lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kehnosti meni

Jatkuva kehittyminen ja harjoitusten sujuminen sai päätöksen viikolla yksitoista. Kymmenes harjoitusviikko toi mittariin erinomaisesti yli 160 kilometriä, mutta sen jälkeen meno tyssäsi kuin seinään.

Tytölle iski nuha 8.3. Ei siinä muuten mitään, mutta tällaisissa tilanteissa mulla on yleensä kaksi päivää armonaikaa, ennen kuin olen itse samassa taudissa. Yritin kyllä käyttää kaikki tiedossani olevan keinot taudin välttämiseksi, mutta peli oli menetetty. 10.3 tunsin lieviä flunssan oireita, jotka pahenivat päivän aikana ja levoksi oli laitettava.

Nyt menossa on kolmastoista lepopäivä vailla merkkejä paremmasta. Kävin tutkimuksissakin, mutta virustaudin ollessa kyseessä tämä on nyt vain kärsittävä. Vähällä kuitenkin selvisin, jos vertaa tyttöön, jolle iski keuhkokuume. Sen takia vietettiinkin sairaalassa 1 + 4 yötä ja päivää.

Tässä vaiheessa on aikalailla selvää, että Pariisin kaduilla en pysty parhaimpaani. Jos mulla olisi kaksi viikkoa aikaa vaikkapa keskimatkan suunnistuskisaan, niin tilanne olisi jo toinen. Mutta 42 195 metriä on sellainen matka, että aikaa on yksinkertaisesti liian vähän.

Katsotaan nyt miten toipuminen etenee, ja juoksu suoritetaan sitten sen mukaan. Katse alkaa olla kuitenkin jo suunnistuskaudessa. Sylettää kyllä aika paljon ja koko ajan.


torstai 6. maaliskuuta 2014

9


Tänään on 6.3 eli tasan kuukausi olisi vielä aikaa parantaa maratonkuntoa. Viime viikko meni taas ihan hyvin ja treenit tuli tehtyä suunnitelman mukaan. Samaan tahtiin menee vielä tämä viikko, mutta ei tässä enää montaa viikkoa auta mättää, jos aion 6.4 seisoa tuorejalkaisena ja -päisenä Riemukaaren tuntumassa.

Viikon kohokohdat olivat tiistain 12 kilometriä keskivauhdiltaan hieman alle 3'30/km, keskiviikon ja lauantain 15 kilometriset perusmätöt noin tuntiin ja perjantain kovat vedot. Koviin vetoloihin lisäsin edelliseen viikkoon verrattuna minuutin lisää pituutta per veto. Sunnuntain pitkä kulki just niin hyvin, kuin pitkät ovat tänä vuonna kulkeneet. Eli helposti.

Aikatavoite ja alkuvauhti pyörivät paljon mielessä. Olen kuitenkin tullut nyt siihen johtopäätelmään, että on ehkä vähän turhaa laatia liian tarkkoja suunnitelmia. Enhän tiedä keliä, lämpötilaa, kulkevaisuutta, tankkauksen onnistumista yms. tekijöitä. En ole siis lukitsemassa mitään kovin tarkkaa suunnitelmaa, vaan teemana on Heinosen sanoin fokus, luovuus ja tunne.

On tässä vielä myönnettävä se tosiasia, että mielessä on ollut seitinohut harmitus, kun olen seuraillut suunnistustuloksia Turkista ja Portugalista. Turha sitä on enää harmitella, suunnitelma on laadittu ajat sitten ja sen mukaan menen. Mielenkiintoista on kyllä nähdä, miten suunnistus lähtee kevään mittaan kulkemaan.

Lähteehän se, kun siihen itse uskoo.

Tässä olisi vielä linkki Pariisin reittikarttaan, jos joku haluaa vilkaista
Reitti