Vuokatin voitelut

Moi

Täällä sitä taas ollaan, Vuokatin urheiluopistolla syömässä ja välillä myös suunnistamassa. Teen vielä Lakasen Janin kanssa tämmöisen muutaman päivän täsmäiskun, kun aikaa ja rahaa tuntuu olevan niin pirusti.

Tämän viikon ohjelmassa on vielä pari nasakkaa harjoitusta kankahilla kukkuloilla, ja viikonloppuna sitten piirikunnalliset Rajarastit Joutsenossa. Sen jälkeen alkaa treenit olla treenattuna ja kartat katseltuna, ens viikolla voin alkaa keräämään hyviä tunnelmia tulevia kisoja silmällä pitäen. Jos vielä ne kaksi maisterin tutkinnosta puuttuvaa esseetä saisin tämän viikon aikana kirjoitettua, niin kaikki muut stressiä toisinaan aiheuttavat tekijät ovat poissa käsistä. Toden totta, minusta on pitkän taistelun jälkeen tulossa jotain muutakin kuin uima- ja grillimaisteri. En kuitenkaan ole nuolaisemassa ennen kuin tipahtaa, sanoin gradutarkastajallekin että voi mennä ihan hyvin vielä pari vuotta näiden kahden esseen kirjoittamiseen.

Edessä siintävät jännittävät ajat ja vatsanpohjassa kihelmöi jo.

Kattirock

Ei tullut menestystä SM-sprintistäkään. Lähellä se oli mutta lopussa tuhrin koko homman.

Viime viikko kului Vuokatissa, ei kuitenkaan Kattirockissa kuten keväällä 2007. Se oli reissu se. Mutta niin oli tämä viime viikkoinenkin, eikä huono ollenkaan.

Keskityin leirillä kahteen harjoitukseen, eli torstain ja lauantain pitkien matkojen leirikisoihin. Tulokset löytyy Lakasen blogista, sieltä ne voi jokainen omalla ajallaan käydä katsomassa. Sain hyvän noususuhdanteen päälle, ja hieman kadoksissa ollut itseluottamuskin alkoi palailla pätkittäin.

Suunnistus kankahilla tuntuu olevan hyvin näpeissä. Ei kuitenkaan ihan yhtä hyvin kuin Lakasella, eli pientä hienosäätöä pitää vielä ennen katsastuksia tehdä. Käyn juoksemassa tällä ja ensi viikolla pikkukansallisissa, niistä on ennenkin haettu itseluottamusta silloin kun sitä on tarvittu. Sitten ohjelmassa on Jukola joukkueessa x. ja osuudella x.

Seuraava kuukausi on kyllä todella mielenkiintoinen. Kuka hallitsee hermonsa, kellä kestää kunto, kaikilla on kaikki pelissä. Heinosen sapluuna kuulosti hyvältä. Mies menee sunnuntaina 23.6 iltapäivästä istumaan Joensuun Glorian terassille ja katselee sitten kun pettyneitä tai tyytyväisiä miehiä alkaa valumaan jokainen omasta suunnastaan.

Menestys keväällä meni ohi suun

Koko kevään tunsin menestyksen kuplivan maun huulillani, mutta aina viime hetkillä maku muuttui tappion karvaaksi kalkiksi. Syy on löytynyt. Poskessa oli reikä, mistä menestys valui ratkaisevalla hetkellä ulos. Viime lauanataina iskin Teiskon viimeisessä alamäessä tulpan reikään. Nyt ei tarvitse kuin odotella ja makustella.

 

Talviharjoittelu ohitte

Talviharjoittelu päättyi sunnuntaiseen pitkään lenkkiin. Oheisissa kuvissa on esitelty talviharjoittelun tunnusluvut eli tunnit ja kilometrit.

En oikein tiedä mitä tästä talvesta pitäisi ajatella. Tuntuma on se, että aika paljon jouduin lepäämään sairastelujen vuoksi ja varsinkin tuntimäärä näyttää jääneen kohtalaisen alhaiseksi kaverille, joka kutsuu itseään distanssimatkojen mieheksi.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Sairastelut tekivät monesta viikosta perin rikkonaisen, mutta näilläkin viikoilla olen mielestäni saanut tehtyä pari kehittävää treeniä. Ja se on ratkaisevaa tässä iässä. Lisäksi on muistettava, etten tee oikeastaan muuta kuin juoksen, eli voima- ja muiden lajien harjoittelu on lähes nollissa. Tunteja ei silloin hirveästi tule. Ehjillä viikoilla juoksua on Joensuun talvessa tullut 140-160 kilometriä, mihin on oltava tyytyväinen.

Kisakausi tulee, eikä tekemätöntä saa tehdyksi. Katsotaan millaisia tuloksia tällä talviharjoittelulla saa aikaiseksi, ainakaan olo ei tunnu ylikuntoiselta vaan ihan hyvältä.  Ja onhan tässä vielä 2,5 kuukautta aikaa kisoloihin.

Kilsat 2531 km

Tunnit 229h30min

115km/viikko

10h 26min/viikko

vapaaehtoista lepoa 3 päivää

pakotettua sairaslepoa 23 päivää

Lepoa yhteensä 3 viikkoa 5 päivää

14 pitkää lenkkiä 28-30 km

5+2

Ei ole ihan sujunut kuten haaveilin. Ei nyt mitään isoja takaiskuja, mutta pientä harmia kuitenkin.

Sunnuntaina 24.3 sairastuin vatsatautiin, ja maanantaina 1.4 flunssaan. Vatsataudin takia lepoa tuli 2,5 päivää ja väliin jäi yksi tärkeä harjoitus, flunssa taas vei mahdollisuuden osallistua Malmijuoksuun. Jos olisin päässyt juoksemaan, ja selviytynyt vielä maaliin saakka, roikkuisi vyöllä nyt ForrestG:n päänahka. Turhaa spekulaatiota kun jäin kerran kotiin.

Joo, eli pikkusen rikkonaista viikkoa tulee jatkuvalla syötöllä. Ehkä sama homma on vaivannut pitkin talvea, en ole ihan tyytyväinen a) harjoitusmäärään/-tehoon ja b) harjoitusmotivaatioon. Nyt on onneksi kilpailukausi tulossa, ja silloinhan kaikki harjoitukset unohdetaan. Pari viikkoa vielä niin se on kilpailun tulosliuska mikä ratkaisee tyytyväisyyden. Harjoittelu tuntuu mulla muuttuvan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän virkamiestouhuksi. Pakolliset hoidetaan, mutta siinä se on eikä mitään suuria tunteita enää oikein saa mistään treenistä. Ehkä sen takia on harjoitusmääräkin ollut vähenemään päin. Se on kyllä sääli, mutta ehkä ne tunteet tulevatkin nykyisin kisoista?  Toivottavasti positiiviset tunteet ainakin silloin tällöin.

Tässä vielä viime viikon ohjelma, ei ole tullut liiemmälti valotettua minkälaista nykyisin tulee puuhattua.

Ma
Lepo ja vatsataudista toipumista

Ti
kevyt lenkki 14km 64min. Hirveä kulku.

Ke
kevyt lenkki 15km 65min ja juoksutekniikat 25min
kevyt lenkki 5km (8x10s ylämäki) 30min ja jumppa 30min

To
5x1000m (2.57 2.54 2.56 2.56 2.49) yht. 15km 70min
kevyt lenkki 10km 45min

Pe
Pmättöä 15km 61min
kevyt lenkki 8km 40min

La
Kevyt lenkki 30km 2.25

Su
Kevyt lenkki 8km 40min
Kevyt lenkki 6km 30min (8x10s ylämäki)

Ma
Flunssa

Nyt ne kuulumiset

Kaivosaari kellotti alle 2.43 Roomassa.

Laitetaas nyt kuitenkin pientä päivitystä urheilutilanteeseen. Katastrofaalisen helmikuun (22h treeniä) jälkeen suuntasin Espanjaan 17 päiväksi toivoen, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Ehjällä maaliskuulla kaikki on taas hyvin, pohjia on kuitenkin taustalla ihan hyvin.

Leiri on nyt takana, ja onneksi kaikki meni suunnitelmien mukaan. Toki yksi lepopäivä täytyi pitää, kun kurkku tuntui tulevan kipeäksi. Selvisin säikähdyksellä, mikä oli hienoa.

Leirin kolmantena päivänä juoksin pari sprinttiä. Ensimmäisestä oli vertailuaikoja olemassa, ja siinä juoksin Minna Kaupin kanssa saman ajan. Minna on tietysti superkova, mutta ehkä se hieman syletti. Siinä oli lähtötaso koviin treeneihin. Pari päivää tästä eteenpäin, ja ohjelmassa oli keskimatkan kisavauhtinen treeni. Rata oli jaettu kahteen osaan, ja välissä pidettiin 2 minuutin tauko. Eka osa meni hyvin, mutta aika oli 18 minuuttia kärjen juostessa 16 minuuttiin. Ei siis vielä mitään lentoa.

Taas mentiin pari päivää eteenpäin, ja ohjelmassa oli 10 kilometrin yhteislähtötreeni (verenlentoleikki). Mukana oli suomalaisten pyssyjen lisäksi Malungin Rost, Andersson ja Lind, sekä Timo Sild (mikä seura?). Olin koko ajan mukana kärkiryhmässä, ja vaikka kärsinkin vakavasta hapenpuutteesta kaiken aikaa, niin onnistuin pääsemään lopputaisteluissa neljännelle sijalle tokaparhaana suomalaisena. Tämä oli merkki oivasta nousukunnosta.

Viestitreenin jälkeen koko loppuleiri oli juoksupuolelta ihan hyvää talvitasoa. Fakta on kuitenkin se, että hieman olen kovimpia tykkejä jäljessä. Suunnistuspuolella koko leirin tekeminen oli luokkaa "ihan ok", eli jokaisessa treenissä tuli yksi pummi. Sama tilanne kuin viime kauden kevätpuoliskolla. Tälläisillä juoksuilla saavutetaan Suomessa sijoituksia 5-10, ja maailmalla 30-40. Eli parannettavaa löytyy, ei saisi tulla sitä yhtä pakollista virhettä kun kisakausi alkaa.

Yritän nyt säilyä terveenä ja jatkaa kohti hyvää maaliskuuta sekä vielä parempaa huhtikuuta. Käsillä ovat tärkeät ajat kisamenestystä silmällä pitäen, se on varma. Juoksupuolella saan vauhtia 100% varmuudella vielä lisää, jopa helposti, mutta suunnistuksen eteen homma on vaativampaa. Miten sitä onnistuu rakentamaan niin rautaisen itseluottamuksen, että huippujuoksuja alkaa tulla oikeaan aikaan liukuhihnatuotantona? Siinäpä pohdittavaa.

Entä jos lopettaisin pohtimisen, silläkö se lähtisi kulkemaan?

Mittees sitä kirjottelis

Ajattelin iltapäivän ratoksi kertoilla hieman leirikuulumisia. Nyt olen istunut vartin tietokoneella, eikä mitään tule mieleen. Kyllähän nyt kaikki jo tietää miten täällä treenataan ja millaista täällä Canos de Mecan tuppukylässä on. Merenrantaa ja tyhjillään olevia vanhoja hotelleita, mäntymetsää jne. Aamulenkki, aamupala, harjoitus, lounas, lepo, harjoitus, päivällinen, lihashuolto...plää plää päläpälä. 

Jotain spekulaatioita on esiintynyt, että täällä olisivat kaikki, joilla on Suunnistusliiton lisenssi. Saattaa olla pientä liioittelua, tiedän ainakin muutaman tyypin jotka ovat Suomessa, mutta kyllä 98% on täällä. 

Huomenna mielenkiinto kohdistuu ystäväni Apsun debyyttimaratoniin Roomassa. Veikkaan ajaksi 2.40:58

Treeni on ainakin hällä ollut kovaa.