tiistai 26. toukokuuta 2009

Pettymykset huuhtoo: JET SET!

Tässä tulee nyt tiukka paketti viime viikon tapahtumista. Edellisen viikon sunnuntaista lähtien ohjelmaan sisältyi kaikkiaan neljä katsastuskisaa. Tai alun perin niitä piti olla vain kolme ja homman sitä myöten selvä. Torstain Prisma-rastien jälkeen valmennusjohdolta asiaa tiedustellessani huomasin että sunnuntaina edessä olisi kärsimysnäytelmä vailla vertaa, suorastaan miljoonia tunnekuohuja sisälläni aiheuttava tapahtuma.

Lähetään liikkeelle keskiviikon sprinttikatsastuksesta. Arvelin etukäteen että se olisi itselleni paras matka, olihan viime vuodelta taskussa MM-katsastuksen neljäs ja EM-katsastuksen sekä SM-kisan kuudennet sijat. SM-maastoihin mennessä luottamus omaan kuntoon oli kohdillaan, mutta sinnehän se luottamus valui Tanhuvaaran reitin varteen. Aika tarkalleen siihen neljännen kiesin ekan ylämäen päälle mihin keskeytin. Tilanne meni siihen että keuhkot olivat kipeät vielä vuorokauden tuon keväisen klassikkokisan jälkeen. Näin ollen huomasin jännittäväni sprinttikisaa huomattava paljon, oli kuitenkin pakko onnistua. Jännitys haihtui kyllä kun aloitin verryttelyn, jalat olivat kevyet ja juoksu tuntui helpolta. Kisahan meni lähes täydellisesti, laskin että tuli tehtyä kaks kolmen sekunnin virhettä. Hävisin Tuopille (tähän vois laittaa sen lempinimen mut en mie laita, minust se on loukkaavaa) 1.16!!! Siinä kohtaa totesin että eipä ole asiaa PM:iin tässä iskussa, ihan sama mitä tekee kun ei vaan kule. Taini sano kuitenkin että lähe yrittämää ja läksinhän mie. AP laitto vielä tekstuuriviestiä että huomenna ei virhettä sekuntiakaan. Siitä läksin liikkeelle.

Prisma-rastien osalta voin sanoa että se oli pääsarjaurani paras suoritus. Ykköstä kattelin hieman ja yhelle rastille otin väärän reitin, mutta maaliin tullessani olin hyvin tyytyväinen siihen juoksuun. Oikeestaan hauskinta näissä kisoissa olikin tulla maaliin. Oli tehny hyvän juoksun ja vaikka keuhkot oli vinkunu koko matkan niin sitä tietenkin toivo että menis kärkeen tai jotain. Sprintissä kuuluttaja sano että sieltä hän tulee ja menee kymmenenneksi! Asia oli sitä myöten selviö. Prismassa taas meni neljänneksi. Ja kuuma ryhmä oli vasta tulossa. Sijoitus oli lopulta 13. ja Fööriin eroa 2.10. Tilanne oli siis semmoinen että aivan unelmaisella suorituksella voi juuri ja juuri juosta kymmenen joukkoon. Ei tyydytä uhtaan, ei niin uhtaan. Olin aatellu että tälle kaudelle pitäis kehittyä mut miehän taannuinkin. No, Salmi sano että viimisestä paikasta taistelen ja että lähe SM-pitkille. Ei auttanu muuta kuin lisätä lautaselle muutama peruna lisää Pickalan ABC:llä.


Pari päivää syötyäni olin valmis vetämään itseni täydellisesti likoon SM-erikoispitkillä. Sillä matkalla olin aiemmin sijoittunut ihan hyvin, taskussa olivat sijoitukset 4., 6., 8. ja 10. Nyt tempastaan vähintään ronssin kylkeen ajattelin etukäteen. Fiilistä laski hieman vain 2,5 tuntiin jääneet yöunet. Se olikin viikon sisään kolmas yö kun uni ei tullut silmään.

Ekalla lenkillä päätin jo että keskeytän varvaukseen. Juoksu tuntu tosi pahalta enkä pysyny millään Topin perässä. Tässä on just ongelma, perusreipasta pystyy vetämään mut jos joku lisää pikkusenkin vauhtia niin ei pysty vastaamaan uhtaan. Tippuu ihan satasella välittömästi eikä kohta nää kaveria edes isoimmilla aukeilla. No pikkuhiljaa alko tuntua että kulkee paremmin ja sain uskoteltua itelleni että jatkan. Toisen kiesin alussa juostiin Lakasen ja Kahelinin Joneksen kanssa. Siinä tuntu että vauhti on nyt kyllä liian rauhallista, läksin siinä vetämään ja saatiin Topi yllättäen kiinni. Topihan oli tehny ison koukun. Sitte homma meni niin että Topi veti, mie roikuin kuolemaa tehden parinkymmenen metrin päässä. Muut sitte siellä takana. Jossain vaiheessa muut paitsi mie ja Jones tippu ja huomasin että Topillakin alkaa painamaan. Jouduin siinä vetohommiin ja mentiin kyllä jo siinä vaiheessa erittäin hiljaa. Toisen lenkin jälkeen oltiin sijoilla 7-9. ja aattelin että jos olen seittemäs niin se voi riittää. No, siinä reilu kolme kilsaa ennen maalia sippasin totaalisesti ja jouduin pistämään kävelyksi, samoin kävi Jonekselle. Käveltiin ja koitettiin välillä hölkkää. Ikinä en ole ollut noin pahassa jamassa! Jones pysty hyppäämään takaa tulleen Joensuun peesiin mut mie en pystyny enää mihinkään. Yritin kävellä mahollisimman kovaa kunnes kolmanneks viimisellä oksensin. Kyllä siinä alko itkettämään, oli niin paha olo että luulin kuolevani sinne mettään. Pääsin kuitenkin maaliin ja menihän siinä lopussa ukkoja ohi. Hävisin viimisellä neljällä kilsalla kaheksan minuuttia Matsille! Ja voin kertoa, oli aika tarkalleen kaikki pelissä.

Tuntuu kyllä siltä että alan tästä lähtien keskittymään näihin SM-kisoihin. Ohan tässä tullu tommonen viis vuotta yritettyä ja ei oo tultu. Vitti että onkin tullu reenattua ja mietittyä näitä juttuja. Talvella kun jauhoin pyörällä ja altaassa vetoja niin aina oli viimisessä vedossa mielikuva kun vedän PM-kisojen lopussa kaikki pelissä. Oli piirretty ratoja vanhoille kartoille ja käyty niitä läpi pyörän selässä. Käyty hieronnoissa ja venytelty. Kun ei niin ei. Etenkin keväisin meikäläinen on vaikeuksissa, ei vaan kulje ja silloinhan toi kisailu on hyvinkin pitkälti syvältä ahterista. Finille nyt pitää lähteä kun on tullu ilmottauduttua ja on noi lennotkin Italian leirille varattuna.

Seuraava kisa on Jukolan viesti. Meillä pitäis olla ihan kohtuullinen joukkue siihen kisaan. Viis miestä juoksee PM-kisoissa ja siihe laitetaan meikäläinen ja Tinski. Eihän sitä ole valittu mutta mie sanon että näin se menee.
Tinski
SP
Muugenstein
Schneider
Lauenstein
JoLe
Föhr



Minkäs takia Terolla ei muuten ole lempinimeä. muutenhan meillä kaikilla on. Pitääkin kehitellä joku. Yritän tässä nyt toipua ja sen jälkeen satsaan Jukolaan. Siellä olis hyvä jos juoksu kulkis hieman paremmin. toisaalta onhan tässä tottunut vetämään pikkusen heikommallakin kululla, meneehän se mutta tuska on vaan kovempi. Ei kuitenkaan tarvi juosta niitä ratkaisevia osuuksia.

Tän viikon ohjelmassa näyttää olevan kamojen pakkaaminen, ens viikonlopusta lähtien liityn asunnottomien letkaan. Täytyy sitten elokuussa hommata joku luukku ja loisia sitä ennen tuukan lukaalissa. Sitä ennen tulossa: PITKÄ JA PIRUN KUUMA KESÄ!!!


12 kommenttia:

  1. tuliko lauantai-iltana menestystä?

    VastaaPoista
  2. kyllä se siitä vielä iloks muuttuu!

    VastaaPoista
  3. Näinhän se menee, joskus ei kulje vaikka kuinka on reenannu hyvin. Sitten toisinaan (kylläkin harvemmin) kulkee hiton hyvin ilman mitään syytä. Ota siitä nyt sitten selvää.

    VastaaPoista
  4. Ja toisilla ei kule koskaan.

    VastaaPoista
  5. Tuu huomenna kokeilemaan kulkeeko, repokallio klo 18, rikotaan haaskan ennätys kaksissa miehin...tai sitten ei.

    VastaaPoista
  6. 1. Kuulostaa urheilulta.
    2. Kuka sano et sen pitäs olla helppoa?
    3. Lähetkö kleeraa huomennna aamulenkkiä?
    4. Eikö Föhr muka ole lempinimi???

    VastaaPoista
  7. Föhr = Terppa
    Ja älä itke, se on vain urheilua.

    VastaaPoista
  8. Käviskö Terolle nimeks "Tofu"? T on ja F myös.

    Kulun kannalta mennään samoilla fiiliksillä, paitsi et mie meen 2min/km hiljempaa.

    VastaaPoista
  9. Föhr on selvästikin der Föhrer.

    VastaaPoista
  10. saat kämpän lainaan vaikka koko kesäks, kolmio on mut kaupunki hieman lännenpänä. Täällä reeniseura lienee Jokikylän kuvioita harvinaisempaa, varsinkin jos Sorvisto päivystää telakalla ja Tuoppi vaan klätraa tai golfaa

    VastaaPoista
  11. Jäpä nyysi "mun" montun.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.