Synkkä historia Portugalin reissujen suhteen sai jatkoa, kun onnistuin kuin ihmeen kaupalla saamaan taas kerran jonkun erittäin sitkeän virustaudin.
Ekassa kisassa suoritus oli hyvä siihen nähden, että edellisen kerran olin suunnistanut marraskuun loppupuolella. Tämähän ei tietenkään ole hyväksyttävä selitys, vaan puhtaasti oma valinta.
Toinen kisa sujui todella hyvin. Tappiota TG:lle noin kaksi minuuttia, mikä on yleensä riittänyt vaikkapa SM-kisassa korkealle. Tämän jälkeen tunsin ensimmäiset merkit tulevasta taudista. Korjasin kahdella konjakilla, mutta eihän se auttanut. Ei ole koskaan auttanut.
Kolmas kisa oli WRE eli siviileille tiedoksi maailmanrankikisa. En kisaillut viime vuonna kai yhdessäkään WRE-kisassa, enkä olisi edes päässyt supereliitti-sarjaan, ellen olisi anellut villiä korttia. Lähtöjärjestys määräytyi rankin mukaan, joten starttasin aamulla 08:50. Suorituskaan ei ollut paras mahdollinen, mutta virhettä kuitenkin vain kaksi minuuttia. Sanoin maaliin tullessani, että tappiota tulee lopulta vähintään kahdeksan minuuttia. Lopulta sitä tuli 8min20sek, mikä tuntui aika hurjalta.
Neljännen kisan seurasin jo keuhkot rohisten sivusta. Siinä menikin sitten seuraavat kaksi viikkoa, treeniä 0h. Tänään kävin juoksemassa 4 kilsaa, nyt seurailen miten käy. Sunnuntaina on lähtö Espanjaan, siinä seuraava tavoite.
Eihän tämä tietysti hyvältä tunnu. Olen saanut uran aikana huomata, että kesän tuloksiin edes kahden viikon tauti ei välttämättä vaikuta sittenkään kovin paljon. Risoo vaan hilata itsensä taas takaisin treenikuntoon, viikon verran pitää kuitenkin tyytyä hokihölkkään ja jumppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.