Olen kesän aikana juossut enemmän sprinttejä kuin koskaan.
Aikomuksena oli tarttua hyvin ohueen, mutta olemassa olevaan saumaan juosta
itsensä Suomen joukkueeseen syksyn pohjoismaiselle suunnistuskiertueelle eli
Nortille. Eilen oli aika katsoa, mihin kesäinen sprinttisatsaus riittää.
Aamulla karsittiin metsäisellä ja varsin mäkisellä reitillä
Jämsän kupeessa sijaitsevan Hartusvuoren
alueella. Hitaasta alusta huolimatta onnistuin varsin mallikkaasti, tuloksena
viides tila. Ensimmäinen porras oli onnistuneesti selvitetty, koska
minimitavoite oli päästä niiden kuudentoista onnekkaan joukkoon, jotka
iltapäivällä juoksisivat erävaiheessa.
Karanteenialueelle mennessä kaverit leukailivat, että jako
välieriin oli tehty periaatteella sprinttierä – metsäerä. Todellakin näin oli,
sen olisi tulevaisuus katkerasti osoittava. Itse kuuluin tähän metsämiesten
erään, kuten seurakavereista Pajunen, Huovila ja Airilakin. Lisäksi välierässä
vastaan asettuivat Lakasen velloksista vauhdistaan tunnetut Jani ja Jonne, sekä
Tervon suvun Tuomas. Tuomas toi kaivatun poikkeuksen sääntöön, ovathan hänen
suurimmat meriittinsä saavutetut nimenomaan sprintin saralla.
Halusin olla koko kisan ajan joko keulassa, tai vähintään
kolmen sakissa. Arvelin, että hitaana lähtijänä alkukiihdytys olisi oleva
vaikea. Kävi kuitenkin niin, että menin heti ykköselle keulassa. Leimasin
ensimmäisenä ykkösellä, kolmosella, nelosella, vitosella, kasilla ja ysillä.
Kympille katsoin, että talo kannattaa kiertää vasemmalta. Tässä vaiheessa jäi
huomaamatta, että siinä kohtaa oli kierreportaat. Kiersin erehdyksissä vielä
toisenkin talon, pudoten viidenneksi.
Tässä vaiheessa tajusin, että nyt tulee vaikeaa. Sain
juostua kahdella seuraavalla välillä porukan kiinni, mutta ennen ratkaisevaa
rastiväliä olin vielä viidentenä. Otin sattuman kaupalla Janin selän eli
kiersimme rastille 13 oikealta. Rastille tullessamme huomasin, että ainoastaan
Tervo ehtii eteen. Olin erän kolmas Janin ja Tuomaksen jälkeen, jatkoon mentiin
siis ilman aikavertailua. Mun jälkeen maaliin tulivat Pajunen, Lakanen Jonne,
Huovila ja Airila.
Aloin heti verkkaamaan ja miettimään finaalia. Nyt olisi
mahdollisuus mihin vain, pari ekaa vaihetta oli onnistuneesti selvitetty,
juoksu tuntui helpolta ja usko oli kova. Kuulin, että Tervo ja Laka-Jonne oli
hylätty, olin siis selvittänyt radan onnistuneesti ilman hylsyä.
Ehdin keskittyä finaaliin reilun puolen tunnin ajan, kunnes
tieto tuli. Kaikki muut, paitsi Hannu, oli meidän erästä hylätty. Hylsyjä tuli
toisestakin erästä, kaiken kaikkiaan kymmenen. Hyvä fiilis romahti hetkessä, ei
jäänyt tästä sitten mitään kuitenkaan käteen. Vooi helketti.
Mielestäni vika on meidän juoksijoiden. Porukassa mennään
kovaa, eikä karttaa tule sitten luettua. Tässäkin tapauksessa homma oli
pienestä kiinni, käsitykseni mukaan kielletyllä tonttialueella ei montaa
askelta otettu. En voi kuitenkaan kiistää, etteikö juuri nyt sylettäisi
edelleen todella paljon. Eniten oma tyhmyys.
Ja Muukkosen lokista voitte käydä katsomassa tarkemman analyysin asiasta. Erittäin hyvä selvitys, meidän erässä juostiin kai juurikin noiden kahden puun välistä.
http://www.petterimuukkonen.fi/2012/08/elosen-laskuoppia-dsq.html
Ja Muukkosen lokista voitte käydä katsomassa tarkemman analyysin asiasta. Erittäin hyvä selvitys, meidän erässä juostiin kai juurikin noiden kahden puun välistä.
http://www.petterimuukkonen.fi/2012/08/elosen-laskuoppia-dsq.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.