Jatkuva kehittyminen ja harjoitusten sujuminen sai päätöksen viikolla yksitoista. Kymmenes harjoitusviikko toi mittariin erinomaisesti yli 160 kilometriä, mutta sen jälkeen meno tyssäsi kuin seinään.
Tytölle iski nuha 8.3. Ei siinä muuten mitään, mutta tällaisissa tilanteissa mulla on yleensä kaksi päivää armonaikaa, ennen kuin olen itse samassa taudissa. Yritin kyllä käyttää kaikki tiedossani olevan keinot taudin välttämiseksi, mutta peli oli menetetty. 10.3 tunsin lieviä flunssan oireita, jotka pahenivat päivän aikana ja levoksi oli laitettava.
Nyt menossa on kolmastoista lepopäivä vailla merkkejä paremmasta. Kävin tutkimuksissakin, mutta virustaudin ollessa kyseessä tämä on nyt vain kärsittävä. Vähällä kuitenkin selvisin, jos vertaa tyttöön, jolle iski keuhkokuume. Sen takia vietettiinkin sairaalassa 1 + 4 yötä ja päivää.
Tässä vaiheessa on aikalailla selvää, että Pariisin kaduilla en pysty parhaimpaani. Jos mulla olisi kaksi viikkoa aikaa vaikkapa keskimatkan suunnistuskisaan, niin tilanne olisi jo toinen. Mutta 42 195 metriä on sellainen matka, että aikaa on yksinkertaisesti liian vähän.
Katsotaan nyt miten toipuminen etenee, ja juoksu suoritetaan sitten sen mukaan. Katse alkaa olla kuitenkin jo suunnistuskaudessa. Sylettää kyllä aika paljon ja koko ajan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.