DNS

Niin siinä sitten kävi, että maraton jäi juoksematta. Perjantaina illalla sanoin, että nyt tulee kurkku kipeäksi. Lauantaiaamuna peli oli selvä, ei ole asiaa viivalle seuraavana päivänä. Kurkku oli kipeä ja nuha melko voimakas. Jos kyseessä olisi ollut vaikkapa suunnistuksen MM-kisa, niin olisin viivalle tieni löytänyt.

Ei tämä nyt mikään syvään depressioon ajanut takaisku ollut. Kyseessä oli kuitenkin enemmänkin "hauska" kokeilu, eikä erikoistreeniäkään ollut alla kuin kaksi viikkoa. Kipinä jäi kuitenkin kytemään, ehkäpä syttyäkseen täyteen maratonroihuun ensi syksynä Berliinissä tai Frankfurtissa. Ken tietää ja Barbie siihen selkään.

Sen verran tuo hiipuvalla motivaatiolla tehty parin viikon asfajakso söi kuitenkin miestä, että nyt on niinku takki. Auki ja tyhjä. Flunssa on voitettu, mutta treenata en ole jaksanut ollenkaan. Loistavan syksyn jälkeen ajattelinkin nyt ottaa pientä lomaa. Kyllä niitä lenkkikenkiä saa taas talven mittaan vedellä jalkaa useita kertoja.

Nissiselle onnittelut mitalista. Miestä en paremmin tunne, mutta luulen ettei pronssi tyydytä.