Auvisen Mikko on jo pidemmän aikaa houkutellut multisport/seikkailutouhuihin mukaan. Suunnistuksen kisakalenteri on yleensä sen verran tiivis, ettei ennen viime viikonloppua ole todellisuudessa ollut aikaa, eikä kyllä halujakaan testata kestävyyyttä toden teolla. Viime viikonloppuna lähdin sitten mukaan Kolin Ursak-kisaan. Perjantaina parini Väätäisen Peksi joutui perumaan tulonsa, mutta kun olin kerran päättänyt lähteä mukaan, niin menin sitten yksin.
Kisasta oli saatavilla ihan hyvin etukäteistietoa. Prologin startti tapahtuisi lauantaina klo 15, ja kestoltaan se olisi noin 2 tuntia. Varsinaiseen kisaan startattaisiin sitten klo 21, ja kesto tulisi olemaan vähintään 12h. Aika synkkää.
Prologi alkoi yllätyksellä, eli hypättiin Pieliseen ja uitiin hyvin lyhyt pätkä. Siitä sitten noin viiden kilsan suunnistukseen kamat märkänä. Toki kisan aikan satoi tauotta, eli kastunut olisi kuitenkin. Suunnistuksen jälkeen kärjessä oli kolme joukkuetta, Road Runners Joensuu eli meikä, Free Adventure sekä Jaskan+AP:n joukkue. Edessä oli 17 kilsaa rullaluistelua päättyen Kolin päälle. Vauhti oli Free Adventuren toimesta varsin tuimaa, jouduinkin iskemään melkolailla maksimaalista vauhtia, jotta pysyin mukana. Rullailun jälkeen olin Freen kanssa tasoissa, Jaska+AP olivat jääneet pari minuuttia. Edessä oli vain yksi suunnistusrasti ja rullailu alas Kolin satamaan. Freen pojat lähtivät vetämään vähän minne sattuu, ja itse menin sukkana rastille. Johdinkin sitten hieman alle 10 minuutin erolla ennen seuraavia joukkueita.
Itse kisa lähti käyntiin 78 kilometrin pyöräilyllä.Keli oli huono, vettä satoi ja oli kylmä. Pimeäkin tuli melkein heti. Ajelin yksikseni selkeitä reittejä pitkin sen kummemmin rasteja hakematta. Jossain parin tunnin kohdalla lamppu alkoi pätkimään ja aloin säätämään piuhoja, eihän se mitään auttanut vaan oli pysähdyttävä yhdelle rastille asentamaan varavaloa. Samalla päätin odottaa takana tulevia, koska yksin pimeässä ajeleminen ei tuntunut mitenkään mukavalta. Noin 15-20 minuutin jälkeen Free Adventuren pojat saapuivat paikalle, ja jatkoin matkaa heidän kanssaan.
Pyöräily jatkui ja jatkui. Onneksi kovin sade taukosi, enkä enää tärissyt kylmästä alamäissäkään. Varavalo alkoi hyytymään, ja jouduin lainaamaan poikien varavaloa. Tajusin, että pyöräilyn pituus olisi todellisuudessa 100 kilsaa...
Kiviniemessä olisi tehnyt mieli jatkaa matkaa yksin, koska juomatäydennykseen ei minulla ollut tarvetta. Valo oli kuitenkin niin huono, ettei sillä olisi pystynyt yksin ajamaan. Ryläyksen seuduilla jouduimme työntämään pyörää umpimetässä varmaan puoli tuntia. Oli kyllä aika hanurista jos suoraan sanon. Ryläyksen jälkeen löysin oikean polun samalla kun Free Adventure taisi lähteä väärää polkua. Aamu oli valjennut jo sen verran että päätin jatkaa matkaa yksin.
Pyöräilyn päättyessä kello näytti lukemia 7h30min ja 100km. Olimme Free Adventuren kanssa ainoat, jotka ajoivat koko reitin, tästä johtuen kolmantena ollut Omjakon oli lähestynyt kärkeä. Vaihdoin kengät ja tankkasin Auvisen autossa, tärisin ja hytisin kylmästä. Pojat olivat jääneet taas vartin verran ja ajattelin kovista polvikivuista huolimatta jatkaa, olinhan päättänyt matkan aikana monet kerrat, että tässä olisi samalla kertaa sekä ensimmäinen että viimeinen seikkailukisani.
Juoksuosuudelta oli kisan venymisen vuoksi jätetty muutama rasti väliin. Ensin haettiin kaksi rastia Kirkkokallion seuduilta, ja sieltä siirryttiin Pielisen rantaan, missä oli tarkoitus uida lähisaareen jatkamaan juoksua. Tulin rantaan hyvin taistelumielin, koska jaksoin juosta yllättävän kovaa eikä energioiden kanssa ollut mitään ongelmia. Pyöräilyn lopussa todella pahasti vaivanneet polvetkaan eivät yllättäen haitanneet juoksua. Puhalsin uimapatjan viidessä minuutissa ja olin lähdössä 500 metrin uimapätkälle, kun kuulin vaimean pihinän. Patjassa oli reikä.
En uskaltanut lähteä uimaan, vaan homma oli pakko jättää kesken. Soitto Micelle, joka haki autolla lähimmältä tieltä.
Ehkä pieni kipinä tähän lajiin syttyi. Yksin en kuitenkaan enää lähde, se käy turhan rankaksi varsinkin henkisellä puolella. Polvet ovat kipuilleet vielä pari päivää kisan jälkeen, tuskin kuitenkaan mitään pahempaa vaivaa tästäkään tulee.
Kisasivut
Karjalaisen juttu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.