen suhteeton ahdistuneisuus ja huolestuneisuus, joita potilaan on vaikea pitää hallinnassa. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voi aiheuttaa myös levottomuutta, jännittyneisyyttä tai kyvyttömyyttä rentoutua, nopeaa uupumista, keskittymisvaikeuksia, mielen tyhjäksi pyyhkiytymistä, ärtyneisyyttä, lihasjännitystä tai unihäiriöitä. Nämä oireet ovat korostuneempia kuin jokapäiväisen elämän aiheuttamat stressi- ja rasitusoireet.


Epilepsiaa miulla ei ole, muut kylläkin. Tota täytyy ilmeisesti vetää pikkusen pidempään ennen kuin se tehoaa jos tehoaa. Kuurin aikana on kaljan juominen kielletty mikä tietysti on hieman harmillista. Toisaalta päässä heittää nyt melko mukavasti, noitten tabujen sanotaan aiheuttavan huimausta ja totta on. Nytkään en näe tätä tekstiä kunnolla. Juhuu, aika hyvä fiilis!

torstai 15. lokakuuta 2009

Aaveissa vainko olet mun?

On muuten kohtuullisen hanurista kun pitää aina yrittää laittaa joku mehevän musiikkikappaleen nimi otsikoksi. Toikaa nyt ei liity niinku uhtaan tähän juttuun. Parempi olis "Haaveissa vainko olet mun", siinä jutussa puhuttaisiin naisista ja juoksukunnosta. Minkäs teet kun ei muuta keksi. Voishan siihen laittaa vaikka "Finckellä kohtalainen viimeistely Halikko-viestiin" tai "Pakastuin, rupes kulkee".

Eilen läksin rohkeasti vetämään ekan kovan treenin sitten heinäkuun lopun. Maastona Jaamankangas, samainen maasto oli muuten silloin heinäkuun helteillä ja teemana Kalevalaisen Rastin viimeistelytreeni vuotuiseen Halikko-viestiin. Matka kunnioitettavat 4.6 kilsaa ja vastassa KR:N tähtisikermä sekä KOOVEEn junnuja. En niistä tiedä kun ovat 15 vuotta nuorempia.

Ravakasti siinä lähdettiin liikenteeseen ja hetikohta kävi miltei ilmiselväksi ettei Pajusen pojan, Haaskan tai Asikaisen kyytiin ole asiaa. Tahkosin erittäin raskaalla askeleella ja hengityksellä reitin läpi, tappiota ehkä 3-4 minuuttia Pajusen pojalle. Hävisin myös muutamalle KOOVEEn junnulle, ei vaan pystyny ja selät loittoni. Ei mitään, oli näet hienoo kun jalat oli maitohappoa täynnä ja verenmaku suussa. Loppuveryttelyyn en taipunu vaan kaahasin suorinta reittiä korista kattomaan. Siitä sanoisin sen verran että ei niitä koreja tule jos kukaan ei heitä. En tosin ole mikään asiantntija eli voin olla myös väärässä.

Nyt sitten rauhallisemmin ja ens viikolla on toiveissa päästä taas ahistamaan. Muutakin kuin pääkoppaa. Uusi toivo on herännyt, kohta on lääkkeet kohillaan.

Nuiva Meininki vois laitella kohta juttua teemalla depressiv orienteering.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Kuiva meininki

Nyt tulee kuivaa tekstiä. Muutan blogin nimen, se on tästä eespäin Kuiva Meininki. Kuiva Meininki - tarinoita Saharan autiomaasta! Jo osasi olla siinä Simo-Pekan blogissa kuiva meininki. Kuivuus, Kaiho ja Katkeruus. Kuivuutta & tummentelua (K&T).Kuivuus multimedialni blok. Otteita kuivuudesta - korkeintaan viihdearvoa 2. K7. Kuivuusmies - hiipuvan kuivuuden hehkuttaja. Wannabe kuivaajan raastava elämä. Lex kuivuus - parempi reipas kuivuus kuin pienikään kosteus.

Onhan noita vaihtoehtoja. Jään miettimään sopivaa vaihtoehtoa ja suuntaan uimahallille reippain ottein.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Kutsuvat kaarituet illoin

Selästä sen verran että ei se ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt. Enkä nyt enää ihan kauheasti jaksa uskoa että lähiaikoina mitään dramaattisia paranemisia tapahtuisikaan. Vieno toive olis päästä edes samaan tilaan kuin kesällä, silloin tilanne oli kuitenkin jokseenkin ok. Ei haitannu normaalia eloa. Se siitä.

Aattelin rykäistä tästä pikkusen risteilemään tuonne Itämeren kiihkeille laineille. Jos sitä vaikka näkis seurakavereita kun en ole Finin jälkeen käynyt missään suunnistelutapahtumissa. Onpahan jotain tekemistä tänäkin viikonloppuna.

Niinkun näissä blogeissa tavataan sanoa niin ei nyt natustele avautua yhtään tän enempää. Koska nykyisistä ajoista ei ole kerrottavaa niin palaan parin kuvan muodossa kesämuisteloihin.




FOTO: antin.net


FOTO: antin.net
Tässä taitaa olla muuten kauden vika kisa kyseessä. Ei olis ukko arvannu vaikka aavistikin kyllä.

Semmosen vinkin annan vielä että jos meette joskus Joensuuhun käymään niin käykääpä syömässä Bar Playssa Korpelan valvovan silmän alla 100kpl Chicken Wingsejä. Ei niitä tarvi yksin syödä, esim neljä kaveria on sopiva määrä. Menee suonet tukkeeseen että pamahtaa.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Pääni haluaisi mutta lihani ei tottele

Juoksut on nyt taas minimissä ja kivut vastaavasti maksimissa. Alkaa tuntumaan että näinkö täältä vielä joskus noustaan. On sentään jotain hyvääkin. Nimittäin oon nyt käynyt kahdesti tuolla Rantakylän fysioterapiassa tai vastaavassa. Sieltä löytyi Timo Puulammen (nimi muutettu) opastamana selkä- ja lantioekspertti Anssi ja uskon että nyt aletaan olla oikeilla jäljillä. On nimittäin alettu hoitaa kipujen syytä eikä oiretta.

Olen antanut itseni ymmärtää että vasemman puolen lonkassa ei ole voimaa/pitoa laisinkaan. Vasemmalla jalalla kun seisoo niin lantio tippuu 1,5-2 senttiä, oikealla asento pysyy kuin Reisi-Mikkolalla intissä. Nyt on liikkeitä taas niin pirusti ja niitä koitan tehdä sen minkä jaksan eli aika usein. Meikäläisen vasen nilkkahan leikattiin 10 vuotta sitten ja luulen että sieltä se heikkous juontaa juurensa. Kun askeleita tulee riittävästi mittariin niin limitit ylittyy ja korttitalo on valmis romahtamaan. Ekat oireethan oli vuonna 2005, ja nyt siis viimisen vuoden niistä olen kärsiny.

Ei muuta kun jatkan kuntoutusta niin ehkä sitä sitten joulukuun alussa päästään baanalle. Tai vuoden päästä tai kahden. Kaikkeen pitää varautua. Viimeistään Bulgariassa 2016. Vesijuoksuun toivottavasti aikasemmin.

Plussaa tulee siitä että kantohommia on syytä vältellä vähän aikaa. Ja tänä viikonloppuna on muutto. Laskekaa siitä 1+1.

Sitten pieni kisa. Mistä kappaleesta tän jutun otsikko on. Artistista idut ja piisistä jukurtti. Tosta se jatkuu että "vetäydyn velttona peiton alle". Tuukka, Nurmonen tai Pajunen ei saa vastata. Eman pitäis tietää.

Mitä muuten ihmiset yleensä tekee viikonloppuisin jos ei ne kisaile. Alkaa olla aika monta viikonloppua nyt takana ja oon keksinyt vasta yhen hauskan ajanvietteen, eikä sitäkään loputtomiin jaksa. Olishan tossa tietysti hommaa, halot pitis hakata ja nurmi leikata. Tiukan paikan tullen olen valmis siihen. Huomenna on pojan jalkapalloturnaus ja vaimo menee tyttöjen kanssa seurahuoneelle. Ite laitan siinä kohtaa saunan tulille ja juon yhden tötterön. Sunnuntaina sitten koko perheen nuotioretki. No niin, eiköhän tossa jo ole.

torstai 1. lokakuuta 2009

SP testaa - Escada moon sparkle

Tuoksu pysyy parhaiten kohdissa, joissa suonet sykkivät. Ranteet, kaula sekä hiukset ovat hyviä paikkoja suihkuttaa Escadaa. Jos suihkautat tuoksua hiuksiin, suihkauta se hiusten takaosaan ja riittävän kaukaa, että tuoksu menee hiuksiin eikä päänahkaan.

Liiallinen tuoksujen käyttö voi sekoittaa ympäröivää mökkimaailmaa. Tuoksun vahvuudesta riippuu kuinka monta suihkausta tarvitaan. Pari tai korkeintaan muutama suihkaus kerralla riittää. Jos olet tekemisissä hajusteille herkkien naisten kanssa, lisää tuoksun käyttö maksimimäärään.

Naisiin voi tehdä vaikutuksen suihkauttamalla tuoksua alusvaatteiden päälle ennen ratkaisevaa tapaamista. Mikäli olet riittävän komea, muutama suihkaus esimerkiksi kaulalle riittää.

Tuoksun vaikutusta voidaan lisätä sopivin tanssiliikkein. Tällöin on hyvä hallita esimerkiksi ostoskärry, virvelöinti, pilkkiminen, puhelinkoppi, halonhakkuu ja moottorisaha.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Nivelet naksautteleva tilanne

On muuten hauskaa alotella taas tätä urheiluhommaa. Olin pari kuukautta enemmän tai vähemmän pois pelistä ja siinä sitä oli aikaa pohdiskella syntyjä syviä tyyliin mikä on mennyt vikaan ja mitä pitää tehdä jotta ens vuonna pystyy välttämään esimerkiksi parit pitkät vammajaksot, keväiset jumit, liialliset matkustelut ja muut elämän ongelmat. Asiaa on tullut speguloitua erinäisten henkilöiden kanssa, näin ollen luulen nyt olevani selvillä asioista. Suunnitelmat on laadittu ja kuviot selvillä. Marraskuun alussa alkaa varsinainen työ.
Nimim. fressinä kesään 2010.

Periaatteessa ainoo mikä mietityttää on noi SI-nivelet. Eihän tilanne vieläkään mikään hyvä ole, vaikka meneekin parempaan suuntaan. Ei tässä ole mahollista juosta muuta kuin kevyttä, ja sitä teen lokakuussa 5krt/vko. Nyt oon käyny kolmesti naksauteltavana ja aina on auttanu. Harmi vaan että se apu kestää vain 5-6 päivää. Hoito on ollut aina maanantaina ja kivut on palannu molemmilla kerroilla sunnuntaina. Kaveri siellä OMT:lla sano että se vaatii useita hoitokertoja jos vika on ollu päällä näinkin pitkään. Miun tapauksessa vuoden. Toivottavasti homma menee näin. Ite suhtaudun aika pessimistisesti, sitä on jo alistunu kun tuntuu ettei mistään kuitenkaan ole ikinä mitään apua. Siinä tapauksessa vedän kipulääkkeillä ja etin seuraavan hoidon. Luulis että jostain löytyy apua joskus esim kymmenen vuoden sisään. Onneksi meillä on AP:n kanssa Bulgaria 2016-projekti, siellä on kuulemma veteraanien MM-kisat. Jos ei ole niin Sunny Beach kutsuu hylkeitä.

Ps. viime viikonlopun aktiviteeteista voi lukea osoitteesta ensivuonna.blogspot.com
Eipä sillä, tuskinpa noista mitään tajuaa

Lopuksi toivotan vielä kaikille suunnistusihmisille mahollisimman rankkoja lokakuun Ruotsinreissuja. Siellä on monet morkkikset eessäpäin. Toista se on meikäläiselä.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Projektipäälliköt

Tänään klo 08.00 käynnistin projektin, olkoon se nimeltään nyt vaikka sattumanvaraisesti "Rantakuntoon 2010". Projekti aloitettiin hyvinkin normaaliin tapaan eli juoksemalla Ikosen Aleksin ja Nurmosen kanssa 8 kilometriä. Nurmonen jatkoi vielä kympin päälle. Ikonen olis halunnut mutta lantio ei kuulemma pysyny ylhäällä kun keskivartalo oli "jotenkin raskaan olonen". Projektin ensimmäinen kuukausi sisältää varovaista urheilun omaista toimintaa. Sen jälkeen ruuvi alkaa vähitellen kiristymään.

Ei muuta, pittää olla fysioterapiassa kohta.

Ps. ei kertaakaan "voin kertoa" tai "aika tarkalleen"-hokemia

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Eräs kaunis päivä kaikki käy kuin tanssi päällä ruusujen

Olen käynyt juoksemassa. Kaiken kaikkiaan seitsemän ja puoli viikkoa tuli taukoa. Miltä juoksu tuntuu tuollaisen tauon jälkeen? Se tuntuu siltä ettei ikinä olisi juossut metriäkään. Köpöttelin sellaista seitsemän minuutin kilometrivauhtia ja olo lenkin jälkeen oli kuin kovan treenin jälkeen. Eikä tämä ole liioittelua. Aika nopeasti näköjään esim. kimmoisuus katoaa.

Vähät siitä. Olo oli kaikkea muuta kuin onneton. Fiilis pamahti tappiinsa kuin Tuukan lantio konsanaan. Siis juostessa. Ja mikä parhautta lantion seudun kivut pysyttelivät minimissä. Tuntuu siis että OMT-fysioterapian SI-niksauttelut ovat tehonneet. Ens viikolla menen sinne taas,kassellaan mikä on situaatio silloin.

Ei tässä nyt passaa kuitenkaan liikaa innostua. Maltti on pakko olla mukana. Suunnittelin että lokakuussa totuttelisin juoksunomaisiin liikkeisiin ja marraskuun alussa sitä sitten olis valmiina täyteen tohinaan. Joo,viikonloppu alkaa olla taas lähituntumassa ja sekös miehen mieltä lämmittää. Se on muuten tämän hieman pitkähköksi venähtäneen ylimenokauden AIKA TARKALLEEN viiminen hetki. Parasta tässä kaikessa on se ettei tarvi mihinkään lokakuun ruotsinreissuille lähteä. Jonkun se on pidettävä leiriä pystyssä Joensuun päässäkin.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Jere & JetSetters

Laskeskelin että tässä on tullut käytyä kouluja semmonen 20 vuotta. Luulisi kyllä vähemmänkin riittävän. Periaatteessa se tietomäärä mikä meikäläisen päähän on tässä ajassa mennyt olisi mahdollista oppia jopa viikossa mikäli joku sen selkeästi sanoisi. Ja siinä ajassa tulisi paljon uuttakin asiaa. Sehän olis periaatteessa aika hyvä systeemi. Ensin 20 vuottaa lomalla ja sitte viikon intensiivikurssi. Ei muuta ku todistus kouraan ja ukko sopiviin työtehtäviin.

Seurailin ystäväni Nurmosen kanssa lauantaina SM-keskimatkaa. Käytössä olivat online-palvelut kaikilla sektoreilla ja kovilla tehoilla. Oli oikeastaan ihan hyvä seurata GPS-viivoja. Siinä sitä taas kerran näki etä suunnistus se on mikä ratkaisee. Tarjolla oli meheviä koukkuja. Itteä lämmitti kolme tapausta:
1. AM otti ekan kultamitalin yleisten naisten sarjassa. Ja GPS-viivan perusteella siinä suorituksessa ei hyvin montaa virhettä ollu.
2. Pajusen poika juoksi kuudennelle sijalle. Mies on seilannut ylikuntoisena syvissä vesissä pitkin vuotta mutta nyt nassahti ja Toni Niemisen sanoin "kiva nähdä että Pajusen pojalla kulkee, tästä on Pajusen pojan hyvä lähteä ensi kauteen".
3. Tinski saalisti kahdeksannen sijan. On sekin lenkillä käyny.

Sunnuntain viestissä toimin maastopartiossa ystäväni Jan Haaskan kanssa. Vastuullamme oli online-rasti. Siinä niitä juoksijoita kävi ja homma tuntu rullailevan hyvin. Kun kolmannen osuuden kärki oli jo ohittanut meien rastin niin saimme soiton kilpailukeskuksesta ettei rastilta tule leimaustietoja. Asiaa hetken aikaa tutkittuamme havaitsimme ettei kännykästä lähtevä johto ole missään kiinni. Sen johdon kun kiinnitti niin johan alkoi tietoa menemään.

Onkohan Haaska vielä hengissä. Kaveri keräili maastosta sieniä ja meinas laittaa niistä itelleen illallisen. Sano vaan "Unfortunately I don't recognize these mushrooms". Oppipahan olemaan. Haaskan juttu

Flunssan se lykkäs. Nyt. Tässä ja nyt.

torstai 17. syyskuuta 2009

Kytät on poliiseja

Eilen kyttäiltiin Poliisi-TV:tä. Hehe,kyttäiltiin, tajusitko...kuiteskin kyseistä ohjelmaa en ole katsellut sitten nuoruusvuosieni ja sokki oli melkomoinen. Eihän siinä ollut muuta kuin jotain ihme oikeudenkäyntikuluja, biotunnisteita ja talousrikoksia. Missä oli Raija Pelli, missä vanhat kunnon rikokset kuten murhat, tapot, ryöstöt ja raiskaukset? Missä oli mystistä tunnelmaa luova taustamusiikki? Entä kömpelösti lavastetut rikostapahtumat? Pikkupoikana Poliisi-TV:tä kujuilessa piti kuitenkin tarkistaa että ovet ovat varmasti lukittuna eikä saunassa piileskele ketään. Vaadin paluuta vanhaan!

maanantai 14. syyskuuta 2009

Siihen selkään kulunutta ilmaisua käyttääkseni

Tänään jatkoin taistelua tempaisemalla fysioterapiaan heti siinä aamutuimaan yhentoista korvilla. Aikansa se äijä tutkaili asioita, kyseli oireista ja teki tepposiaan. Makasin mahallani ja toisen nivusen alta mahtu sormet kevyesti, toinen taas oli hierontapöytää vasten eli lantio vinossa. Arveli että kyseessä voisi olla ristiriitaisia tunteita herättävä SI-nivelen toiminnallinen häiriötila eli lyhyemmin toimintahäiriö. Ilmeisesti lukossa ne oli molemmilta puolilta. Tämän jälkeen kyseinen guru kutsui paikalle avustaja ja sano että mahalles, äläkä laita kieltä hampaiden väliin. Tein työtä käskettyä ja ennen kuin huomasinkaan niin jalkaa nykäistiin samalla kun avustaja paino tosta pakaran seudulta koko painollaan. Sama vielä toiselle puolelle niin homma oli sitä myöten selviö.

Oireet on kuvattu seuraavanlaisesti:

- lantion ylä-keskiosan eli juuri si-nivelseudun kipu on tavallisin
- pakaran kipu
- ristiselän kipu (ristiselällä tarkoitetaan lanneselän alaosaa eli ns L4-L5-S1 nikamavälien kipua. Kun SI-nivel on heti L5-S1 välin facettinivelten alapuolella on luonnollista että si-nivelkipu voi heijastua myös ristiselkään - ja samalla myös diffuusisti alaraajaan. Toisaalta paljon tavallisempaa on, että L 4-5-S1 välien kipu heijastuu SI-niveleen, koska esim L 5 - S 1 välistä lähtevät S 1 hermojuurten dorsaaliramukset hermottavat myös SI-niveliä. Tämän vuoksi tehdään usein vääriä si-nivelkipu-diagnooseja kivun tuntuessa si-nivelen alueella vaikka se lähteekin L 5-S1 välistä.
- nivuskipu kun kipu heijastuu si-nivlestä etupuolelle eli nivuseen
- öisin kääntymiskivut lantiossa
- selinmakuulla si-nivelkivun puoleisen alaraajan suorana noston voimattomuus-kivut
- istuessa kivuliaan si-nivelen puolelta kuormituksen keventämistarve.

Aika tarkalleen ne sattuu mun vaivoihin. Erityisesti tuo kääntymiskipu öisin.

Kyseisestä hommasta on taitettu peistä paljonkin. Jos en väärin muista niin vanhassa kunnon ollitoivola.comissa siitä aikanaan luin. Ite en tiiä muuta kun kävely tuntu paljon paremmalta heti käsittelyn jälkeen. Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan seuraavia päiviä. Sain siihen selkään, siis todellakin siihen selkään, vielä uusia liikkeitä jotka parantaa rangan pienten lihasten toimintaa. Siellä löyty häiriötä.

Mielenkiintoinen homma kertakaikkisesti. Aiheesta voi lukea esim. täältä

Ei muuta kun hoidot jatkuu ens viikolla.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Masai-heimon miehet tulevat

MBT

Pistin rahat ja elämän likoon. Ostin nimittäin semmoset komiat MBT-kengät. Jos ei muuta niin kävelykivut hävis samantien. Niissä kun hengaileepi niin keskivartalon lihaksisto kehittyy tappiinsa välittömästi. Aktivaatio on tosiasia. Ja mikä parasta, meikäläinen on mallin mitoissa. Pituuden vaan ei painon puolesta.

Jos, siis kun täältä vielä noustaan niin VOIN KERTOO, motivaation kaivo on pohjaton.

Toivotan kaikille urheilijoille onnea! Ens viikonloppuna kannattaa suunnistaa minuuttia aurinkoa tarkemmin.

Ja koska olen niin juurtunut niin taas pari itseäni suuresti miellyttävää musiikkiesitystä

From The Heaven Of My Heart

Viina, Terva & Hauta

Tuo on muuten aika hauska video. Kouvostoliitto, heh heh. Niin ja noi molemmat on Joensuun Kellarissa 14.11
Niihin aikoihin meikäpoika on takasin juoksuradoilla ja metsien siimeksissä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Jos tämä peilikuva kertoo mihiin suuntaan kehitymme niin...

Kävin tänään lekurilla koska magneettikuvien tulokset olivat valmiudessa. Eihän sieltä mitään löytyny. Välilevyt ja muut täysin kohillaan, nestepitoisuudet samoin. Se on tietysti hyvä asia. Toisaalta kun selkä on ollut kipeä vuoden päivät ja nyt vielä mennyt huonompaan suuntaan niin tavallaan sitä olis jopa toivonu että jotain syytä löytyy. Mutta varmaan hyvä näin.

6 viikkoa on siitä kun kuntoutushommat alotettiin. 2 viikkoa lepoa (ja kuntoutusliikkeitä), sen jälkeen 2 viikkoa semmosta liikuntaa missä ei selkään tule tärähdyksiä. Eli hiihtoa ja vähitellen pyöräilyä. Tässä kohtaa tuli tehtyä virhe, tunnustan sen, ne kolme maastopyöräilyä nimittäin. Vaikka alla oli täysjousto niin ei se hyvää tehnyt. Eivätkä maantiepyöräilytkään hyvää varmaankaan tehneet. Mikäli omassa päässä liikkuisi järki, niin tässä kohtaa se olis ollu tarpeen. Uskoin ohjeita kuin sokea. No, pari päivää taas lepoa ja Lappiin kävelemään. Ajomatkat oli ilmeisesti liikaa ja buranaa piti ottaa. On se nyt perkele kun ei 27-vuotias mies pysty kävelemään ilman kipulääkitystä!

Eilen ja tänään kauppareissuilla iski kivut tappiinsa. Joku ärsytystila siellä taas on. Nyt levätään jumppaliikkeitä lukuun ottamatta syyskuu ja vältetään istumista. Syödään tulehduskipulääkekuuri. Graduhommat hoidan sängystä käsin makuuasennossa. Uskon että näillä eväillä fysioterapian lisäksi saan alotella viimeistään marraskuun alussa kivuttomat lenkit.

Pakko myöntää että tiukkaa tekee henkisellä puolella. Positiiviset ajatukset on aika vähissä tällä hetkellä. Mut koska olen semmonen jääräpää niin laadin päässäni jatkuvasti suunnitelmia ens vuoteen. Treenit lyödään nyt yksinkertaiseen muotoon. Välimuodot pois.

Suomi sai just rankkarin.
Litti ampuu.
MAALI

Samantien tasotus.
MIKSI?

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Mikäs tässä ollessa





Siihe vielä viimiset mehustelut. Huomenna asennetaan miehet kuntoon ja tiistaina ajetaan kohti Pohjois-Karjalaa. Loma on kai silloin onnistunut jos esim opiskelu tuntuu houkuttelevalta. Voin myöskin kertoo, makkarat jää ens viikolla kauppaan. Samoin kaikki muut suonet tukkeuttavat ainesosat.

Pari hyvää kappaletta on löydetty
Ei se oon minun syyni että Itä-Suomessa tuulee, Venäjältä ja vastaan.

torstai 3. syyskuuta 2009

Kari Brandy












Kaikkien janoisten sankari

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Lapsuus se vain loppui









Eka päivä takana

maanantai 31. elokuuta 2009

Ajan lappiin päin

Kirjottelen tätä jutustelua pelkääjän paikalla. Nykyään on näitä mokkeleita vai mitä morkuloita nämä on. Ohitettiin muuten just yhtiön auto. Niin tosiaan onnistuu tämä internetsurffailu jopa Juuan tietämillä.

Lähettiin tosiaan tuossa tunti sitten työstelemään kohti Saariselkää. Se sijaitsee lapissa ja siellä on kuulemma ruska, mikäli kaikki sujuu kuin unelmissa. Viime aikoina on tullut mieleen, että olishan sitä aika pirun mielellään valmistautumassa paraikaa SM-kisoihin. Olis hyvässä tikissä ja näin eespäin. Metsää kun katselee niin tulee oikein suunnistushimot päällensä. On tässä kuiteskin kohta viis viikkoa edellisestä kerrasta. Opinpahan olemaan. Toisaalta fiilis on semmonen että kyllä tuolla lapissakin ihminen varmaan viihtyy. Pystyy siellä just ja just viikon verran oleskelemaan.

Edessä on meikäläisen elämän eka loma. Ellei lasketa joskus lapsena suoritettuja matkoja. Nyt on kuitenkin viiteentoista vuoteen ensimmäinen matka, milloin ei treenata. Toki siellä käpeksitään kairassa, mutta hissukseen ja nautiskellen. Ja se on aika jeessiä se! Niin ja lauantaina mennään Laanilaan kullanhuuhdontakisoloihin.

Nyt on muuten matkassa kovan luokan levyjä. Johnny Cashit, Loirot ja muut. täällähän meien piti äänitellä myös levy: artistina Soiro ja debyyttijulkaisu Saariselkä. Ei saatu aikaseksi ja Nurmonenkin (kovan luokan mörisijä) joutu menemään SM-kisoihin niin siirretään se ens vuoteen.

Toivotan kaikille mukavia aikoja!

torstai 27. elokuuta 2009

Silmät sokeina, jalat rakoilla ja sydän hakkaa kahtasataa

Tänään tempasin heti ysiltä magneettikuviin. Neljä viikkoa sitten päätettiin että kokeillaan seuraavanlaista sapluunaa: 2 viikkoa lepoa ja 2 viikkoa pyöräilyä ja hiihtoa. Nyt ne tuli täyteen eikä toi selkä nyt mitenkään oo lähteny paranemaan. Eli katellaan olisko jopa vihanen pullistuman kutale suorittanut attentaatin meikäläisen notkoselkään. No miehän unohdin lähetteen kämpille, jouduin siis vannomaan kautta kiven ja kannon että tuun vielä samaisena päivänä suorittamaan maksutoimenpiteen.

Kuvista tullessani tuumasin siinä hetken että nyt roppa vaatii jotain fyysistä aktiviteettia kaiken tämän henkisen aktiviteetin rinnalle. No totta se pittää lähteä, hyvä keli ja kaikkee. Päätin siinä samassa että tempasen maantieraasserilla perinteisen Pyhäselän lenkuran. Se on siinä 115-120 kilsaa pauttirallaa. Eipähän tuo mittään ole jollekkin työkseen ajavalle, eikä se nyt miullekkaa mikkään niin kova koitos ollu.

Läksin tempomaan ja sopivasti alkoi sataatihuuttaa hetimiten parinsadan metrin kohilla. Niinivaaralla eli noin kolmen kilsan jälkeen olin jo ihan märkä ja vilukin oli päällä jo. Aattelin kuitenkin että nyt ajan tän lenkin, meni syteen tai saveen. Mitä toi syti muuten mahtaa olla? No kylmähän se oli koko neljän tunnin ajan ettei mitään. Pyhäselän kohilla tuli lämpimiä ajatuksia kun muistelin viime vuoden Malmijuoksua. Siellä laskin savut wannabe maratoonarista hyvin kevyesti. Myötätuuliosioilla meikäläisen läski ruho kylkiläskeineen päivineen oli elementissään toimien purjeena, siinä se maratoonari joutu aina antautumaan. Sitte kun tultiin vastatuuleen niin maratoonarin tikkumainen ruoto pääsi oikeuksiinsa ja ero kutistui olemattomiin. Viimisellä lenkillä sattu oikein kunnon myötätuuli ja onnistuin karkaamaan
lopullisesti. Ne oli aikoja ne.

Kun kerta olen tämmönen pullamössö niin hain Rääkkylän marketista hieman laihutuspatukkaa ja energiajuomaa. Siinä meni tääkin reeni varmasti pieleen, ei kehittyny rasva-aineenvaihunnat laisinkaan. Niillä kuiteskin jaksoin hyvin loppuun saakka vaikka läpeensä kastuneet pyöräilyhousut aiheuttivat vakavia hankaumia tuonne peräberbeerian osastolle. Loppua kohti aloin sitte kiihyttelemään. Pakkohan se oli kun matkan varrelle sattuneella lossimatkalla iski pahemmanlaatunen hypotermia. Maaliin päästiin ja palkkioksi itelleni lupasin kattoa tänään vähintään kolme jaksoa MacGyveriä. Se on muuten kovempi äijä kuin Tex Willer konsanaan mutta se onkin jo eri tarina se.

Ens viikon motto: nautinto kuuluu napapiirin pohjoispuolelle

tiistai 25. elokuuta 2009

Lappeen Riennolle



Jesn. Palaan nyt tauolta kun alkaa taas kulkemaan.

Tulokset

Elikkäs käväistiin viime viikonloppuna pyöräsuunnistuksen SM-kisoissa. Lupasin Tuukalle, että näissä kisoissa toimin huoltajana ja kuskin hommissa. Kävi kuitenkin ilmi, että meikäläistä tarvittais pariviestissä toisena kuskina. Aikani harkittuani päätin häpäistä itseni ja suostuin ajamaan. Meininki oli että samapa tuo miten menee. Kuitenkin tiesin että viivalle kun lähetään niin kaikki on pelissä, ei pelkästään aika tarkalleen vaan HYVIN TARKALLEEN.

Maaliskuun alun jälkeen oon ajellu pyörällä ehkä tommosen seittemän kertaa, kaikki viimisen kahen viikon aikana. Maastossa ajoin jonkun verran viime syksynä. Huomasin, että nuorempana opittu taito ei kuitenkaan katoa. Nyt kävin perjantaina ajelemassa pikkusen poluilla ja ajoin myös muutamia kovia pätkiä. Ei varsinaisesti mitn lentoa vaikka ite sanonkin. Ja voin myös paljastaa, etten ole viime viikkoina elellyt ihan älyttömän kurinalaista elämää. Kirjastossa oon nähnyt semmosen opuksen kuin optimaalinen valmennus, siinä ei näy tämmösiä ohjelmia. Sanoisin kuitenkin että nyt kun kisat on kerran tän kauden osalta takanapäin, niin silloin ollaan lomalla ja tehään niitä asioita mitä ei yleensä tehä kun on SM-kisoja ja sen semmosia. Ja sit kun palataan urheiluhommiin niin sit palataan tosimielellä. Se on niin se asia.

Ratkaisevana asiana yllättävänkin hyvään kulkuun pyörän selässä (en kyllä pysyny Tervalan perässä mut suunnistin vähän paremmin) näkisin seuraavat tekijät:

1. Näin tossa kesällä jalkapalloilevaa serkkuani ja se sano että seuraavan kerran kun lähet kisoihin niin et anna yhtään periksi. Veät oksennukseen asti vaikkei kunto riittäiskään. Sie oot kestävyysurheilija. En saanu oksennusta tulemaan mut lähellä oli kun yritin roikkua Tervalan perässä.

2. Onnistunut tankkaus. Vedin puolentoista vuorokauden hiilihydraattipaaston ja sen jälkeen mätin varastot täyteen. Jalat oli voimakkaan oloiset.

Ens tiistaina lähetään Lappiin viikon päiviksi. Kyseessä on ruskaretki ja ohjelma on vapaa. Se sisältänee kuitenkin käppäilyä punahehkuisilla tuntureilla, nuotiokahvia, saunomista, hyvää ruokaa ja juomaa, Loiria. Tulee tekemään niin hyvää että pitäis kieltää koko homma.

Näitä kappaleita kun pitää aina laitella niin nyt on kaksi semmosta hyvää lenkkipiisiä:

Luova, äkkivanha, kaksikymmentäseitsemän. Minustako yhteiskunnan kantava voima? En kykene edes lyömään tajuani kankaalle.

Luova hulluus


Affliction


Ja eikun syömään vaan