tiistai 29. marraskuuta 2011

Ja laji oli suunnistus

Edelliseen vielä. Ei ole siis sanottu että em. harjoitukset tehdään tiellä, niitä tehdään myös maastossa mikäli olosuhteet sallivat, tällä hetkellä alkaa olla aika heikkoa sen suhteen. Ja kivaa on kyllä välillä vetää ihan pelkästään vyssiikkatreeniä, onhan tässä suunnistettu kokolailla pitkä kausi huhtikuusta lokakuun loppuun. Smoolannin jälkeenkin tehtiin vielä hyviä yötreenejä kunnes lumi tuli maahan. Ja kyllä mulla paikat kestää, onhan tässä pohjustettu vuosikaudet. Oikeastaan rupes pikkusen risomaan. Pesupaikalla jauhetaan tasaisin väliajoin siitä, miten 70-luvulla treenattiin paljon ja kovaa. Sitten jos laitat tänne esille jotain ohjelmaa, niin sekin on sitten liian kova tai liikaa juoksua tai jotain. ForrestG:ltä oikean suuntaista kommenttia tähänkin asiaan, kuten kaikkeen yleisesti ottaen.

Se siitä, ainahan sitä voi kommentoida ja näin jatkukoon. Vielä kun asiat sanottaisiin omalla nimellä niin hyvä.

Eka viikko meni hyvin, eikä ohjelma tuntunut turhan kovalta. Tehothan ovat kuitenkin melko maltillisia, ainakin näin kohtalaisessa syyskunnossa homma sujuu mallikkaasti. Tällä viikolla treeniä maustaa Saariselän reissu, sinne lennetään torstaina ja oleilu jatkuu itsenäisyyspäivän tienoville. Ohjelmaan sisältynee hiihtoa ja juoksua toivottavasti enemmän kuin edellisellä Saariselän reissulla syksyllä 2009. Silloin teimme ruskaretken ystäväni Tuukan kanssa, eikä arkistoja ole avattu vieläkään. Tuskinpa avataankaan.

En nyt jaksa tämän enempää. Palaan asiaan joskus tulevaisuudessa paremmalla fiiliksellä.

maanantai 21. marraskuuta 2011

PK-kauden alku alkaa nyt

Lepokausi on onnellisesti takana, ja tänään aamulla painoin sarvat jalassa menemään. Into piukassa, kuten aina.

Kulunut kolme viikkoa vietin siis hieman rennompia aikoja. Viime vuosina olen joutunut niin monesti aloittamaan pohjalta, etten halunnut ajaa kuntoa liian alas. Se on karmea tunne kun peruslenkkikään ei kulje yhtään minneen, ei kiitos enää semmoista mikäli mahdollista. Lisäksi ajatuksena on olla läpi talven kohtalaisen hyvässä kunnossa, olen analysoinut useiden lajien osalta asian niin, että ihan sama missä vaiheessa ukko nykäistään viivalle niin kunto on aika lähellä huippuiskua.

Harjoittelin siis kuluneet kolme viikkoa siten, että vähensin määrää ja lopetin pitkät lenkit. Sen sijaan kovat treenit tein totuttuun malliin, ja ainakin nyt tuntuu siltä, että kunto ei pahemmin ole edes tippunut. Hyvä tilanne lähteä eteenpäin, kerrankin. Eikä vammoja ole.

Jätin pois kaikki pientä ahdistusta aiheuttavat jutut, kuten lihashuollon. Ravintokin oli hieman totuttua rasvaisempaa. Treeneissä en viitsinyt pahemmin verrytellä.

No, se siitä. Tässä uuden valmentajani Jarmo Tonderin laatima ohjelma pk-kauden alkuun (sisältää pääharjoitukset, lisäksi tehdään tietysti päivittäin kevyt lenkki).

Ma: kevyt 5-15km (lihaskunto)
Ti: VK1 rento 6-8km, 2km kevyttä alkuun ja loppuun
Ke: TV eli perusmättö 10-12km
To: kevyt 5-15km (hermottava puntti)
Pe: VK1 rento 8-12km tai VK2 6km. kevyet alkuun ja loppuun.
La: TV eli perusmättö 10-12km
Su: Pitkä eli 30+ juosten, hiihtäen 3h+

Mikäli satut liikkumaan Joensuussa niin lenkkiseura kelpaa.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Testijuoksu

Tänään avattiin testijuoksukausi Katajan ja KR:n toimesta. Vaikka meneillään on pieni keventely, ajattelin kuitenkin lähtä kattomaan mikä on kunto. Jos viikko sitten kulki hyvin, niin ei kai se siitä paljoa voi huonontua.

Startattiin klo 11, ja viivalla olivat itseni lisäksi Keskisalo, Joonas Lehtinen, Metsälä. Naisten sarjassa Johanna Lehtinen oli suurin ennakkosuosikki.

Läksin matkaan ilman mitään sykemittareita tai gps-laitteistoja, tavoitteena juosta tunteella. Jukka ja Joonas vetivät, meikäläinen varjona perässä. Yritin hengittää mahdollisimman hiljaa,etteivät pojat huomaisi kuinka tiukalla olen. Menimme kolmestaan noin 6,5km. Sen jälkeen eroa alkoi tulla. Jukka karkasi, ja Joonas juoksenteli noin kymmenen metriä edelläni.

Juoksin koko matkan tasaisesti 3'20 kilsoja, siis suunnilleen. Koska vitosen väliaika oli 16'45 ja loppuaika 33'20 niin tasaisesti menin. Juoksijat pystyivät kiihdyttämään lopussa. Jukka juoksi 32'35, eli lopussa on vedetty melkein 3'/km.

Otan vielä 1-2 viikkoa rennommin. Kunto tippuu varmasti hieman, mutta lähtötilanne kauteen 2012 on erittäin hyvän tuntuinen.

Tässä vielä kuva Småkesta. Tuntuu vieläkin mukavalta, uskon että teki hyvää koko porukalle kun pystyttiin voittamaan myös ilman Thierryä.

Nyt jettiin.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Harjoitusnumerot 2011




Harjoituskausi 2011 on takanapäin ja tässä yksinkertaista tietoa harjoittelusta. Tunteja näyttäisi tulleen 489h ja alaosat. Kilometrejä juosten 2606 ja suunnistaen 903. Hiihtoa 1162km. Vaellusta 45km. Kaikkiaan siis 4716 kilsaa. Pyöräily loppui kuin seinään, tuloksena 0 kilsaa (vrt. 2010 yli 3000km). Hetkeäkään en ole satulaan kaivannut.

Tehoharjoittelun osuus on vk1 5%, vk2 7% ja mk 1%. Yhteensä siis 13%, mitä pitäisin kohtalaisena. Voimatreeniä tuli koko talven ajan kohtalaisen runsaasti, mikä näkyi parantuneena juoksuvoimana maastossa.

Huomion arvoista on se, että helmikuun jälkeen melkein kaikki kovat treenit on tehty suunnistaen. Tasamaalla kovaa juoksua on vain muutama kerta, nekin lyhyitä 200m vetoja. Luulisin, että jatkossa kannattaa toimia samoin, koska tulokset olivat harjoitteluun nähden varsin hyviä.

Määrä on aika heikko. Yli 15 tuntia harjoittelin kahdella viikolla. Alle 5h tärähti mittariin 10 viikolla ja nollaviikkoja tuli kokonaista kolme kappaletta. Tarkkaavaisimmat lukijat saattavat huomata viikkojen 10-15 kohtalaisen huonon harjoitusjakson. Teki hyvää siinä kevään korvalla.

Ensi kaudella tavoittelen taas kuuttasataa tuntia ja juoksumäärä noussee reilunpuoleisesti. Selän takia painoharjoittelua karsitaan ja samoin loikkia. Portaissa ongelmat eivät vaivaa, joten niitä mennään sitten ylös ja alas. VK-harjoitteluun tulee parempi rytmitys ja selvä nousujohteisuus. Siinä niitä mitä on uuden koutsin kanssa spekuloitu.

Kaiken kaikkiaan tästä tuli pitkä kausi. Ei ruvennut kuitenkaan painamaan, koska patoutumia oli päässyt syntymään edellisten kausien aikana. Tällä viikolla olen kuitenkin huomannut pienen henkisen väsymyksen oireita. Rupean toteuttamaan ahkerasti harjoitusohjelmaa, kunhan tunnen itseni tuorevoimaiseksi.

Ja nyt, laskujeni mukaan yhdettätoista kertaa: ENS KAUEL!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Ei ne muutu



Tai jotain sinne päin. Käytiin Ruotsissa leirillä Tiomilaa varten ja sitten mentiin Smålandskavleniin. Sininen Ylivoima oli tämän reissun sana. Ringeni, kainuu, fini sekä pommi!

Leirillä mentiin kaavalla aamulla kevyt suunnistus, illalla kova yösuunnistus. Hyviä treenejä lipastettiin vyölle, ja niitä kaivataan aina. Maastot oli semmosta perusmaastoa, ei mun mielestä mitään erikoista. Perussuunnistuksella pärjätään tuolla sitten ensi keväänä.

Erityisen mukavaa oli vetää yösuunnistusta ihan täysii ja sitten mennä poikien kanssa hurribastuun. Eikä ollu edes huonot löylyt. Nelosveroluokan Karhua pari tölkkiä siinä samalla.

Pipon laitettua yötestin pystyyn torstaille onnistuin siinä määrin, että valinta ykkösen yöosuudelle oli sillä selvä. Joukkueeksi muodostui lopulta minä, Nurci, Jersenaattori, Kirka ja Philippe. Saattoi siinä olla jotain polemiikkia lentoaikatauluistakin, ennen kuin joukkue muotoutui lopulliseen koostumukseensa.

Mulle annettiin turvallinen lähtöpaikka. Orionin Kratov lähti minuutin eteen, ja Halden sekä Södertälje minuutin taakse. Homma lähti Heinosen monsterilla hyvin käyntiin, ja ykkönen ilmoittautui todella napakan tuntuisesti. Samaan aikaan takavasemmalta lipulle säntäsi Oleksanteri Suuri, maailman yösuunnistuhallitsija. Nytpä kävi kerrankin tuurikin kohilleen.

Etenimme Kratovin vedolla kasille saakka, mistä alkoi eri hajonta. Loppumatkalla tein kaksi pientä virhettä, mutta voin olla todella tyytyväinen tulokseen. Koko yön kolmatta nopein aika. Se oli jotain mistä tuli todella hyvä fiilis, ihan aidosti.

Nurmosen hoidellessa oman tonttinsa tyylillä olimme johdossa yöosuuksien jälkeen. Jere lisäsi johtoa kahteen minuuttiin, mutta Kirilille oli tullut joku virhe. Södis ajoi kiinni Fraserin toimesta, ja meni itseasiassa ohikin 18 sekunnilla.

Adamski ei lähtenyt soitellen sotaan. Södiksen erikoinen ankkurivalinta (voi toki johtua omasta kärryiltä putoamisestakin, en kuitenkaan ollut miehestä ennen kuullut)joutui antautumaan Philipen puristuksessa. Voittohan sieltä sitten tuli.

Kiitokset joukkuekavereille ja seurakavereille. Oli hyvä reissu kertakaikkisesti.

Ja nyt sitä paljon puhuttua lepojaksoa viettämään.

Unentakoja