Lappu luukulle

No ei kai. Tästä jatketaan taas juttujen kirjoittelua ainakin tämä syksy.

Mistä sitä aloittaisi...
MM-kisoista tässä nyt sitten pitäisi kai raportoida vaikka ei oikein jaksaisikaan. Kuka niitä nyt enää muistaakaan? Tästä vielä yksi rivi vitkuttelua näinikkäästi tuosta noinikkaasti

Ajaessani kisojen jälkeen kohti Joensuuta fiilis ei todellankaan ollut sellainen mistä olin haaveillut. Edessä oli banketin sijaan Ilosaarirock, mutta melkeinpä olisin sillä hetkellä mennyt yksin johonkin korpeen muutamaksi päiväksi. Se oli jotain hyvin ristiriitaista. Ensin olet onnesi kukkuloilla ja ajattelet, että enää mikään ei voi mennä pieleen, ja tästä tulee mahtava kesä. Sitten homma romahtaa täydellisesti ja haluaisit hävitä lopullisesti johonkin Vuokatinvaarojen kätköihin. Tulevaisuudessa on ainakin jotain muisteltavaa, se on sanottava.

Sijoituin maailmanmestaruuskisoissa pitkällä matkalla sijalle 24. noin 10 minuuttia kärkimiehestä jääneenä. Tavoite mulla oli mielestäni hyvällä suorituksella ja sen hetkisellä kunnolla realistinen eli kymmenen sakkiin. En kyennyt suoriutumaan riittävän hyvin, vaan tein sekä ennen kisaa että sen aikana muutamia virheitä. Listataan seuraavaksi plussat ja miinukset, paitsi että mennään tällä kertaa järjestyksessä miinukset ja plussat.

- Juoksin muutamia välejä liian suoraan. Vaikka tiedostin, että maasto on erilainen kuin katsastuksissa ja ratamestari haluaa varmasti tarjota reitinvalintavälejä, niin olin kuitenkin liian lukkiutunut juoksemaan rastivälejä suoraan. Heti välillä 1-2 tahkosin syvän supan läpi ja hävisin. Sama toistui myöhemminkin, ja pitkällä välillä 6-7 olin jopa koko joukon ainoa, joka juoksi suoraan suon läpi.

- Pää ei kestänyt. En mielestäni ollut erityisen jännittynyt ennen kisaa, mutta keskittyminen oli silti paikka paikoin väärissä asioissa. Etenkin tiheämmissä paikoissa olin vaikeuksissa, vaikka yritin ottaa ne tarkasti. Toisin sanoen jännitys aiheutti minulle tyypillisen reaktion, pyrin hallitsemaan ajatuksiani. Silloin kun kaikki on kohdallaan niin ei tarvitse ajatella, senkun vetää vaan.

- Söin liikaa. Harjoittelu oli ollut melko kevyttä jo pitkään, ja lisäksi opistolla tuli huomaamatta syötyä enemmän kuin mihin olen tottunut. Olisi pitänyt tajuta, että energiavarastot ovat jo täynnä, eikä tarvitse syödä enää ylimääräistä. Luulen, että viimeisenä päivänä juomani Dexal Heavy-pullon olisi voinut jättää väliin. Alkumatkasta en lievän ylitankkauksen myötä päässyt vauhtiin, vaan käsijarru oli päällä. Toisaalta väliaikoja tutkiessani huomasin, että loppumatkalla oli hirveän vahva. Tulin ihan kärkivauhtia.

- Suhtauduin karsintaan liian kevyesti. Tästä johtuen tein virhettä minuuttitolkulla ja lähtöpaikka finaaliin oli huono.

Sitten plussat

+ Aikamoinen kehitys viimeisen kahden vuoden aikana. Rivitasolta ensin monta SM-mitalia ja sitten MM-kisoihin katsastusten voittajana. Jukolassa kärjessä vaihtoon viimeiset kaksi vuotta.

+ Sopivan valmennuslinjan löytäminen. Jos jatkan samaa tahtia, niin uskon pystyväni MM-kisoissa reilusti parempiin sijoituksiin. Kuntohuippu osui tänä vuonna ihan oikeaan, jopa uskomattomalla tavalla siten kuin suunniteltiinkin. Juoksusta ei siis jäänyt kiinni.

+ Kotikisojen tunnelma. Oli ihan hienoa seistä lähtölavalla.

Viimeiset kolme viikkoa ajatukset ovat pyörineet kehämäistä rataansa jatkuvalla syötöllä. Vain muutamaksi hetkeksi olen päässyt irti, eli Ilosaarirokissa, Tuukan+Jutan häissä sekä elämäni ekalla lomalla Venetsiassa.
Mitä teen jatkossa?
Menenkö töihin?
Enkö mene töihin?
Jatkanko suunnistusta?
Onko missään mitään järkeä?
Harjoitella en jaksanut ensimmäisen kahden viikon aikana oikeastaan ollenkaan, tein vain lyhyitä ja kevyitä lenkkejä 3h viikossa. Viime viikolla tein kaikenlaista monipuolista liikuntaa jo vähän enemmän, ja kävin jopa suunnistamassa yhden kerran. Katsotaan nyt mihin sitä syksyllä pystyy, ennen SM-kisoja saatan käydä yhden kisan, tai sitten en yhtäkään.

Kisoille tuli sellainen shokkipettymyslopetus, että siitä en pysty puhumaan vieläkään. Keskimatkasta kirjoitan tämän blogin viimeisessä jaksossa, eli sitten kun ura loppuu. Joko tämän vuoden lokakuussa, tai sitten joskus myöhemmin. Tällä hetkellä tilanne on 50/50.