Nyt ne kuulumiset

Kaivosaari kellotti alle 2.43 Roomassa.

Laitetaas nyt kuitenkin pientä päivitystä urheilutilanteeseen. Katastrofaalisen helmikuun (22h treeniä) jälkeen suuntasin Espanjaan 17 päiväksi toivoen, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Ehjällä maaliskuulla kaikki on taas hyvin, pohjia on kuitenkin taustalla ihan hyvin.

Leiri on nyt takana, ja onneksi kaikki meni suunnitelmien mukaan. Toki yksi lepopäivä täytyi pitää, kun kurkku tuntui tulevan kipeäksi. Selvisin säikähdyksellä, mikä oli hienoa.

Leirin kolmantena päivänä juoksin pari sprinttiä. Ensimmäisestä oli vertailuaikoja olemassa, ja siinä juoksin Minna Kaupin kanssa saman ajan. Minna on tietysti superkova, mutta ehkä se hieman syletti. Siinä oli lähtötaso koviin treeneihin. Pari päivää tästä eteenpäin, ja ohjelmassa oli keskimatkan kisavauhtinen treeni. Rata oli jaettu kahteen osaan, ja välissä pidettiin 2 minuutin tauko. Eka osa meni hyvin, mutta aika oli 18 minuuttia kärjen juostessa 16 minuuttiin. Ei siis vielä mitään lentoa.

Taas mentiin pari päivää eteenpäin, ja ohjelmassa oli 10 kilometrin yhteislähtötreeni (verenlentoleikki). Mukana oli suomalaisten pyssyjen lisäksi Malungin Rost, Andersson ja Lind, sekä Timo Sild (mikä seura?). Olin koko ajan mukana kärkiryhmässä, ja vaikka kärsinkin vakavasta hapenpuutteesta kaiken aikaa, niin onnistuin pääsemään lopputaisteluissa neljännelle sijalle tokaparhaana suomalaisena. Tämä oli merkki oivasta nousukunnosta.

Viestitreenin jälkeen koko loppuleiri oli juoksupuolelta ihan hyvää talvitasoa. Fakta on kuitenkin se, että hieman olen kovimpia tykkejä jäljessä. Suunnistuspuolella koko leirin tekeminen oli luokkaa "ihan ok", eli jokaisessa treenissä tuli yksi pummi. Sama tilanne kuin viime kauden kevätpuoliskolla. Tälläisillä juoksuilla saavutetaan Suomessa sijoituksia 5-10, ja maailmalla 30-40. Eli parannettavaa löytyy, ei saisi tulla sitä yhtä pakollista virhettä kun kisakausi alkaa.

Yritän nyt säilyä terveenä ja jatkaa kohti hyvää maaliskuuta sekä vielä parempaa huhtikuuta. Käsillä ovat tärkeät ajat kisamenestystä silmällä pitäen, se on varma. Juoksupuolella saan vauhtia 100% varmuudella vielä lisää, jopa helposti, mutta suunnistuksen eteen homma on vaativampaa. Miten sitä onnistuu rakentamaan niin rautaisen itseluottamuksen, että huippujuoksuja alkaa tulla oikeaan aikaan liukuhihnatuotantona? Siinäpä pohdittavaa.

Entä jos lopettaisin pohtimisen, silläkö se lähtisi kulkemaan?

Mittees sitä kirjottelis

Ajattelin iltapäivän ratoksi kertoilla hieman leirikuulumisia. Nyt olen istunut vartin tietokoneella, eikä mitään tule mieleen. Kyllähän nyt kaikki jo tietää miten täällä treenataan ja millaista täällä Canos de Mecan tuppukylässä on. Merenrantaa ja tyhjillään olevia vanhoja hotelleita, mäntymetsää jne. Aamulenkki, aamupala, harjoitus, lounas, lepo, harjoitus, päivällinen, lihashuolto...plää plää päläpälä. 

Jotain spekulaatioita on esiintynyt, että täällä olisivat kaikki, joilla on Suunnistusliiton lisenssi. Saattaa olla pientä liioittelua, tiedän ainakin muutaman tyypin jotka ovat Suomessa, mutta kyllä 98% on täällä. 

Huomenna mielenkiinto kohdistuu ystäväni Apsun debyyttimaratoniin Roomassa. Veikkaan ajaksi 2.40:58

Treeni on ainakin hällä ollut kovaa.

Portugalin jälkeen hän lepäsi kaksi viikkoa

Vaikeinta on aina ollut se, kun pitäisi aloittaa uudestaan. Työ tuntuu menneen hukkaan, vaikka eihän se niin mene. Siellä se jossain on, pitäisi vain jaksaa odotella vielä muutama viikko. 

Synkkä historia Portugalin reissujen suhteen sai jatkoa, kun onnistuin kuin ihmeen kaupalla saamaan taas kerran jonkun erittäin sitkeän virustaudin.

Ekassa kisassa suoritus oli hyvä siihen nähden, että edellisen kerran olin suunnistanut marraskuun loppupuolella. Tämähän ei tietenkään ole hyväksyttävä selitys, vaan puhtaasti oma valinta. 

1. kisan tulokset

Toinen kisa sujui todella hyvin. Tappiota TG:lle noin kaksi minuuttia, mikä on yleensä riittänyt vaikkapa SM-kisassa korkealle. Tämän jälkeen tunsin ensimmäiset merkit tulevasta taudista. Korjasin kahdella konjakilla, mutta eihän se auttanut. Ei ole koskaan auttanut.

2. kisan tulokset

Kolmas kisa oli WRE eli siviileille tiedoksi maailmanrankikisa. En kisaillut viime vuonna kai yhdessäkään WRE-kisassa, enkä olisi edes päässyt supereliitti-sarjaan, ellen olisi anellut villiä korttia. Lähtöjärjestys määräytyi rankin mukaan, joten starttasin aamulla 08:50. Suorituskaan ei ollut paras mahdollinen, mutta virhettä kuitenkin vain kaksi minuuttia. Sanoin maaliin tullessani, että tappiota tulee lopulta vähintään kahdeksan minuuttia. Lopulta sitä tuli 8min20sek, mikä tuntui aika hurjalta. 

3. kisan tulokset

Neljännen kisan seurasin jo keuhkot rohisten sivusta. Siinä menikin sitten seuraavat kaksi viikkoa, treeniä 0h. Tänään kävin juoksemassa 4 kilsaa, nyt seurailen miten käy. Sunnuntaina on lähtö Espanjaan, siinä seuraava tavoite.

Eihän tämä tietysti hyvältä tunnu. Olen saanut uran aikana huomata, että kesän tuloksiin edes kahden viikon tauti ei välttämättä vaikuta sittenkään kovin paljon. Risoo vaan hilata itsensä taas takaisin treenikuntoon, viikon verran pitää kuitenkin tyytyä hokihölkkään ja jumppaan. 

Turhaa uhoa

Tuli taas uhottua ja mehusteltua ihan liikaa. Minä en minnekään etelään mene, kyllä Suomessakin jaksaa koko talven painaa.

Pari viikkoa sitten homma alkoi päivänä muutamana tökkimään. Tapanani on olla varsin nopealiikkeinen, joten melkein siltä seisomalta neuvottelin kotiasiat kuntoon, vielä kun kyyti- ja majoituspolitiikkakin sujui kuin rasvattuna, niin varasin lennot Lissaboniin. 

Huomenna kuljen Börjen kyydillä Hesaan. Matka jatkuu perjantaiaamuna klo 05.40 portugalilaisin siivin Lissaboniin, ja sieltä edelleen kohti Portugalin O'meetinkiä eli POMmia. La-Ti juoksen kisoissa niin kovaa kuin pääsen, ja keskiviikkona sitten olen takaisin Joensuussa. Nyt on niin lyhyt reissu, etten ehkä ehdi tulla edes kipeäksi, kuten tapana on ollut.

Viivalla on miestä monenmoista. Tuleepa testattua ero maailman kärkeen (Gerkurkoo, Lundanes) ja Suomen kärkeen (Airila, Föhr, Lakanen). Tosin eihän sitä tiedä vaikka olisin itse kärki. Hekoheko. Totuuden nimissä on sanottava, että haluan kyllä onnistua hyvin. Turha lähteä spekuloimaan mitään, että kaikki muut on suunnistanu paljon enemmän ja kaikki muut nyt on niin kovia, mie nyt oon vielä talviterässä ja kunhan tässä kausi tulee niin sitten lähtee ajasta 30s/km. Jos meinaa olla kova kesällä, niin sitä on oltava jo nyt. 

Tulokset tulee taululle, sieltä ne voi jokainen käydä omalla ajallaan katselemassa. Taulu on täällä

Juonipaljastus

Taas on elelty muutamia aikoja tällä synkällä elämänpolulla sitten viimeisen päivityksen. Niin se aika kuluu tunti tunnilta, päivä päivältä ja viikko viikolta. Kohta on kevät, sitten kesä ja heti sen jälkeen kääntää jo syksyn puoleen.

Analysoitaanpa tässä hieman harjoituksia. Pirusti olen lenkkeillyt, mutta tunteja ei vaan kerry. Mikä tässä mättää? Suoritin analyysiä huomatakseni, että harjoittelu on tässä vaiheessa uraa edennyt vaiheeseen, mistä seuraavassa vaiheessa kaikki harjoittelu on loppunut. Olipa hyvin nerokkaalla tavalla ilmaistu. Tahtoo sanoa, että harjoittelu sisältää juoksua.

Teen kaikki harjoitukset nykyisin kotiovelta kellon käyntiin nakaten. Jos treeniä tulee viikossa 150km, niin suihkussa käymiset mukaan laskien tunteja kertyy viikkoon 12. Kaikki kodin ulkopuolinen voimaharjoittelu ja kauempana suoritettu hiihtoharjoittelu on loppunut.

Aika hyvässä kunnossa olen kuitenkin.

Talkoohenki elää vielä

Suomalaisella urheilulla on vielä toivoa. Syrjäisellä maaseudulla asustaa joukko nuoria, jotka ovat valmiita toimimaan kun torveen puhalletaan. Nämä epäitsekkyyden maalliset ruumiillistumat muodostavat sen pohjan, mistä maakuntien urheilijat ovat ponnistava myös tulevaisuudessa.

Esimerkki

Flunssa oli ja meni. Kolme päivää se kesti, joten aikataulussa ollaan yhä vain ja edelleen.

BBQ

Intissä eräs juoksija ruotsinkieliseltä länsirannikolta kertoi sielläpäin liikkuvasta huhusta, jonka mukaan Mats Haldinin lyhimmät vedot ovat 3 kilometrin mittaisia. Omaa harjoitteluani tutkaillessa huomaan liittyneeni tähän Maten letkaan. Vetoharjoituksissa olen toistanut säännöllisesti joko viiden tai kolmen kilometrin pätkiä. Toivotaan, että vedot alkavat jossain vaiheessa lyhentyä, muuten tulee pitkä talvi.

Viime viikolla ohjelmassa oli tämän vuoden uutuus, ns. BBQ-viikko. Sen tarkoituksena on grillata hieman normaalia viikkoa enemmän, eli laittaa vk-harjoituksia useammallekin päivälle. Toteutus oli seuraava:

Ti
3x5km/2min vauhtikestävyys

Ke
7km vauhtikestävyys

To
12km perusmättö eli pk2

Pe
4x3km/2min vauhtikestävyys

La
puolipitkä pk

Su
sprintti vauhtikestävyys

Ma
flunssa

Ti
flunssa

Ke
flunssa

Oliko sitten liian kovaa ajoa, vai johtuiko tauti joulun ajan totuttua suuremmasta ihmismäärästä, sitä en pysty sanomaan. Näitähän tulee aina välillä.

Kuva 1. BBQ vaikuttaa naamaan rumentamalla sitä. (Simo-Pekka Fincken kuva-arkisto 2012).