maanantai 31. elokuuta 2009

Ajan lappiin päin

Kirjottelen tätä jutustelua pelkääjän paikalla. Nykyään on näitä mokkeleita vai mitä morkuloita nämä on. Ohitettiin muuten just yhtiön auto. Niin tosiaan onnistuu tämä internetsurffailu jopa Juuan tietämillä.

Lähettiin tosiaan tuossa tunti sitten työstelemään kohti Saariselkää. Se sijaitsee lapissa ja siellä on kuulemma ruska, mikäli kaikki sujuu kuin unelmissa. Viime aikoina on tullut mieleen, että olishan sitä aika pirun mielellään valmistautumassa paraikaa SM-kisoihin. Olis hyvässä tikissä ja näin eespäin. Metsää kun katselee niin tulee oikein suunnistushimot päällensä. On tässä kuiteskin kohta viis viikkoa edellisestä kerrasta. Opinpahan olemaan. Toisaalta fiilis on semmonen että kyllä tuolla lapissakin ihminen varmaan viihtyy. Pystyy siellä just ja just viikon verran oleskelemaan.

Edessä on meikäläisen elämän eka loma. Ellei lasketa joskus lapsena suoritettuja matkoja. Nyt on kuitenkin viiteentoista vuoteen ensimmäinen matka, milloin ei treenata. Toki siellä käpeksitään kairassa, mutta hissukseen ja nautiskellen. Ja se on aika jeessiä se! Niin ja lauantaina mennään Laanilaan kullanhuuhdontakisoloihin.

Nyt on muuten matkassa kovan luokan levyjä. Johnny Cashit, Loirot ja muut. täällähän meien piti äänitellä myös levy: artistina Soiro ja debyyttijulkaisu Saariselkä. Ei saatu aikaseksi ja Nurmonenkin (kovan luokan mörisijä) joutu menemään SM-kisoihin niin siirretään se ens vuoteen.

Toivotan kaikille mukavia aikoja!

torstai 27. elokuuta 2009

Silmät sokeina, jalat rakoilla ja sydän hakkaa kahtasataa

Tänään tempasin heti ysiltä magneettikuviin. Neljä viikkoa sitten päätettiin että kokeillaan seuraavanlaista sapluunaa: 2 viikkoa lepoa ja 2 viikkoa pyöräilyä ja hiihtoa. Nyt ne tuli täyteen eikä toi selkä nyt mitenkään oo lähteny paranemaan. Eli katellaan olisko jopa vihanen pullistuman kutale suorittanut attentaatin meikäläisen notkoselkään. No miehän unohdin lähetteen kämpille, jouduin siis vannomaan kautta kiven ja kannon että tuun vielä samaisena päivänä suorittamaan maksutoimenpiteen.

Kuvista tullessani tuumasin siinä hetken että nyt roppa vaatii jotain fyysistä aktiviteettia kaiken tämän henkisen aktiviteetin rinnalle. No totta se pittää lähteä, hyvä keli ja kaikkee. Päätin siinä samassa että tempasen maantieraasserilla perinteisen Pyhäselän lenkuran. Se on siinä 115-120 kilsaa pauttirallaa. Eipähän tuo mittään ole jollekkin työkseen ajavalle, eikä se nyt miullekkaa mikkään niin kova koitos ollu.

Läksin tempomaan ja sopivasti alkoi sataatihuuttaa hetimiten parinsadan metrin kohilla. Niinivaaralla eli noin kolmen kilsan jälkeen olin jo ihan märkä ja vilukin oli päällä jo. Aattelin kuitenkin että nyt ajan tän lenkin, meni syteen tai saveen. Mitä toi syti muuten mahtaa olla? No kylmähän se oli koko neljän tunnin ajan ettei mitään. Pyhäselän kohilla tuli lämpimiä ajatuksia kun muistelin viime vuoden Malmijuoksua. Siellä laskin savut wannabe maratoonarista hyvin kevyesti. Myötätuuliosioilla meikäläisen läski ruho kylkiläskeineen päivineen oli elementissään toimien purjeena, siinä se maratoonari joutu aina antautumaan. Sitte kun tultiin vastatuuleen niin maratoonarin tikkumainen ruoto pääsi oikeuksiinsa ja ero kutistui olemattomiin. Viimisellä lenkillä sattu oikein kunnon myötätuuli ja onnistuin karkaamaan
lopullisesti. Ne oli aikoja ne.

Kun kerta olen tämmönen pullamössö niin hain Rääkkylän marketista hieman laihutuspatukkaa ja energiajuomaa. Siinä meni tääkin reeni varmasti pieleen, ei kehittyny rasva-aineenvaihunnat laisinkaan. Niillä kuiteskin jaksoin hyvin loppuun saakka vaikka läpeensä kastuneet pyöräilyhousut aiheuttivat vakavia hankaumia tuonne peräberbeerian osastolle. Loppua kohti aloin sitte kiihyttelemään. Pakkohan se oli kun matkan varrelle sattuneella lossimatkalla iski pahemmanlaatunen hypotermia. Maaliin päästiin ja palkkioksi itelleni lupasin kattoa tänään vähintään kolme jaksoa MacGyveriä. Se on muuten kovempi äijä kuin Tex Willer konsanaan mutta se onkin jo eri tarina se.

Ens viikon motto: nautinto kuuluu napapiirin pohjoispuolelle

tiistai 25. elokuuta 2009

Lappeen Riennolle



Jesn. Palaan nyt tauolta kun alkaa taas kulkemaan.

Tulokset

Elikkäs käväistiin viime viikonloppuna pyöräsuunnistuksen SM-kisoissa. Lupasin Tuukalle, että näissä kisoissa toimin huoltajana ja kuskin hommissa. Kävi kuitenkin ilmi, että meikäläistä tarvittais pariviestissä toisena kuskina. Aikani harkittuani päätin häpäistä itseni ja suostuin ajamaan. Meininki oli että samapa tuo miten menee. Kuitenkin tiesin että viivalle kun lähetään niin kaikki on pelissä, ei pelkästään aika tarkalleen vaan HYVIN TARKALLEEN.

Maaliskuun alun jälkeen oon ajellu pyörällä ehkä tommosen seittemän kertaa, kaikki viimisen kahen viikon aikana. Maastossa ajoin jonkun verran viime syksynä. Huomasin, että nuorempana opittu taito ei kuitenkaan katoa. Nyt kävin perjantaina ajelemassa pikkusen poluilla ja ajoin myös muutamia kovia pätkiä. Ei varsinaisesti mitn lentoa vaikka ite sanonkin. Ja voin myös paljastaa, etten ole viime viikkoina elellyt ihan älyttömän kurinalaista elämää. Kirjastossa oon nähnyt semmosen opuksen kuin optimaalinen valmennus, siinä ei näy tämmösiä ohjelmia. Sanoisin kuitenkin että nyt kun kisat on kerran tän kauden osalta takanapäin, niin silloin ollaan lomalla ja tehään niitä asioita mitä ei yleensä tehä kun on SM-kisoja ja sen semmosia. Ja sit kun palataan urheiluhommiin niin sit palataan tosimielellä. Se on niin se asia.

Ratkaisevana asiana yllättävänkin hyvään kulkuun pyörän selässä (en kyllä pysyny Tervalan perässä mut suunnistin vähän paremmin) näkisin seuraavat tekijät:

1. Näin tossa kesällä jalkapalloilevaa serkkuani ja se sano että seuraavan kerran kun lähet kisoihin niin et anna yhtään periksi. Veät oksennukseen asti vaikkei kunto riittäiskään. Sie oot kestävyysurheilija. En saanu oksennusta tulemaan mut lähellä oli kun yritin roikkua Tervalan perässä.

2. Onnistunut tankkaus. Vedin puolentoista vuorokauden hiilihydraattipaaston ja sen jälkeen mätin varastot täyteen. Jalat oli voimakkaan oloiset.

Ens tiistaina lähetään Lappiin viikon päiviksi. Kyseessä on ruskaretki ja ohjelma on vapaa. Se sisältänee kuitenkin käppäilyä punahehkuisilla tuntureilla, nuotiokahvia, saunomista, hyvää ruokaa ja juomaa, Loiria. Tulee tekemään niin hyvää että pitäis kieltää koko homma.

Näitä kappaleita kun pitää aina laitella niin nyt on kaksi semmosta hyvää lenkkipiisiä:

Luova, äkkivanha, kaksikymmentäseitsemän. Minustako yhteiskunnan kantava voima? En kykene edes lyömään tajuani kankaalle.

Luova hulluus


Affliction


Ja eikun syömään vaan

torstai 20. elokuuta 2009

Siinä teille hartiat

Nimittäin tässä

Analysoin tosta että tekniikka on aika hyvä.

torstai 13. elokuuta 2009

Yhtenä iltana

Ma: Mentäisi ei nukkumaan

Jatkan urheilulepoa edelleen. Tilalle on keksittävä jotain, alan siis tehdä gradua. Hetki on historiallinen, en olisi uskonut sen tulevan koskaan. Ainahan saa aloittaa, eri asia pääseekö perille. Onhan tässä alotettu koko talvi ja usein lopetettu parin päivän päästä.

Muuten päivä menee normaalisti. En tee juurikaan mitään. Kuulen huhuja että Nurmonen olisi saapumassa kaupunkiin. Hän on maaottelutason suunnistaja. Pettymyksekseni hän saapuu rahvaan seurassa autolla, ei siis hävittäjiä eikä torijuhlia. Tonttikin on vielä epävarmaa. Iltasella käydään Koivusaarten kanssa uimassa.

Katselen kaksi jaksoa MacGyvereitä. Katseleminen keskeytyy kuitenkin äkisti puheluun, jonka ystäväni J suorittaa. Hän tiedustelee mahdollista autopaikkaa. On kuulemma suuren mestarin kanssa pihassa. Ilta menee normaalisti, katselemme Sentencedin DVD:tä ja suoritamme kiihkeää spegulaatiota. J lähtee puolenyön jälkeen mutta mestarismies päättää viettää tämän yön Noljakassa. Yöllä käymme vielä viimeisen kesäpäivän kunniaksi uimassa, uiminen tosin jää kun on niin kylmä ja muutenkin.

Ti: Lausuttais ei sanaakaan

Aamiaiselle heti yhden aikaan torille. Aamiainen on ravitseva, se sisältää vietnamilaisen kasvisriisipaistoksen, suuren palan marjapiirakkaa + vaniljakastiketta sekä kahvin. Torilla tapaamme myös Heikki Peltolan, hän on maajoukkuetason suunnistaja menneiltä vuosikymmeniltä. Päätän pitää hyvin ansaitun lepopäivän gradunteosta, sen sijaan noudan monot Pajuselta. Olen saanut luvat rullahiihtelyyn ja tänään on aika alkaa poistaa alustavaa turvotusta muutoin hyvin treenatusta kropasta.

Iltapäivän ratoksi hiihtelen vanhasta muistista reilun tunnin lenkin. En muistanutkaan että rullasuksihiihto on näin rankkaa. Ei meinaa eteenpäin päästä. Yläkroppa on kaupunkilaiselämän seurauksena päässyt nahistumaan. Sitä se on kun ei pääse rankametälle ja muihin mehtähommiin.

Illalla maittava ruoka eli 550g:tä chicken hornetteja. Jälkiruoaksi 5 jaksoa MacGyvereitä. Kyllä kelpaa.

Ke: Kuunnella tuulia vaan

Aamiainen on jälleen kerran ravitseva kuin ravitsevaisuus. Se sisältää tällä kertaa kaksi kuppia kahvia. Aamupäivällä menen Hannun ja Karppa Variksen kanssa Pärnälle suksimaan. Maajoukkuetason urheilijoita molemmat. Hissukseen kaks tuntia meneekin mukavasti. Tuore aviomies Hannu on rullilla ensimmäistä kertaa, ainakin luistelutyylillä hiihtämässä, ja sen kyllä huomaa. Mies kaatuu vain kerran.

Iltapäivästä akatemian treenipalaveriin. Menee hyvin, saan ajettua omat ajatukseni sisään. Taasko tässä käy näin, syksyllä into piukassa ja huippukunto joulukuulla? Sen jälkeen puserran tutkimussuunnitelmaa pari tuntia, tahtoo olla hiukan hankalaa sekin.

Illalla pilates, idut ja jukurtit. Niin ja soijarouheet. Saan myös ihanat pinkit One Wayn perinteisen rullasukset, vielä kun sais siteet kiinni. Ehkä ens vuonna. Tänään menee MacGyvereitä vain neljä jaksoa.

Maate käyn jo kymmeneltä ja laitan Loirin Ivalon soimaan taustalle. Ulkona on kauden eka syysmyrsky. Toimii.


To: Maailma ois kohdallaan

Tänään tunnustelen selän kuntoa enkä urheile. Se on tosi jeessiä. Teen näön vuoksi gradua ja suoritan vierailuja erinäisillä internetsivuilla.

Tuukka ottaa viestistä mm-pronssia. Hän on siis mm-mitalisti. Ja mie olen mm-mitalistin valmentaja.

Iltasella kahvit ja jääkaapista löytyvä pieni pullo samppanjaa. MacGyvereitä taas viis jaksoa.

Pe: Aikuiset lapsia ois

Viikonloppu häämöttää ja sekös tuntuu mukavalta. Raejuustoaamiaisen jälkeen lähden hiihtämään Heinävaaran mäkeen. Seuranani ovat Kari Varis ja uusi tuttavuus Tomi-Pekka Riihivuori. He ovat maajoukkuetason menijöitä. Mäki menee ylös joka kerta mutta alamäki pelottaa vietävästi. Yhtä kaikki, selviän hengissä.

Normaalit rutiinit lounaine ja kahveineen. Ja sitten mustikkaan. Idea on tehdä semmonen tunnin sauvakävely suolla ja kerätä sen jälkeen mustikoita tommonen 20 litraa. Hyvin menee muuten mutta kaikki on jo kerätty, koko metsä on aivan tyhjä. Joku sälli siellä on ja sanoo että oli ottanu 70 litraa ja nyt on kaikki kerätty. Olemme myöhässä.

Pakko mennä saunomaan ja grillaamaan. Laulamme myös singstaria ja soitammme guitar heroeta. Syömme ripsejä ja rapseja ja käymme facebookissa sekä irc-galleriassa.

La: Paljon jos viiniä jois

Maittavien yöunien jälkeen maittava aamiainen tuoreine sämpylöineen ja muineen. Pyörällä Utransuolle ja siellä sauvojen kanssa tuntivartti. Tämän kaiken teen AP:n kanssa, hän on entinen nuorten maajoukkuetähti. Kaikki nuoret kestävyysurheilijat pitäis viedä suolle säännöllisin väliajoin. Heikommat saatais näin karsittua pois. Sinne ne jäis itkemään kun ei jalka nouse ja trikoot mutaantuu. Kaikkiaan treeni kestää 2.30.

Loppupäivä: kisastudio, Jet Set, Night, perhepizza. Villit tanssiliikkeet ovat faktoja.


Su:Alusta vois aloittaa

Morkkis on tullut. Viikkoja siinä meni mut nyt se tuli. Kelikin on siihen sopiva. Sataa, tuulee ja on kylmä. Mutta pitikö jonkun mutiaisen viedä multa pyöräkin? Pitikö? Muutenkin korpeaa. Pitikö nyt se viiminen kulkupelikin sitte varastaa. Eipähän tarvi mennä mihinkään.

En tee mitään. Käyn vain kaupassa, mutta muuten makaan sängyssä ja katson urheilua ja MacGyvereitä. Tänään en tapaa ketään maajoukkutason urheilijoita enkä ketään muutakaan. Jukka sentään menee finaaliin, samoin suunnistajat Unkarissa. Ahistaa ja harmittaa ja muita vastaavia asioita. Nyt loppu.

Pidän pienen tauon kirjottelusta ja palaan asiaan kunhan alkaa taas kulkea.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Vihaan sinua ihminen

Siltä se tuntuu kun ei oikein pääse urheilua harrastamaan. Tällä viikolla on luvat rullahiihtelyyn ja sitä kävin tekemässä. Saa nähä miltä tuntuu huomenissa. Kulku ei ainakaan ollut kovin kaksinen, just ja just liikuin eteenpäin.

Oon aina ollu sitä mieltä että urheilu on vähän niinku alkoholismi. Alkoholismista en tosin paljoakaan vielä tiedä. Meinaan että treenin himo on vähintään yhtä kovalla tasolla kuin viinan himo. Ja jos ei sitä saa niin olo on kurja. Ikään kuin sitä olis huonompi ihminen. Ja niinhän se onkin.

On tässä hyviäkin asioita tarjolla. Kohta alkaa nimittäin penkkiurheilijan kissanpäivät. Itselläni ohjelma on seuraava:



16.8 M 3000m ej alkuerä

17.8 M 10 000

18.8 M 3000m ej finaali

19.8 N ja M keskimatkan finaali M 1500m finaali

20.8 N ja M sprintti

21.8 N ja M viesti

22.8 M Maraton

23.8 Pitkä matka finaali M 5000m ja M 800 finaali

Keskityn kestomatkoihin

Tuukka keskimatkalla sijalla 11. Miun ansiota sekin.


Kuva: Kaivosaari

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Verkot vesille ja sitä rataa

Villi rakkauden kesä 2009 alkaa olla jo ehtoopuolella. Täytyy sanoa että hauskaa on ollut. Ehkä jopa hauskinta koskaan ikinä. Alkukesä meni suunnitelmien mukaan urheiluhommissa. Oli siinä Jukolaa, Italian pitkää leiriä ja MM-katsastuksia. Ne meni kaikki hyvin. Jukolassa nopein, Italiassa treenit niinku pitää ja katsastuksissa sijat 4, 7 ja 6. (Olin myös 20. yhessä kisassa mut sitä ei kerrota). Jos oisin halunnu kisohin niin olis varmaan pitäny voittaa kaikki kisat, vanhoja näyttöjä kun ei ole. Valinnat meni omasta mielestä oikein, ja hyvää oli Muukkosen valinta. Se osoitti että vielä tänä päivänäkin on mahdollista juosta katsastuksista kisoihin.

Katsastusten jälkeen päätin ottaa viikon verran rennosti ja alotella sen jälkeen sm-rojektin. Vedin siinä rokkiviikonlopun ihan antaumuksella. Sen jälkeen meillä oli seuran leiri Koli-Joensuu-akselistolla. Tuli treenattu siinä ihan kunnolla mutta sen suuremmin ressailematta. Selkä oli helkatin kipeä ja mieli alkoi pikkuhiljaa madaltua, samoin ääni. Laadin kuitenkin ohjelmistot sm-kisoloihin asti elätellen toiveita. Viime viikolla ryhdyin toimeen ja aloin elää kuten urheilijan pitää. Keskiviikkona piti tehdä mäkivetoja, mut selkä ei perinteiseen tapaan vetreytynytkään päivän mittaan ja ne piti jättää väliin. Varpaissa ei ollut oikein normaalia tuntoa joten ajattelin että kaikki ei oo kohillaan. Perjantaina sitten tutkittiin ja huomattiin että jaloissa on hitaat refleksit sekä vasemmassa huono ihotunto. Ei muuta ku ukko sivuun ja katellaan ens kaudella.

Aattelin tässä nyt AIKA TARKALLEEN lomailla. Ei jaksa alkaa painaa mitään korvaavia kun ei ole kisojakaan ennen ens kevättä. Ehkä parin viikon päästä sitten altaaseen ja niin poispäin. Sen verran hankala vuosi on tässä ollu kaiken kaikkiaan että pieni loma on nyt tarpeen. Rasitusmurtumat, jumit, allergiat, selkävaivat ja muut siihen päälle. On niin sanotusti vastustanut. Ens vuonna lyön systeemit uusiks kaikin puolin ja isken takaisin kovempana kuin koskaan.

Ollaan tässä parin viimesen viikon aikana siirrytty viehekalastuksen lisäksi myös verkkokalastuksen puolelle. Verkkoja on laskettu sinne ja tänne. Uusimpien spegulaatioiden mukaan tuohon Kimmelin rantaan kun asettaa poikittain semmosen oikein tiheesilmäsen niin sieltä niitä punalihasia tulee. Viime syksynä käytiin Tuukan kanssa sillä sektorilla vapojen kanssa heilumassa ja huomattiin että on hyvä paikka. Ekalla kerralla miulla tärppäs siinä Ilosaaren kulmassa ja Tuukalla heti toisella kerralla Kimmelin puolella. Sen jälkeen on pyydetty ahkerasti mutta heikommalla menestyksellä. Saa nähdä mitä syksyn pyyntikausi tuo tullessaan, verkot on jo tosiaan viritetty ja luvat kunnossa.

18.9 Tikkala + Kiteenhovi

tiistai 4. elokuuta 2009

Veljekset kuin ilvekset. Com

Jo edesmenneenä viikonloppuna vietettiin hyvän ystävämme Hannu HA Airilan polttojuhlia eli polttareita. Homma käynnistyi allekirjoittaneen omista polttareista perjantaina. Bestmänit LP Lonka, Tuuggiz83, JP Pajula sekä J Mähölä olivat kehitelleet todella mieleenpainuvaa ohjelmantynkää, kiitos siitä!

Lauantaina oli aika siirtyä itse päivänsankarin polttamiseeen. Viikonloppu siinä meni ja mukavasti menikin. En lähe nyt kertoilemaan ohjelmasta sen enempää, oon täs mäcin jonossa. Mieleen jäi erityisesti sunnuntai-iltapäivän veljesjuttu. Oltiin siinä saunottu joensuulaisten johtajien kanssa jo tuntikausia ja ilmeisesti aivotkin olivat nahistuneet rusinan kokoiseksi. Erilaisten veljessarjojen keksiminen oli kylmä tosiasia. Mainitsen muutamia esimerkkejä:

C:n veljekset W, P ja serkkunsa H

F:n veljekset SP ja PD

Ehkäpä kaikkein laajin veljessarja Bergin veljekset Carls, Kis, Aki-Petteri, Rapar, Coppar ja Anne-Mari

Laakkosen veljekset Veljekset, Autotalo, Leo ja Risto

Bookin veljekset Face ja Ice

Daleenin veljekset Magnar, Mats ja Tikken

Rajan veljekset A, B ja Kuvio


Lopetan täältä tähän. Pitää olla lauantaina Kööpenhaminassa palaverissa.