Tulokset taululla, pulinat pois

Kelataanpa elämän tallentavaa digipoksia hieman taaksepäin.  Oletetaan, että elän satavuotiaaksi, eli laitetaan kohtaan 30,33 %. Viimeksi kun kirjoittelin, niin takana taisivat olla kevään ekat kisat, ja mies täynnä odotusta. Edessä olivat EM-katsastukset ja synnytyskin siellä mielessä siinteli.

Tässä pieni kertaus keväästä ranskalaisin viivoin ja tyylein

•         Eka katsastus eli Silja-rastit jäivät väliin, olin niihin aikoihin seitsemän päivää levossa flunssan takia.     Kisat seurasin internetistä Teron ja Liukkosen kanssa sosiaalisessa mediassa tsättäillen.
•       Torstaina 26.4.2012 klo 21:50 meni lapsivesi ja tyttö oli kourassa seuraavana aamuna klo 08:16. Olihan siinä iskälläkin melkoinen yö. Pikkusen meinasi silmäkulma kostua kun oma tytär lopulta syöksähti ulos. En lähde tässä nyt sen tarkempia yksityiskohtia kertomaan.
•      Perjantaina illalla tulin laitokselta kotiin nukkumaan. 41 tunnin valvomisen jälkeen oli selvää, ettei seuraavana päivänä tämä mies starttaisi EM-katsastukseen.  Etenkään Sipoossa. Tässä kohtaa kritisoin suunnistuskilpailujen sijaintia, hirmuisen pitkä matka tuntuu olevan melkeinpä kaikkiin.
•             Lauantaina tuli mieleen, että josko lähtisin sunnuntain viestiin. Kolmatta perättäistä Tiomilaa en missään tapauksessa halunnut juosta kakkosjoukkueessa. Matu näytti vihreää valoa, ja Pipo tarjosi toisen osuuden. Myöhään illalla ajoin Haminaan parantaen reittiennätystä 28 minuuttia.
•            Nurtsi tarjosi paikan, ja minä sen käytin. Maalissa Pipo antoi toisen osuuden kilpailunumeron kouraan. Ajoin suorinta reittiä vauvaa katsomaan. Ja äitiä
•           Tiomilassa juoksin sen mitä vaadittiin, pikkuriskillä tosin. Oltiin kolmansia.
•           Eukkorasteilla voitto ennen Nurmosta.
•           Sotkuman hölkässä toinen sija Yrjö Pesosen (48v 55 päivää) jälkeen.
•           KR:n kansallisissa voitto ennen Timo Mähöstä
•           SM-erikoispitkiltä hopea Mikko Patanan jälkeen.

Erikoispitkille lähdin hakemaan sitä ensimmäistä yleisen sarjan sm-mitalia. Osanottajalistalta puuttuivat erilaisissa maajoukkioissa juoksevat kaverit. Toisaalta tiesin tarkkaan edellisten vuosien tulokset, ja mukana oli moni juuri tältä matkalta mitalin ottanut kaveri. Muukkonen nyt tietenkin ykkösenä, mutta myös Parjanne, Portin, Huttunen, Parkkinen, Henri Taanila. Myös Suna oli merkitty mies.

Valmistavana treeninä olin juossut läpi talven sunnuntaisin 30 kilsaa. Parin viime viikon aikana juoksin vielä äitienpäivänä Kolilla reilun 3h, ja kisaviikon tiistaina kiertelin Karpan ja Hyvös-Samulin kanssa Kaltimon kierron. Eli rankkaa profiilia useine vaarojen valloituksineen. 

Itse kisa sujui kuin tanssien ensimmäiset noin 1,5 tuntia. Muukkonen oli väliaikahuutaja Heinin mukaan 40 sekuntia edellä, ja takana Huttunen, Suna ja Isokoski. En paljon taakse katsellut, mutta vedin letkaa, ja ainakin luulen että olin jopa pääsemässä karkuun.  Olo oli vahva, ja kutistunut ero Muukkoseen antoi uskoa jopa kultamitalista.

Seuraava rasti löytyi hyvin, mutta sitä seuraavalle tein arvioiden mukaan 4-5 minuutin pummin. Aivan käsittämätöntä. Todella harvoin sitä joutuu siihen tilanteeseen, että seisoo metsässä, eikä tiedä yhtään mihin suuntaan pitäisi lähteä. Viimeksi näin kävi Kytäjän jukolassa, sitä edellistä joutuu hakemaan kaukaa. Tällä kaudella en ole vielä käyttänyt yhtään selittelykorttia. Taskussa ovat siis vielä allergiakortti, huono kartta-kortti, jalkavammakortti, työkiirekortti, lapsi huutaa eikä saa nukuttua-kortti, sekä muutama muu. Jätän ne vieläkin varastoon, koska käyttöä tullee vielä. Tunnustan, en suunnistanut ja kompassikontrolli petti.

Rasti löytyi aikanaan, ja läksimme em. kavereiden kanssa ahnaaseen takaa-ajoon. Kärpäshajonnat suunnistin hyvin, ja viimeistä kertaa ”keskusrastille” tullessa tapasin Patanan ja Heinaron. Lähdimme kolmestaan kohti maalia, vielä oli kuitenkin yksi 17 minuuttia vienyt rastiväli edessä. Juoksin omaa valintaa, pojat kiersivät tien kautta. Reitti oli ensimmäiseltä lenkiltä tuttu, ja se koitui kohtalokseni. Juoksin vain jättäen kartan lueskelun vähemmälle, kyllähän nyt toista kertaa samaa reittiä juostessa osaa jo perille. Enpä osannut, ja rastilla oltiin yhtä aikaa. Jäljellä oli muutama lyhyt ja tekninen väli. Tässä kohtaa kuulin kenttäkuulutuksen, ja kykenin päättelemään, ettei Muukkonen ollutkaan edellä. Totesin, että kullasta taistellaan. Kokemus on opettanut, että pari viimeistä väliä on pystyttävä vetämään, mikäli meinaa voittaa taistelun. Jätin vetämisen aika tarkalleen viimeiseen rastiväliin, ja leimasinkin ensimmäisenä viimeisellä rastilla. Pellolle tullessa Patana hyökkäsi sellaiseen kiriin, etten pystynyt tekemään mitään.

Hopeaa tuli, ja siihen on tyytyminen.

Seuraava kuukausi mennään matkustellen. Ensi viikonloppuna käyn härnäämässä rinttereitä, mikäli reiret tästä toipuvat. Sitä seuraavana yritän parhaani ja katson mihin se riittää Tampereen MC-katsastuksissa. Sitä seuraavana yritän juosta ykkösjoukkueessa. 

Kisakauden avaus ja kevätleiri

Edellisen tekstin aikoihin, tai oikeastaan kahta päivää aikaisemmin, keskiviikkona 28.3.2012 taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä. Selkä, tarkemmin sanottuna SI-nivelet, alkoivat kesken lenkin kipuilla noin 14 kuukauden tauon jälkeen. Tilanne meni yhä huonommaksi ja huonommaksi, ja siihen päälle sattui vielä parin päivän flunssa. Pystyin juoksemaan aamupäivällä, mutta sen jälkeen kivut tulivat ja kestivät koko päivän. 

Viikon kipujen jälkeen, keskiviikkona 4.4 sain molempiin SI-niveliin kortisoonipiikin. Siitä tuli taas lepopäivä, ja korpesi armottomasti. Seuraavana päivänä ajelin Helsinkiin, ja illalla sitten testauslenkki seuraavan päivän kisaa varten. Lenkki Seurasaareen oli erinomainen, ei juurikaan kipuja, ja juoksukin tuntui kulkevan pakollisen kevennyksen myötä.

Billnäsin keskimatka käytiin lumen takia yhteislähtönä. Tähän kisaan ei olisi pitänyt lähteä lainkaan, siksi kovat kivut iskivät kisan jälkeen. Reumakivuille parasta lääkettä ovat perinteisesti olleet juuri +1 astetta celsiusta, räntäsade, kunnon lumihanki ja niin edelleen. Itse kisa meni letkassa juostessa. Välillä olin jo jäänyt jonkun puoli minuuttia, mutta sain kärjen vielä kiinni. Tokavikalle otin tievalinnan, ja se oli hitaampi. Täytyy tosin myöntää, ettei lumihangessa juoksu ole minun parhaimpia ominaisuuksia.

 

Billnäsin tulokset

Lauantaina ja sunnuntaina pystyin kuin ihmeen kaupalla tekemään yhden suunnistustreenin kumpanakin päivänä. Lieneekö vanha kunnon ibuprofeeni ollut sitten asialla? Iltalenkkiä en edes harkinnut, koska selkää on turha ylimääräisiä rasittaa. Nämä kaksi treeniä ovatkin sitten ne, joilla reilun viikon kuluttua katsastusten viivalla seison. Pitää varmaan kysellä valmentajalta joku hyvä neuvo, miten saan kaivettua riittävän itseluottamuksen tehdä hyvä suoritus...

Pääsiäismaanantaina kisailin Rauman piirikunnallisissa. Selkä oli kohtalaisessa kuosissa, ei voi sanoa että se olisi haitannut juoksua. Hapuilin suunnistuksen kanssa liikaa, samoin metsässä juoksu tuntui olevan alkutekijöissään. Vedin ns. hapenotolla, rentoutta en saanut aikaiseksi ollenkaan. Meilläpäin on tapana aina spekuloida mihin Thierry ja muut vahvistukset olisivat juosseet. Tässä veikkaus:

Thierry 1.01.35

Fabian 1.02.50

Philippe 1.03.10

Rohaska 1.04.05

Kikolov 1.04.15

Chromy 1.05.00

Joku saattoi unohtua, mistä näitä muistaa. No kuitenkin, tässä tulokset kyseisestä kisasta: Tulokset

Suomeksi sanottuna: vielä on parannettava sekä suunnistusta, että juoksua. Seuraavan kuukauden tavoitteena on tulla isäksi, päästä mukaan katsastuskisoihin ja sitä kautta EM-kisoihin sekä Tiomilan ykköseen, juosta em. kisoissa hyvin. Yksi toteutuu itsestä riippumatta, muut ovat sitten omassa hallussa. 

Tähän loppuun haluaisin hieman opastaa nuorempaa polvea. Älkää koskaan, siis koskaan, aliarvioiko Petri Saarta suunnistajana. 

Systeemiin, robottimaisuuteen

Näin kevään korvalla harjoituskauden kääntyessä vääjäämättä kohti hektistä kilpailukautta tapaan miettiä usein mennyttä harjoitustalvea. Mitä olen tehnyt, miksi ja miten olen harjoittelussa onnistunut. Tänään juoksin 15 kilometrin keveän pääasiassa ympäri Kuhasalon polkuja. Mieli oli kevyt ja hyvä, vaikka mennyt viikko on ollut vaisu. Tänä talvena olen saanut harjoitella vihdoinkin terveenä, ensi kertaa sitten talven 2008. Viikon päästä alkavalla kisakaudella odotan saavuttavani ainakin pari hyvää tulosta, toisin sanoen hyvää suoritusta. Vaikea sanoa, mikä on isku ja suoritusvarmuus Suomen kärkimiehiä vastaan, mutta osviittaa tähän saanen jo viikon kuluttua Bilnäsin kisoissa, joissa vastassa ovat rivien välistä tulkittuna kovakuntoiset Taivainen, Föhr ja Taanila. Ainakin. Neljän viikon kuluttua olen taas viisaampi, silloin on jo selvillä jatkuuko kausi EM-kisojen merkeissä, vai onko seuraava tavoite Jukolan viesti.

Lenkillä mietin myös systeemiä, millä olen Jampan johdolla tänä talvena harjoitellut. Se on juurikin se systeemi, mitä yritin toteuttaa jo 2009. Silloin suunnitteleminen oli vain toteutusta helpompaa, eikä hommasta tullut oikeastaan yhtään mitään. Harjoittelu Jampan ohjauksessa on ollut nousujohteista nimenomaan tehoharjoitusten suhteen. Tällä hetkellä homma menee kärjistetysti niin, että teen kovan harjoituksen kunnolla, ja sitten odottelen sitä päivää, kunnes olen valmis seuraavaan kovaan. Viikossa teen siis vain kaksi kovaa harjoitusta, enempään en pysty.

Systeemiä miettiessäni mieleeni tulivat myös menneet vuodet. Sen lisäksi, että olen käytännössä kokeillut lähes kaikki mahdolliset vammatyypit, olen myös kokeillut lähes kaikkia mahdollisia harjoitussysteemejä. Kokemusta on määränmätöstä, intomielisestä intervalliharjoittelusta (2krt/päivä), reilusta punttien nostelusta, mäkitreenaamisesta, monipuolisesta harjoittelusta, tiejuoksusta, pelkästä suunnistusharjoittelusta ja niin edelleen. Ainakin nyt tuntuu, että tällä hetkellä käytössä oleva systeemi on kohtalaisen hyvä.

Kohtahan se nähdään. Tavoitteena on juosta ainakin pari hyvää kisaa.

Henkinen maailmani avartuu

Tässä faktoja minusta:

Opin suuntaamaan katseeni minulle näytettyyn esineeseen: 1kk

Seurasin katseellani liikkuvaa esinettä: 1 kk

Opin tarttumaan esineisiin vain yhdellä kädellä: 4 kk

Sillä tiellä ollaan edelleen, taidot eivät ole paljon karttuneet.


Kisakauden avaukseen on nyt aikaa 18 vuorokautta. Toivottavasti lumet sulavat, niin pääsen avaamaan kauden Billnäsissä. Ohjelmassa ovat myös Rasti-Lukon kansalliset. Leireille en tänä vuonna mene.

Viime viikon treenit:

Ti: 5x1000m 3:02, 3:01, 3:01, 3:01, 2:58
Pe: Kiihtyvä 15km (ka. 3'40)
La: Mäkijuoksua 4x8min Kolilla
Su: 27km

Tänään menin hiihtelemään heti aamukasilta. Kerrankin jäällä oli kivaa, yleensä siellä vain tuulee.

Eilen tapasin staran.

The loneliness of the distanssimatkojen mies

Olin koko viime viikon varsin tehoton. Lakanassa oli tehoton viikko, joten sitä sitten toteutin esimerkillisellä tavalla. Ideana oli varmaankin kerätä voimia maaliskuun tehokkaalle harjoitusjaksolle, tuntuu toimivan ainakin tämän hetken fiiliksen mukaan. Jotkut hiihtäjät käyttävät kuulemma samaa systeemiä, eli ennen lumille siirtymistä otetaan viikko löysästi.

Viikonloppuna ystäväni Elmeri tuli kylään. Perinteenä on ollut, että vuosittaisen vierailun yhteyteen sovitetaan myös jonkun bändin keikka. Tällä kertaa tapetille oli nostettu Nightwishin maailmankiertueen avauskeikka Joensuun Areenalla.

Kävimme päivällä suksimassa isolta kirkolta Lykynlammen perälle ja takaisin. Tämän jälkeen homma lähti käyntiin rannekkeen vaihdolla ravintola Kerubin tiloissa, ja Bar Playn burgerilla parin huurteisen huolehtiessa ruoan alas huuhtelemisesta.

Kauaa ei ehditty kotona saunoa, kun oli suunnattava kohti Areenaa emännän toimiessa juoppokuskina. Lämppärinä soitti Poisonblack, Laihiala kumppaneineen hoitikin tonttinsa asiaan kuuluvalla tavalla.

Itse pääesiintyjän olen nähnyt varmaan kymmenen kertaa. Tällä kertaa tuntui, että bändi on ottanut yhden askeleen ylöspäin. Lavalla oli havaittavissa ns. suuren maailman meininkiä. Esitetyillä kappaleilla ei tässä tapauksessa ole hirveästi merkitystä, pääasiassa soittivat kuitenkin uuden levyn piisejä. Kaikki ne kuulostivat, ja ennen kaikkea näyttivät todella hyviltä. Vaikka ei Nightwishiä siviilissä kuuntelisikaan, niin suosittelen tarkastamaan keikan, mikäli sellainen paikkakunnalle sattuu osumaan.

Keikan alku

Lauantaina suksimme Kolin maisemahiihdossa lähes kolme tuntia. Suolamuikut kömpivät mahaan lähes jokaisella huoltopisteellä. Oli suolaisen nälkä.

Sunnuntaina sapluunaan oli uutuutena otettu 25 kilometrin tiestö. Kiersimme isommalla porukalla vanhan kunnon Ketunpesien lenkin.

Tässä tätä raporttia elostani keväisessä Joensuussa. Elo jatkuu yhä enemmän harjoituksiin keskittyen. Siinä sivussa odottelen (työnimeltään) Simpanssin saapumista.

Repokallion maisemahiihto on tulossa

Portugalin reissun loppu meni paremmin kuin alku. Sain treenattua viimeiset viisi päivää hyvin, ja toisessa kisassa tuli ihan positiivista signaalia vireestä. Leirinä ei mikään kovin hyvä, mutta täydellinen katastrofi vältettiin kai...

Kesän kuntoon tuollaisella lyhyellä leirillä ei liene suuren suurta vaikutusta, kyse on enemmänkin suunnistusrutiineiden palauttamisesta. Tervehtymisen jälkeen treeneissä oli hieman navigointivaikeuksia, koska takaraivossa oli pieni ajatus siitä, olenko nyt varmasti terve vai kuvittelenko vain. Siellä ja täällä tuli haeskeltua rasteja, ehkä noin kahta-kolmea rastia per treeni.

Vähitellen suunnistuskin lähti kulkemaan paremmin. Tajusin katsoa kauas ja hakea sillä katseella niitä isoja kohteita. Talviunilla ollut kompassikontrolli toimi myöskin hetki hetkeltä paremmin. Itsehän tapaan varmistaa kompassilla suuntaa jokaisella kartanlukukerralla.

Halusin tehdä hyvän juoksun lauantain pitkän matkan kisassa. Matkaa oli 18,7km ja maasto nopeaa. Hieman toipilas olo yhdistettynä muutaman päivän kovaan harjoitteluun ei tällä kertaa antanut mahdollisuutta hyvään suoritukseen, vaan kisasta tuli lähinnä vk-lenkki pummeilla höystettynä. Tiesin asian jo etukäteen. Olen huomannut, että pystyn monesti aistimaan jo ennen kisaa, onko tulos hyvä vai huono. Asian huomaa yleisolosta, pitää olla tarmokas ja reipas olo, jotta pystyy tekemään hyvän tuloksen. Ennen tärkeitä kisoja onkin pyrittävä saamaan tämä hyvä olo jo hyvissä ajoin.

Keskimatkalla olin matkalla kohti uran parasta juoksua, kunnes ajattelin asiaa. Lopussa tein virhettä 40 sekuntia, ja sijoitus kovatasoisessa kisassa vaihtui yhdeksännestä sijalle 15. Lisäksi tappio Pajuselle harmittaa, kuten aina.

Aikaero kärkeen eli Kurkijokeen on kuitenkin pienempi kuin aikaisemmin. Kai se aina on hyvä merkki.

Tulokset

Seuraavaksi otan kantaa siihen, onko suomalainen suunnistus pudonnut kelkasta.

Ranskalaisella tyylillä

Viisi päivää olisi vielä jäljellä. Eilen oli enemmän kuin lähellä etten varannut lentoja pois täältä. Seinät kaatuivat päälle ja rupes ikään kuin ahdistamaan . Rupesin kuitenkin laskemaan niille kahdelle treenille , jotka olin ekana päivänä tehnyt, kertyvää hintaa ja päätin että nyt saa riittää. Läksinkin sitten suunnistamaan .

Kahdesta vaihtoehdosta käteen jäi todennäköisesti se parempi. Tänään olinkin jo kukonlaulaessa kolmesti tietyllä. Kevyt käsi lääkäriin ja tyytyväisin mielin aamupalalle !

Koska jäljellä on viimeiset viisi,vedän ne ranskalaisella tyylillä, eli kolmen treenin päivätaktiikalla. Tänään aamulenkin, kymppi perusmättäen pipon laatimalla radalla, ja treeni. Huomenna roppaa auki kisavauhdilla + pari kevyttä. Perjantaina rentoa kerrasta pari kertaa. Sen jälkeen toivon pääseväni viivalle viikonlopun kisoihin.

Lauantaina distanssimatka 18,7km eli Vuokatin pitkän model event. Illalla sitten herkkyyttä yösprintistä. Sunnuntaina keskimatkalla juoksisit siekin joskus hyvin-suoritus.

Yölento siitä kotiin ja Ryhäsen hierontaan . Nyt kaikki peliin,menetetyt kisat pitää saada kiinni.

Kirjoitusvirheet johtuvat tästä puhelimesta. Syyttäkää häntä ja tulkitaan mitä tarkoitin.