Hohtokeilaus osana suomalaista perinnettä

Tänään oli aika tarttua härkää sarvista, nostaa kirves kehään, heittää kissa kaivoon...mitä näitä nyt on. Nimittäin, tavoitteena oli hiihtää 50 kilometrin lenkki kylmyydestä ja navakasta blosarista piittaamatta. Mukana olivat täydessä piittaamattomuudessaan Ronny Sakkerman, JP Linkke, Anders Von Nordensköld, Jersenay Pajussey sekä Hannu Airila. Jersenay oli valinnut luistelusukset, muut luottivat täydessä luottavaisuudessaan perinteisen kapuloihin. Sakkermanilla ja JP:llä Fischerit, Hannu Airilalla Atomiskit ja Nordensköldillä Visut. Tervetuloa mukaan KR:n linjalle Noljenkollenilta Lykynlammen kautta Pärnävaaralle ja sieltä Jyrin kylän kautta takaisin. Pysähdymme tarvittaessa: Lykynlampi, Pärnävaara, Jyrintien ylitys, Lykynlampi. Linjan takaosassa tarjoillaan mehua, enerkiakeelejä sekä muutamia aikakauslehtiä.

Joukkio säilyy kasassa Lykynlammelle saakka. JP Linkke erehtyy kuitenkin rakentamaan juomatauolla pienet kynsitulet, keittämään nuotiokahveet sekä rakentamaan laavun. Näin ollen hän putoaa auttamatta letkasta. Sinnikkään yrityksen jälkeen Linkke onnistuu saavuttamaan luistelutyylillä etenevän Pajusseyn. Tarkat analyysit osoittavat ettei Pajusseyn kuokka toimi tänään, wassulla ei sen sijaan ole mitään onkelmia. Kärkijoukko tapaa Polvijärven tien ylityksessä Jukka Pekkalan, tuon massiivisen massiivisuuden. Hänen vetoavullaan Sakkerman sekä Hannu Airila saavat lisää etumatkaa. Nordensköldin ylävartalo on kaupunkilaiselämän seurauksena nahistunut, ja Linkke sekä Pajussey saavuttavat hänet.

Pärnävaaralle saavuttaessa Pajussey ilmoittaa keskeyttävänsä kaartaen samalla kohti kotia täydessä hiihtopettyneisyydessään. Linkke rakentelee kynsitulet, keittelee sumpit ja rakentaa laavun jääden jälleen takajoukkoihin. Takajoukkoihin jotka hän itse muodostaa. Pian on kuitenkin rannereumasta kärsivä Nordensköld ajettu kiinni, vaikka Linkke ilmoittaakin kärsivänsä orastavista iskiasvaivoista. Ja kun se tältä lenkiltä tulee, on se niin ohut ettei tuuli sitä tavoita.

Jyrin lenkillä ratkaisut jäävät ratkaisemattomiksi, edellä Sakkerman ja Hannu Airila, perässä Linkke ja Nordensköld. Pärnän vitoselle saavuttaessa Linkke huomaa ettei ero kärkijoukkoon ole kasvanut, näin ollen hän päättää tarkempien analyysien jälkeen tehdä kynsitulet, keitellä sumpit ja rakentaa laavun. Hän katsoo tämän kaiken olevan mahdollista, hiihto kun kulkee.

Pärnävaaran ja Lykynlammen välillä nähdään suksimassa neljä hiljaista miestä täydessä suksimiskeskittyneisyydessään. Kukaan ei uskalla tehdä ratkaisuja. Kaikki harrastavat näet tiukkaa ajatustoimintaa, ainoat sanat ovat "I was thinking that". Lykynlammen tauolla Linkke nauttii hieman nestettä sekä enerkiakeelin, mutta katsoo kynsitulien, kahvin sekä laavun olevan nyt tarpeetonta ajanhukkaa. Reitin profiili Lykynlammelta Noljenkollenille on helppo/helpohko, ja sen katsotaan suosivan parhaan lankun omaavaa Sakkermania. Sakkerman toteaa kuitenkin heti Lykynlammen jälkeen lakoniseen sävyyn "Faktat ovat tosiasioita". Tyhmempi Linkkekin voi tästä päätellä Sakkermanin koneen laskevan öljyt hetkenä minä hyvänsä. Samalla Nordensköld kertoo tekevänsä pursuit-harjoituksen ja vaihtaa lennosta luistelutekniikkaan. Rannespekulaation on syytä loppua nyt, toteaa Linkke ja ilmoittaa Nordensköldille "lopetetaan nyt tämä vatvominen ja lyödään ne ranteet lukkoon".

Matkaa taitetaan kuitenkin melkein loppuun saakka porukassa, kunnes ladustolla koetaan shokeeravia tapahtumia. Matkamittarin näyttäessä 48.8 kilometriä Linkke ja Nordensköld joutuvat keskeyttämään, Linkke ei enää viitsi ja Nordensköldin rannereuma on edennyt pisteeseen, josta ei ole paluuta.

Voiton ratkaisevat Sakkerman ja Hannu Airila. Kyseessä on tasapeli, molemmat hiihtävät 50 kilometriä. Aika tarkalleen.