Vko 50 - ylilyönti on tosiasia

Juoksua 40 kilometriä, josta 15km perusmättöä 4'/km ja 3km vk:ta 3'25-vauhdilla. Tämä oli selvästi liikaa, koska akillesjänne kipeytyi perjantain tietämillä.

Nyt pitää vaan malttaa ja hoitaa akilles kuntoon, kun se vielä on mahdollista. Harjoittelukausi on suunniteltu alkavaksi 1.1, eli kiirettä ei vielä ole. Otan täyttä lepoa nyt 4-7 päivää, ja sitten katsellaan mikä tilanne on.

Kuume iski eilen. Tekisi mieli sanoa että joku mystinen kuume, mutta ei kai mystistä kuumetta ole olemassa. Jos on kuumetta niin on kuumetta, eikä siinä mitään mystistä ole.

2.-8.12

Juoksua 22,7 km sisältäen 3km perusmättöä 4min/km ja 2x8min sauvajuoksu vk-teholla Kolin mäkeen.
Hiihtoa 38 km.

Tällä viikolla olis tarkoitus juosta lyhyet perusmätöt tiistaina, torstaina ja lauantaina. Matkana tarkoittaa 4-5 kilometriä.

Hyvältä näyttää, vaikka on tässä oma hommansa kun maratoniin on enää alle 4 kk.

25.11-1.12

6 viikkoa leikkauksesta ja viikon juoksunmäärä 8 kilsaa. Lisäksi kävelyä ylämäkeen 8 kilsaa.
Muut treenit crosstrainerilla eli helvetinkoneella eli HeKolla.

Sain harjoitusohjelman huhtikuulle. Helpolta näyttää kun en itse vieläkään tajua, ettei leikkauksen jälkeen voi hyökätä suoraan kiinni täyspainoiseen treeniin. Sitä varten pitää olla joku, joka sanoo että tee näin äläkä niin kuin ite haluat.

1.1 näyttää olevan 3x1000m vk1. Sitä odotellessa...

11.7 – 13.11

Pitkällisen ja moninaisia ajatuksia sisältäneen pohdintajakson jälkeen suunnitelmat jatkourheilu-uran suhteen ovat selvinneet. Jatkoa oli pohdittava, koska olin asian niin päättänyt. Eli heinäkuulle 2013 oli ajatuksia ja suunnitelmia, mutta sen jälkeen ei suurempia.

Miehän pistin jo ajat sitten nimen listaan Pariisin maratonille, joka juostaan siis 6.4 eli pari päivää ennen suunnistuksen EM-kisojen alkua. Olin myöskin tässä vaiheessa kohtuullisen varma, että suunnistusura on käsitelty. Ja itse asiassa olin sitä mieltä vielä 12.11.

Maratonia olen suunnitellut jo pitkään. Kävin pitkälliset keskustelut itseni kanssa siitä, että voinko mennä juoksemaan sitä maratonia, vai pitäisikö yrittää antaa näyttöjä suunnistuksen EM-kisoissa. Johtopäättelin niin, että kaikki on liian vaikeaa ja parempi mennä Pariisiin ihan vaan omaksi huvikseen.

Toivotonta ja liian vaikeaa yrittää selittää omia ajatuksia. Eikä niitä näin lyhyesti voi selittää. Suomeksi:

6.4 saakka maratontreeniä

7.4-> suunnistusta

Muutama asia ihan parin päivän sisällä avasi ongelman. Niiden seurauksena hokasin, että miehän voin tehdä just niinku huvittaa. Jos tekee mieli juosta maratonia Pariisissa, niin sitten se on tehtävä. Ja jos huvittaa sen jälkeen suunnistaa niin siinä tapauksessa se on tehtävä. Ja huvittaahan se. Siinä ei tarvi ketään muita kuunnella kuin itseään.

Lupaan raportoida täällä talven treeneistä. Eka tavoite on päästä juoksemaan.

Lyhyitä kappaleita

Vähän kuulumisia.

Kolme viikkoa sohvalla sujui leikiten. Sen jälkeen sain luvan kävellä kivun sallimissa rajoissa ja kuntopyörälläkin olisi mahdollista käydä poljeskelemassa. Jos vielä pari päivää odottelen ja sitten suunta salille, kun tuli hankittua jäsenyyskin uudelle EVOlle.

Kaikki on sujunut hyvin ja olen nauttinut täydellisestä urheilutauosta. Kolme kertaa olen jumppaillut puoli tuntia, siinä kaikki. Nyt kun edellisestä juoksulenkistä on aikaa 3,5 viikkoa, alkaisi tehdä mieli jo juoksureiteille. Yhtä kaikki, hyvää tämä tauko on tehnyt.

Eilen menin ihmisten ilmoille eli J. Karjalaisen keikalle. Tänää välipäivä ja huomenna sitte "nuorempaa" kaartia Herra Ylpön Ihmisten muodossa.

Summarum: kolmisen viikkoa niin taival kohti ensi kesää voi alkaa

Syksyn satoa 2

Kaikenlaisille foorumeille on tullut kirjoiteltua, joten tämä bloksu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tässä pari linkkiä syystapahtumista:

X-kaato
Vaarat

Nyt tilanne on tämä:

Urho Väätäinen suoritti nilkkaoperaation ITEllä torstaina 17.10. Nilkka oli koko kauden ajan hieman omituisen tuntuinen ja turposi aina suunnistuksen jälkeen. Olihan siellä kaikenlaista harmia, kuten poikkinaista nivelsidettä, irtonaista luunpalasta, rustovauriota ja luupiikkiä. Nilveltulehdusta unohtamatta. Hyvä että homma tuli hoidetuksi.

Nyt on urheiluhommat jäissä kolme viikkoa, jonka jälkeen voisi kokeilla kuntopyöräilyä. Toistaiseksi menee ihan hyvin, vaikka oma hommansa on touhuta tytön kanssa kun toinen koipi on pois pelistä. Kai liikkumattomuus melko nopeasti alkaa ahistamaan.

Ens kauen suunnitelmista paremmalla ajalla.

Syksyn satoa

Syksyt eivät ole veljiä keskenään. Toisinaan syksy on kuulas ja loistaa kaikissa ruskan väreissä, joskus taas homma kääntää enemmänkin ankean harmaan syyssateen puolelle.

Tämän syksyn kisakalenteri käsitti seitsemän starttia, joista kolme jäi kokonaan väliin ja yhden keskeytin flunssan takia. SM-pitkälläkin jouduin karsinnan jälkeen miettimään ihan tosissaan, että pystynkö starttaamaan seuraavana päivänä. Semmoista se on ja niin edelleen ja niin edelleen.

Kausi on suunnistuksen osalta tältä erää ohi. Olisi kiva päästä lenkkeilemään lähipäivinä, koska nilkkaoperaatio odottaa kolmen viikon kuluttua ja sen jälkeen tulee lisää pakkolepoa. Itse asiassa tarkoitus on seistä lauantaiaamuna klo 05:00 jossainpäin Espoota valmiina multisporttaamaan. Kisan nimi on X-kaato ja joukkueena Road Runners Joensuu miehistönään Auvinen&Fincke. Eli huomenna lenkkikunnossa kiitos.

Ja onhan siellä se Vaarojen Maraton 1,5 viikon kuluttua. Kovasti olen uhonnut sellaisella reittiennätyksellä, mitä ei ihan heti rikota. Uusimpien tietojen valossa liimaudun kaksikon Pyylampi&Reiman peesiin ja roikottelen siinä kunnes räväytän loppunousussa separikirillä sijalle seitsemän.    

Yksi asia meinasi unohtua. Nimi on sisässä täällä.