17.2.2015

a. kevyttä juoksua hallissa 9 kilometriä. Tomi Pyylammen kakssatasten kiritys eli 8x100m 15-15.5 sekuntia.

i. kevyttä juoksua 10.3 kilometriä (4'48/km) pitkällisten pohdintojen ja tarkkojen analyysien jälkeen päätin siirtää vk-treeniä päivällä eteenpäin, koska olo tuntui vielä flunssan jäljiltä tukkoiselta.

yhteensä 19.3 kilometriä kevyttä juoksua

16.2.2015

Tästä lähtee.

a. kevyt 8 kilometriä 38'30

i. junnutreeneissä koutsina. juoksua 6 kilometriä, sisältää loikkia ja kiihareita ylämäkeen ja tasaisella. Kesto 40 minuuttia.

Yhteensä 1.18.30 ja 14 kilometriä.

Olo vielä hieman toipilas mutta suurempaa takapakkia ei tauti ottanut.

Juoksukuume

Tausta

Potilas on kilpasuunnistusta harrastanut 33 vuotta ja 2 kuukautta vanha mies. Harjoitellut kohtalaisen paljon vuosina 2001-2014, sittemmin siirtynyt harrastelijaksi. Viimeisenä tekonaan juossut maratonin viime syksynä aikaan 2.32.51, johon ollut ihan tyytyväinen. Jälkihuuruissa ilmoittautunut Berliinin puolimaratonille 29.3.2015.

Harjoitellut kitsaasti neljä viikkoa viime syksyisen maratonin jälkeen. Ajanjaksolla 17.11.2014 - 15.2.2015 harjoittelua kertynyt keskimäärin 6 tuntia 50 minuuttia ja 75 kilometriä viikossa. Harjoittelu on kuitenkin ollut ainakin potilaan omien sanojen mukaan tehokasta. Paino on ollut hitaassa nousussa ollen 16.2.2015 aamulla 66,2 kilogrammaa. Viime syksynä paino pysytellyt 63 kilogrammassa.

Ollut nyt viisi päivää levossa flunssan vuoksi. Määrittelee itse tautinsa juoksukuumeeksi, koska ruumiin lämpö pysytellyt normaalina. Käynyt hypistelemässä Intersportissa uusia juoksukenkiä. Nuukana miehenä ei vielä ostanut.

Haluaisi juosta puolikkaan maratonin niin, että parin päivän loma vaimon kanssa Berliinissä sujuisi hyvissä tunnelmissa. Potilas määritellyt seuraavat tavoitteet:

Alle 1.10: huippuonnistuminen ja ihme
1.10-1.11: erinomainen juoksu
1.11-1.12: ihan ok, turha jäpittää ja pilata lyhyttä lomaa
1.12-1.13: harmittaa vähän mutta vain vähän
1.13-> loma pilalla. Sulkeutuminen hotellihuoneeseen

Harjoitusaikaa on nyt  potilaan mukaan käytettävissä kuusi viikkoa, joista 1-2 menee palautellessa. Ei haluaisi tehdä harjoituksia, jotka tuntuvat kovin raskailta jo etukäteen. Harjoittelee mielellään mahdollisimman yksinkertaisesti ja saman kaavan mukaan viikosta toiseen.

Resepti

Potilas yrittää tehdä pääsääntöisesti kaksi juoksulenkkiä päivässä seuraavan neljän viikon ajan. Tärkeimpiä harjoituksia ovat pitkä lenkki 25 kilometriä, vauhtikestävyysharjoitus 8-10 kilometriä, pitkät vedot 1000m-2000m ja lyhyet vedot 10-20x200m. Muut lenkit suoritetaan kevyellä teholla. Potilas ohjataan hierontaan ja ravinto pyritään pitämään säännöllisenä sekä terveellisenä. Keskioluen juominen pyritään pitämään minimissä. Kuitenkin jos sopiva tilaisuus tulee, voi pienet suhinat ottaa.

Potilas määrätään raportoimaan blogiinsa joka päivä tarkat tiedot harjoituksista.

Amsterdamin maraton

Keväällä Pariisin maraton-projektin mentyä pieleen päässäni syntyi melko nopeasti ajatus yrittää uudelleen syksyllä. Kesäkuun lopussa ilmoittauduin Amsterdamin maratonille ja sen jälkeen treenit menivät osin suunnistuksen ja osin juoksun ehdoilla. Heinäkuun puolenvälin jälkeen harjoittelin kilometreissä seuraavin viikkomäärin: 130, 78, 114, 110, 117, 75, 97, 101, 152, 84. Viimeiset neljä viikkoa jäivät täyttämättä, mutta ne olivat määriltään noin 70-90 kilometriä.

Paras harjoitus syksyllä oli 15km vk-treeni keskivauhdilla 3’35, eli miltään erikoisen kovalta kunto ei tuntunut. Vitonen olisi voinut syksyllä kulkea noin 16 minuuttiin ja kympin juoksin Helsinki Midnight Runissa 33’20. Arvelin kuitenkin selviäväni fiksulla juoksulla maaliin alle 2.35 ajassa ja alkuvauhdiksi kaavailin 3’33-3’35/km riippuen siitä mikä on keli, fiilis ja onko sopivaa porukkaa.

Viimeiset 2,5 viikkoa menivät flunssan pelossa. Välillä olin kaksi päivää flunssainen, sitten taas kaksi päivää terveenä. Lähtöviivalle Amsterdamin olympiastadionille selvisin kuitenkin terveenä, ja olin siitä asiasta onnellinen.

Ennen lähtöä tapasin vielä Patanan Mikon, jonka syyskunnon ja alkuvauhdin tiesin tuimaksi. Sanoin Mikolle, että jokainen alle 3’30 menevä kilometri on minulle kuolemaksi. Mikko sanoi lähtevänsä 3’40-vauhtia, mikä on hänelle kävelyä. Toivotimme tsempit ja totesimme, että kyseessä on ennen kaikkea taistelu itseään vastaan.

Lähdin liikkeelle mahtavan musiikin säestyksellä hirveää kyytiä saadakseni hyvät letkat kiikariini. Eka kilometri 3’20 eli juuri suunnitelmien mukaan…

Sen jälkeen en tarkkaillut kilometriaikoja, vaan otin väliajat vitosen välein. Eka vitonen 17’27 ja toinen 17’36. Jo alussa huomasin, että keli oli liian kuuma ja kostea, teki mieli heittää vaatetta pois vaikka sitä ei päällä ollutkaan juuri pakollisia varusteita enempää. Jossain seitsemän kilometrin paikkeilla meitä oli koossa hyvä ryhmä, jonka vetäjänä kunnostautui mies Turun urheiluliiton paidassa, hän oli 2.28 viime vuonna juossut Thijs Feuth. Kolmas vitonen meni edelleen hidastuen 17’50 eli tämä oli nyt sitä tavoitevauhtia. GPS-kelloni näytti koko ajan hieman parempia vauhteja, mikä hämäsi hieman.

15-20 kilometrin väli oli vastatuulta Amstel-joen rannassa. Vetäjiä ei löytynyt ja itsekin halusin hieman reippaahkon alun jälkeen säästellä voimia mahdollisimman paljon. Niinpä käytimme tähän vitoseen peräti 18’18. Kenialaiset tulivat vastaan toista rantaa ja juuri siinä kohdalla he ohittivat puolimaratonin tolpat. Katsoin kellosta, että kärki oli reilusti tavoitettaan perässä. Päättelin lämpimän kelin ja voimakkaan tuulen verottavan loppuaikoja.

Sitten meidänkin ryhmä meni joen yli ja lähdettiin takaisin päin toista rantaa. En osannut tai jaksanut päätellä puolikkaan tulevaa väliaikaa, mutta arvelin sen olevan 1.14 ja vähän yli. Olikin pieni pettymys, kun kello näytti tasan 1.15. Kuin taikaiskusta meidän 8-10 hengen porukka hajosi puolikkaan tultua täyteen. Kolme ukkoa lähti karkuun ja loput jäivät taakse, siinä sitä sitten juostiin yksin.

20-25 kilometrin välinen vitonen kulki taas hienosti eli 17’43. Tämän jälkeen juoksin maaliin saakka käytännössä yksin ja alati hyytyvin jaloin. Ensin vauhti tippui 3’40-tasolle, ja sitten 35 kilometrin jälkeen 3’45-tasolle. Sitä jaksoin kuitenkin armottoman raaston ansiosta maaliin saakka. Energiat riittivät hyvin, mutta jalat eivät vieneet vaikka miten käskytin. Onneksi vauhti ei tuosta tippunut ja erinomaisen tunteen vallitessa kaarsin stadionille tavoitellen alle 2.33 menevää aikaa. Yritin kiriä ja ehkä jokin sellainen irtosikin. Loppuaika 2.32.51 mikä tekee km-vauhdiksi 3’37.

Juoksuliikkeiden loputtua yritin vain jatkaa kävellen eteenpäin, mutta vaikeaa se oli. Hirveät jalkakivut iskivät päälle samantien maaliviivan jälkeen. Odottelin Mikon maaliin, eikä siinä mennytkään kuin pari minuuttia ja mies kaarsi stadikalle. Onnittelimme toisiamme maaliin pääsystä ja saattelimme vaimot puolimaratonin lähtöön. Menin katselemaan maaliintuloa stadionin penkille ja nautiskelin kaksi pientä mukia olutta. Hienoja hetkiä.

Tähän oli hyvä päättää tavoitteellinen urheilu-ura. Kiitos lukijoille ja tukijoille. Kiitos itselleni.

Jätetään blogi elämään toistaiseksi, mitäs sitä poistamaan.   

Tuplakisat lauantain ratoksi

Viime viikolla taiteilin flunssan ja terveenä olemisen välillä. Joka toinen päivä oli lepoa ja joka toinen puolestaan jonkunlaista treeniä. Keskiviikkona juoksin tiellä 3x2000m/2min 6’30, 6’25 ja 6’15 mikä oli virhe, koska keuhkoputkissa tuntui kipua sekä torstaina että perjantaina.

Spekulaatio tulevasta kävi kuumana, koska suunnitelmana oli kisata lauantaina kaksi kertaa. Olen tietoinen, ettei se flunssan kanssa leikkiessä ole järkevää, mutta koska en ole tähän ikään mennessä oppinut juuri mitään niin en aio enää edes opetella. Niinpä löin perjantai-iltana nimen Huippuliigan lisäksi Helsingin Midnight Runiin 11000 muun juoksijan jatkoksi.

Huippuliigan viimeiseen osakilpailuun päätin startata lauantaiaamuna. Lähtöasema ei ollut häävi, koska en ollut juossut kuin yhden osakilpailun tätä ennen. Lähdin tokavikana 8 minuuttia 25 sekuntia Tranchandin jälkeen ja sijoitus oli vähäisen osanottajamäärän ansiosta 24.

Kisa sujui hienosti ja onnistuin nousemaan sijalle 13. Päivän tuloksissa olin kuudes.

Tulokset

Kuva Hannu Numminen

Kisan jälkeen puntaroin oloa ja söin makaronilaatikkoa sekä marjapiirakkaa. Keuhkoihin sattui, mutta ei pahasti ja itse asiassa se tuntui johtuvan parin päivän levon jälkeisestä kisashokista. Ei auttanut kuin lähteä juoksemaan 10 kilometriä Helsingin kaduille.  Startti tapahtui 21.15 ja sain vaihdettua lähtöryhmän etujoukkoihin, alun perin kun minut sijoitettiin tunnin ryhmään.

Kyseessä oli kerta kaikkiaan mahtava tapahtuma. Tunnelmaa riitti reitin varrella ja jaksoin yllättävän hyvin siihen nähden, että aamupäivällä olin ollut melkoisen tiukilla 51 minuutin ajan. Kärjessä mentiin tietenkin liian kovaa kenialaisten ja Utriaisen toimesta, mutta olin ihan tyytyväinen reilu 33 minuutin aikaan. GPS näytti matkaksi 10,15 kilometriä mutta tiedä sitten näistä.

Tulokset

Sunnuntaina juoksin lyhyen pitkän lenkin Kaitsun kanssa 21 kilsaa.  

Kesä loppui, seuraavaa saa odottaa turhan kauan

Moi.

Kesä on loppunut. Lehdet kellastuvat ja tuulen suunta on kääntynyt pohjoisesta etelään puhaltavaksi. Tinkimättömällä työllä hankittu pronssinen rusketus on muisto vain. On siis aika avata IRMA ja ilmoittautua suunnistuskisoihin.

Kesä meni osaltani oikein mukavasti niin harjoittelun kuin muunkin elämän osalta. Syksyn kisakauden avaan lauantaina Egameksessa joka samalla Huippuliigan viimeisen osakilpailun virkaa toimittaa. Lähtötilanne takaa-ajoon ei ole paras mahdollinen, koska pääsen matkaan ilmeisesti toiseksi viimeisenä noin 8 minuuttia ja 20 sekuntia Tranchandin jälkeen. Kolmanteen sijaankin on matkaa pitkälti neljättä minuuttia. Jossain on kuitenkin suunnistettava kilpaa, joten toimittakoon tämä SM-kenraalin virkaa.

Syksy sujahtaakin mukavasti kilpaillen. SM-pitkä ei ole toistaiseksi herättänyt intohimoa, mutta toisinaan nöyryys onkin paremman tuloksen tuova tuntemus. SM-keskarin raikkaan kuulas syysaamu vaihtuu kuumaan sprinttikarsintaan kilpailukalenterin muutoksien ollessa täyttä totta. Nähtäväksi jää starttaanko sprinttiin, vai haenko tuoreilla jaloilla viestimenestystä seuraavana päivänä.

Siihen vielä 25manna ja kausi on ohi.

Puolustus vuoti mutta maalinsylkijät kunnostautuivat

Ankean alkukauden jatkoksi sain maistaa menestystä Jukolan voiton myötä. Yhden pummin syndroomana näkynyt heikko itseluottamus tärveli kaikki toukokuun kisat niin, että paikka kakkosjoukkueessa oli enemmän kuin ansaittu. Kunnes erinäisten ikävien tapahtumien jälkimainingeissa sain tiedon ykkösen paikasta lauantaina Venlojen viestin aikana.

Haaste otetaan vastaan kun sellainen eteen sattuu. Osuus vaihtui kertaheitolla pimeästä valoisaan ja matka pitkästä lyhyenläntään. Selasin vastustajien juoksijat ja analyysi oli että ei hätää, kyllä mie tästä selviän kaikella kunnialla.

Lähtötilanne oli aavistuksen haastavampi kuin oletin. Kärkeen matkaa 4min40sek ja edessä kovia hahmoja, kuten Österbö, Fraser ja Lakanen. Ykköselle tein mielestäni hyvän reitinvalinnan kiertelemällä vasemmalta, ihmettelin vaan kun ei minkäänlaista urantynkää näkynyt. Kakkoselle huono reitti ja ennen rastia pienet seisoskelut, Halden kaahasi sivummalta eteen ja minä syöksyin perään. Sören Bobach piti sen verran rapsakkaa kyytiä, että 30 metrin etumatkaa en saanut kelattua oikein millään kiinni. Menin vielä jollekin rastille sen perässä melkein väärälle hajonnalle saakka ja piti palata takaisin päin, tappiota 40 sekkaa. Onnekkaalla reitinvalinnalla sain selän jälleen näkyviin ja kärsin.

Loppumatkalla pummattiin vielä reilusti joten pummia mulle yhteensä 3 minuuttia. Olo oli pettynyt. Ei sellainen juoksu mitä tässä paikassa olisi tarvittu, ei ollenkaan. Nyt piti vetää keulaa kiinni.

Jälkeenpäin olen kuitenkin ajatellut, että hyvä edes näin. Tiomilasta taisi olla kuusi viikkoa, silloin jäin kuitenkin juoksemalla 1min jokaisella kilometrillä. Eikä harjoittelu tässä välissä ole ollut mitään kuukamaa, en ole pystynyt heikon palautumisen vuoksi treenaamaan kertaakaan yli 10h viikossa, samoin 100km on edelleen rikkomatta. Osuussijoitus näyttää olevan seitsemän, ei sekään ihan heikko kuitenkaan ole.

Kiitokset joukkuetovereille suorituksista ja myös siitä, että sain lukea Jukolan sanoman 2014.

Nyt pitää vähän miettiä mitä sitä tekisi.