Maraton on miesten ja naisten laji

SM-viestin jälkeen ajattelin, että seuraavana päivänä aloitan maratonprojektin. Tarkempien analyysien jälkeen aloitus venyi torstaille, koska pitkä kausi oli vienyt energiakentät mutkalleen. Psykofyysisekonominen kokonaisuus ei ollut balanssissa. SM-kisat olivat vieneet kunnon, motivaation ja rahat. Oli käytävä kahtena päivänä töissä.

Keskusteltuani maratonille treenaamisesta sekä valmentaja-Jampan, että Lehtisen Tuomon kanssa, päädyin kohtalaisen helppoon valmistautumiskaavaan. Molemmat olivat sitä mieltä, että pitkän kisakauden lopulla ei ole syytä poltella millään maksimaalisella kaasulla, vaan lasettelee vaan semmoista sopivan kovaa, mutta väljyyttä sisältävää treeniä koneeseen.

Koska mulla on ohjelmassa suunnistuksia vielä joka viikonloppu ennen 14.10 juostavaa SM-maratonia, sijoittuvat varsinaiset erikoistreenit arkiviikoille. Harjoituksia on tasan kaksi per viikko: 18-20 kilsan perusmättö (alle4min/km), ja 30 kilsan kevyt. Kovemmat tehot tulevat sitten viikonlopun suunnistuskisoissa.

Taktiikkaakin olen tässä aikani kuluksi mietiskellyt. En näe mitään järkeä siinä, että lähtisin juoksemaan varman päälle vain läpi tuollaista matkaa. Lähden matkaan riskillä, noin 3.30-3.35/km, ja jatkan siihen saakka kunnes hyydyn. Todennäköistä on, että maraton rankaisee, mutta rankaiskoon. Ei ole hävittävää.

Puolikkaan aikana en uskaltanut juoda mitään. Tuntui, että maha menee sekaisin jos juon. Tämä tulee olemaan ongelma, maratonilla kun on varmaan juotava. Samoin jalkapohjia alkoi puuduttamaan ja koskemaan jo 15 kilsan jälkeen. Yritän etsiä jotkut hyvät sukat, jottei jalka pääsisi liiemmälti liikkumaan maratonkenkieni sisässä. Onhan näitä epäonnistumisen kohtia paljonkin. Suurin pelko liittyy kuitenkin siihen ,että luovutan. En viitsi kestää sitä inhottavaa  tunnetta, mikä vallitsee jo 15 kilometrin jälkeen.  

Mielenkiintoinen matka siitä tulee, usko pois.