Nyt ne kuulumiset

Kaivosaari kellotti alle 2.43 Roomassa.

Laitetaas nyt kuitenkin pientä päivitystä urheilutilanteeseen. Katastrofaalisen helmikuun (22h treeniä) jälkeen suuntasin Espanjaan 17 päiväksi toivoen, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Ehjällä maaliskuulla kaikki on taas hyvin, pohjia on kuitenkin taustalla ihan hyvin.

Leiri on nyt takana, ja onneksi kaikki meni suunnitelmien mukaan. Toki yksi lepopäivä täytyi pitää, kun kurkku tuntui tulevan kipeäksi. Selvisin säikähdyksellä, mikä oli hienoa.

Leirin kolmantena päivänä juoksin pari sprinttiä. Ensimmäisestä oli vertailuaikoja olemassa, ja siinä juoksin Minna Kaupin kanssa saman ajan. Minna on tietysti superkova, mutta ehkä se hieman syletti. Siinä oli lähtötaso koviin treeneihin. Pari päivää tästä eteenpäin, ja ohjelmassa oli keskimatkan kisavauhtinen treeni. Rata oli jaettu kahteen osaan, ja välissä pidettiin 2 minuutin tauko. Eka osa meni hyvin, mutta aika oli 18 minuuttia kärjen juostessa 16 minuuttiin. Ei siis vielä mitään lentoa.

Taas mentiin pari päivää eteenpäin, ja ohjelmassa oli 10 kilometrin yhteislähtötreeni (verenlentoleikki). Mukana oli suomalaisten pyssyjen lisäksi Malungin Rost, Andersson ja Lind, sekä Timo Sild (mikä seura?). Olin koko ajan mukana kärkiryhmässä, ja vaikka kärsinkin vakavasta hapenpuutteesta kaiken aikaa, niin onnistuin pääsemään lopputaisteluissa neljännelle sijalle tokaparhaana suomalaisena. Tämä oli merkki oivasta nousukunnosta.

Viestitreenin jälkeen koko loppuleiri oli juoksupuolelta ihan hyvää talvitasoa. Fakta on kuitenkin se, että hieman olen kovimpia tykkejä jäljessä. Suunnistuspuolella koko leirin tekeminen oli luokkaa "ihan ok", eli jokaisessa treenissä tuli yksi pummi. Sama tilanne kuin viime kauden kevätpuoliskolla. Tälläisillä juoksuilla saavutetaan Suomessa sijoituksia 5-10, ja maailmalla 30-40. Eli parannettavaa löytyy, ei saisi tulla sitä yhtä pakollista virhettä kun kisakausi alkaa.

Yritän nyt säilyä terveenä ja jatkaa kohti hyvää maaliskuuta sekä vielä parempaa huhtikuuta. Käsillä ovat tärkeät ajat kisamenestystä silmällä pitäen, se on varma. Juoksupuolella saan vauhtia 100% varmuudella vielä lisää, jopa helposti, mutta suunnistuksen eteen homma on vaativampaa. Miten sitä onnistuu rakentamaan niin rautaisen itseluottamuksen, että huippujuoksuja alkaa tulla oikeaan aikaan liukuhihnatuotantona? Siinäpä pohdittavaa.

Entä jos lopettaisin pohtimisen, silläkö se lähtisi kulkemaan?