tiistai 1. marraskuuta 2011

Ei ne muutu



Tai jotain sinne päin. Käytiin Ruotsissa leirillä Tiomilaa varten ja sitten mentiin Smålandskavleniin. Sininen Ylivoima oli tämän reissun sana. Ringeni, kainuu, fini sekä pommi!

Leirillä mentiin kaavalla aamulla kevyt suunnistus, illalla kova yösuunnistus. Hyviä treenejä lipastettiin vyölle, ja niitä kaivataan aina. Maastot oli semmosta perusmaastoa, ei mun mielestä mitään erikoista. Perussuunnistuksella pärjätään tuolla sitten ensi keväänä.

Erityisen mukavaa oli vetää yösuunnistusta ihan täysii ja sitten mennä poikien kanssa hurribastuun. Eikä ollu edes huonot löylyt. Nelosveroluokan Karhua pari tölkkiä siinä samalla.

Pipon laitettua yötestin pystyyn torstaille onnistuin siinä määrin, että valinta ykkösen yöosuudelle oli sillä selvä. Joukkueeksi muodostui lopulta minä, Nurci, Jersenaattori, Kirka ja Philippe. Saattoi siinä olla jotain polemiikkia lentoaikatauluistakin, ennen kuin joukkue muotoutui lopulliseen koostumukseensa.

Mulle annettiin turvallinen lähtöpaikka. Orionin Kratov lähti minuutin eteen, ja Halden sekä Södertälje minuutin taakse. Homma lähti Heinosen monsterilla hyvin käyntiin, ja ykkönen ilmoittautui todella napakan tuntuisesti. Samaan aikaan takavasemmalta lipulle säntäsi Oleksanteri Suuri, maailman yösuunnistuhallitsija. Nytpä kävi kerrankin tuurikin kohilleen.

Etenimme Kratovin vedolla kasille saakka, mistä alkoi eri hajonta. Loppumatkalla tein kaksi pientä virhettä, mutta voin olla todella tyytyväinen tulokseen. Koko yön kolmatta nopein aika. Se oli jotain mistä tuli todella hyvä fiilis, ihan aidosti.

Nurmosen hoidellessa oman tonttinsa tyylillä olimme johdossa yöosuuksien jälkeen. Jere lisäsi johtoa kahteen minuuttiin, mutta Kirilille oli tullut joku virhe. Södis ajoi kiinni Fraserin toimesta, ja meni itseasiassa ohikin 18 sekunnilla.

Adamski ei lähtenyt soitellen sotaan. Södiksen erikoinen ankkurivalinta (voi toki johtua omasta kärryiltä putoamisestakin, en kuitenkaan ollut miehestä ennen kuullut)joutui antautumaan Philipen puristuksessa. Voittohan sieltä sitten tuli.

Kiitokset joukkuekavereille ja seurakavereille. Oli hyvä reissu kertakaikkisesti.

Ja nyt sitä paljon puhuttua lepojaksoa viettämään.

Unentakoja

2 kommenttia:

  1. Sininen Ylivoima on parasta musiikkia ikinä!

    VastaaPoista
  2. SNO:n ankkuri vaihtoi keväällä jostain OK Älmestä Södikseen, meriitteinä löytyy mm. JWOC viestikultaa Göteborgista.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.