Olen jopa väkipakolla laittanut harjoittelukauden käyntiin tällä viikolla. Kevyempää kautta kesti kolmisen viikkoa, joista kaksi ensimmäistä tuli käytyä lenkillä melkein joka päivä, viimeinen sujuikin sitten flunssassa. Vaikealta on taas kerran tuntunut, kuten joka syksy. Motivaatiota on, mutta silti on vaikea tehdä varsinkin tehokkaampia treenejä. Tiistaina ohjelmassa oli 3x5km/3min rennolla vk-vauhdilla. Jalka oli poikkeuksellisen nihkeä, ja jätinkin viimeisen pätkän kesken kolmen kilsan kohdalla. Eihän sitä väkisin marraskuussa...
Itse käytän systeemiä, missä kovaa lenkkiä seuraavana päivänä ei juostakaan kevyttä, vaan hieman reippaampaa, perusmättönäkin tunnettua vauhtia. Keskiviikkona juoksin AP:n ja Auvisen kanssa 10 kilsaa vauhdin ollessa 4min10 sekuntia jokaista kilometriä kohden. Jalka oli edelleen nihkeä, mutta tykkään kyllä tuosta vauhdista, siinä saa jo juosta, mutta ei vielä ahdista.
Eilisen kevyen päivän jatkoksi suunnistin tänään vk-vauhdilla 8 kilsaa. Meno oli jo parempaa, lihakset alkavat siis tottua. Huomenna sitten taas perusmättöä. Ja sunnnuntaina viikon ainoa pitkä lenkura, Jampan termein 30+. Tätä rataa kohti kevättä.
Ja sitten asiaan. Tuli tuossa taannoin ostettua asunto. Kyseessä ei nyt sentään ole Seiskan termein luksuslukaali hienostoalueella, vaan ihan tavallinen rivarikolmio Hukanhaudalla. Laina-asioista en sen kummemmin mitään ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään. Pankin täti jutteli semmoista hepreaa marginaaleista, korkokatoista, euriboreista ja muista, että maalaispoika meni siinä ihan hämilleen. Allekirjoittuani kaikki mahdolliset eteentulleet paperit homma oli selvä ja velka niskassa kotiin paineltiin.
Autot ja asuntolainat, koira ja kakarat. Näillä näkymin raja asettuu koiraan. Näillä näkymin.
Jos sitä Kerubiin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.