Pullo aukesi ja SM-yöstä tuli vielä se kauden viides SM-mitali, neljäs hopeinen. Tänä syksynä on ollut hyvä sauma tämmöseen sateeseen, kun aika paljon porukkaa on syystä tai toisesta sivussa. Mutta enpä anna sen haitata, vaan nautin näistä mitaleista täysin rintavarustein. Näyttää siltä, että Nurmosen kanssa otettiin vieläpä rankinglistallakin kaksoisvoitto. Jopas jotakin.
SM-yöhön en juurikaan satsannut, koska valitsin marathonharjoittelun ykkösasiaksi tähän loppukauteen. Karsinnassa tein rajun pummin, sellaisen, mitä ei ihan joka vuosi tehdäkään. Loppusija omassa lohkossa sheitshemän, kun 15 parasta eteni Pilkanmaan Kuntotöyryn maastoissa jatkoon. Tästä oli hyvä jatkaa!
Huonosti nukutun ja puolikkaaksi jääneen yön jälkeen rupesin kokoamaan hommaa kasaan illan finaalia varten. Aivan kuten SM-pitkällä, epäonnistuminen karsinnassa toi kaivatun skarppauslisän finaaliin. Onnistuin siis kääntämään asian positiiviseksi.
Finaalissa suunnistus meni kohtalaisen hyvin, suurin osa jopa erinomaisesti. Erona Nurmosen maagiseen juoksuun muutamilla väleillä turhaa kiertoa, ja varmasti myös nihkeämpi koipi. Esimerkiksi 1-2 välillä muutin suunnitelmaa pari kertaa, koska itseluottamus ei riittänyt juosta täysin suoraan. Ehkäpä pari yötreeniä olisi auttanut? Ken tietää...
Matkan aikana kantaan alkoi erääntyä eräänlaista letkaa. Vaikka vedinkin itse (tieväleillä Terän Heinonen hyökkäsi aina ohi), niin onhan siitä porukasta aina apua. Ainakin valotehoa riittää, ja jos vauhti hyytyy, niin aina sieltä Stenlund tulee huolehtimaan asiasta.
Nyt en enää jaksa. Olen hyvin väsynyt kaikkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.