tiistai 4. toukokuuta 2010

Seuraavana Joensuu, pysähdymme tarrrvittaessa

Olihan melkoinen viikonloppu. Ennakkospekulaatioista poiketen Kalevan Rastin joukkueista voittoon suunnistikin ykköstiimi. Saavuimme paikalle jo torstaina, jonka jälkeen ohjelmassa oli muutamia lenkkejä, syömistä ja sängyllä makoilua. Lisäksi puhuimme hieman paskaa, niin ja kakkosjoukkue kävi shoppailemassa bilevaatteita. Sivusilmällä kujuillen miehistö oli ennen kisaa hyvinkin rennolla mielellä, mikäs oli ollessa kun itseluottamus näytti olevan kohdillaan. Tämä oli hyvä näyte siitä mitä kunnollinen ja perinpohjainen valmistautuminen saa aikaan.

Kisan seuraaminen näin kakkosjoukkueesta käsin sai aikaan mitä erilaisimpia fiiliksiä. Eipä olisi mitenkään liioittelua puhua jopa miljoonista pääni sisällä liikkuneista tunnekuohuista. Olisipa ollut mukavaa olla joukkueessa mukana, en voi muuta sanoa. Aika mukavalta se tuntui kuitenkin katsella hyvien kavereiden voittoakin, pystyin siitä kyllä hyvin nauttimaan!

Omasta suorituksesta sen verran että tulipa tehtyä huonoin juoksu varmaan kymmeneen vuoteen. Kakkoselle tein vähintään viiden minuutin virheen. Oli siinä kyllä melkoisen koominen tilanne kun Haikosen Ribbentropin kanssa seisoskeltiin minuuttitolkulla metsässä eikä tiedetty yhtään että missä seudulla sitä mahdetaan olla. Siinä sen näkee, muut asiat olivat mielessä eikä silloin suunnistuksesta tule mitään.


Voitonjuhliin kakkosjoukkue paneutui kuitenkin asian vaatimalla vakavuudella tehden parasta mahdollista työtä. Ei siinä selkäkivut vaivanneet totta vieköön! Itse asiassa tanssilattialla tuntui jopa kulkevan pitkästä aikaa, ainakin kohtuullisesti. Jokipoikien voittojuhlista poiketen valmentaja Antti Harju ei kuitenkaan ahdistellut tai kiusannut Karjalaisen urheilutoimittajaa. Mukavat laivamatkat kaiken kaikkiaan.

Mitäs muuta. Niin joo tosiaan, aloitin tänään totuttelujakson uuteen elämääni kuntoilijana. Päätin heti alkuunsa ottaa lepoa kuntoilusta, ulkona kun näyttää olevan kohtuullisen kurja kelikin. Kassellaan nyt sitten miten asiat jatkossa etenevät, voihan olla että syssymmällä pääsen taas kilpailuihin mukaan. Niin kauan kun paranemista ei tapahdu, pysyttelen kuitenkin urheilusta sivussa. Käsittääkseni ihmiset harrastavat kilpaurheilua saadakseen siitä jotain muuta kuin ahdistusta, pettyneisyyttä ja muita negatiivisia tunteita.

Täytyy katella että tuleeko laiteltua tänne blogin puolelle juttuja. Ehkä jotain tilannekatsauksia jossain vaiheessa.

Nyt mie meen nukkumaan ja vähän kohtuullisen hitaasti.

Näkyy jukossa! Harmillisesti ripari menee päällekkäin ungin, nujun ja ringenin kanssa.

Ja vielä tähän lyhyiden lauseiden juttuun viikon musiikkiesitys eli Herra Ylpön Riisu Siipesi.

Sun ei tarvi enää totella / Sun ei tarvi enää passata /
Sun ei tarvi enää luoda uraa / päntätä oppikirjoista kuraa /
Ota ilo irti elämästä sekoile ja tuhlaa rahaa /
Elä edesvastuuttomasti...tekemättä turhaa pahaa...

9 kommenttia:

  1. onneks pääset kll:ään

    VastaaPoista
  2. kävit ihan avrikassa asti harrastamassa hölkkäilyä ja syömistä, fantasioit ykkösjoukkueen paikasta. pääsit kakkoseen ja lihavaksi. hei simo-p, aika aikuistua edes kilpaurheilun saralla

    VastaaPoista
  3. Hölkkäilin ja söin, en mitään muuta. Tarkista vaikka harjoituspäiväkirjasta. Oli kyllä mukava matkustella seuran rahoilla noinkin lämpimään paikkaan!

    VastaaPoista
  4. Että oikein aikuiseksi pitäis kasvaa... Siellä on jollain taas jäänyt omat unelmat saavuttamatta (muitten vika tietysti sekin) tai sitten ei oo edes uskaltanut unelmoida.

    VastaaPoista
  5. Tosiaan. On ruma muija ja pari vittumaista kakaraa. Töissä pitää käydä ja elää kuten normaalit ihmiset. Pääosin vituttaa aina.

    VastaaPoista
  6. Jahas. Mikäs se olikaan urheilufilosfian mukaan elämän suola? Ylämäki ja sitten taas alamäki. Ensin telkkänä pönttöön ja sit pummi ja sit taas telkkää... Välillä etäisyyttä lajiin ja välillä tiukkaa kuuria. Mikäli yleisö ei ole vielä oppinut lukemaan blogistin viehättävää sanataiteilua, voi kaiken tietenkin ymmärtää väärin... täällä tuskin on kyse kypsyydestä tai kypsymättömyydestä. Eiköhän SP jatka dataamista jatkossakin. Olit sit KR1 tai PuPo6:n riveissä tai rastilla tai viereisen kiven takana tortulla. Ugh.

    VastaaPoista
  7. Jahas. Mikäs se olikaan urheilufilosfian mukaan elämän suola? Ylämäki ja sitten taas alamäki. Ensin telkkänä pönttöön ja sit pummi ja sit taas telkkää... Välillä etäisyyttä lajiin ja välillä tiukkaa kuuria. Mikäli yleisö ei ole vielä oppinut lukemaan blogistin viehättävää sanataiteilua, voi kaiken tietenkin ymmärtää väärin... täällä tuskin on kyse kypsyydestä tai kypsymättömyydestä. Eiköhän SP jatka dataamista jatkossakin. Olit sit KR1 tai PuPo6:n riveissä tai rastilla tai viereisen kiven takana tortulla. Ugh.

    VastaaPoista
  8. Käsittääkseni ihmiset harrastavat kilpaurheilua saadakseen siitä jotain muuta kuin ahdistusta, pettyneisyyttä ja muita negatiivisia tunteita.



    HÄ? ei kestävyysurheilijan kuulu olla onnellinen tai tyytyväinen.kestävyysurheilijan pitää olla masentunut ja surullinen

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.