Kehnosti meni

Jatkuva kehittyminen ja harjoitusten sujuminen sai päätöksen viikolla yksitoista. Kymmenes harjoitusviikko toi mittariin erinomaisesti yli 160 kilometriä, mutta sen jälkeen meno tyssäsi kuin seinään.

Tytölle iski nuha 8.3. Ei siinä muuten mitään, mutta tällaisissa tilanteissa mulla on yleensä kaksi päivää armonaikaa, ennen kuin olen itse samassa taudissa. Yritin kyllä käyttää kaikki tiedossani olevan keinot taudin välttämiseksi, mutta peli oli menetetty. 10.3 tunsin lieviä flunssan oireita, jotka pahenivat päivän aikana ja levoksi oli laitettava.

Nyt menossa on kolmastoista lepopäivä vailla merkkejä paremmasta. Kävin tutkimuksissakin, mutta virustaudin ollessa kyseessä tämä on nyt vain kärsittävä. Vähällä kuitenkin selvisin, jos vertaa tyttöön, jolle iski keuhkokuume. Sen takia vietettiinkin sairaalassa 1 + 4 yötä ja päivää.

Tässä vaiheessa on aikalailla selvää, että Pariisin kaduilla en pysty parhaimpaani. Jos mulla olisi kaksi viikkoa aikaa vaikkapa keskimatkan suunnistuskisaan, niin tilanne olisi jo toinen. Mutta 42 195 metriä on sellainen matka, että aikaa on yksinkertaisesti liian vähän.

Katsotaan nyt miten toipuminen etenee, ja juoksu suoritetaan sitten sen mukaan. Katse alkaa olla kuitenkin jo suunnistuskaudessa. Sylettää kyllä aika paljon ja koko ajan.

9

Tänään on 6.3 eli tasan kuukausi olisi vielä aikaa parantaa maratonkuntoa. Viime viikko meni taas ihan hyvin ja treenit tuli tehtyä suunnitelman mukaan. Samaan tahtiin menee vielä tämä viikko, mutta ei tässä enää montaa viikkoa auta mättää, jos aion 6.4 seisoa tuorejalkaisena ja -päisenä Riemukaaren tuntumassa.

Viikon kohokohdat olivat tiistain 12 kilometriä keskivauhdiltaan hieman alle 3'30/km, keskiviikon ja lauantain 15 kilometriset perusmätöt noin tuntiin ja perjantain kovat vedot. Koviin vetoloihin lisäsin edelliseen viikkoon verrattuna minuutin lisää pituutta per veto. Sunnuntain pitkä kulki just niin hyvin, kuin pitkät ovat tänä vuonna kulkeneet. Eli helposti.

Aikatavoite ja alkuvauhti pyörivät paljon mielessä. Olen kuitenkin tullut nyt siihen johtopäätelmään, että on ehkä vähän turhaa laatia liian tarkkoja suunnitelmia. Enhän tiedä keliä, lämpötilaa, kulkevaisuutta, tankkauksen onnistumista yms. tekijöitä. En ole siis lukitsemassa mitään kovin tarkkaa suunnitelmaa, vaan teemana on Heinosen sanoin fokus, luovuus ja tunne.

On tässä vielä myönnettävä se tosiasia, että mielessä on ollut seitinohut harmitus, kun olen seuraillut suunnistustuloksia Turkista ja Portugalista. Turha sitä on enää harmitella, suunnitelma on laadittu ajat sitten ja sen mukaan menen. Mielenkiintoista on kyllä nähdä, miten suunnistus lähtee kevään mittaan kulkemaan.

Lähteehän se, kun siihen itse uskoo.

Tässä olisi vielä linkki Pariisin reittikarttaan, jos joku haluaa vilkaista
Reitti

7 & 8

Kaksi viikkoa lipsahti tiedotusväliksi. Tässä kuitenkin lyhyt ja niukka juttu siitä, mitä olen duunannut.

Harjoituskauden seitsemäs viikko oli määrällisesti kevyempi, ja tein vain sheitshemän harjoitusta. Sunnuntain 33 kilometriä siten, että lopuksi juoksin 12 kilometriä reippaasti, huolehti kuitenkin olon väsyneeksi, kun siirryttiin viikkoon kahdeksan. Yhtä kaikki, nousukunnossa meni tämäkin viikko ja kovat treenit kulkivat hyvin.

Kahdeksannella viikolla olisi ollut hyvä mahdollisuus tehdä henkilökohtainen kilometriennätys. Lauantaina pelasin kuitenkin varman päälle, ja tein vain yhden lenkin. Sunnuntain 35 kilometriä sujuikin kuin tanssi, ja saatoin kurvata kotiin yllättävän tuorein voimin. Kohokohta pitkän lenkin lisäksi oli perjantain rivakka 4 x 4 minuuttia. Ei ole nimittäin noin lyhyitä vetoja ohjelmassa ollut vähään aikaan.

Loppuspekulaationa todettakoon, että kunto nousee jatkuvalla syötöllä. Syytä onkin, koska aikaa harjoitteluun on enää neljä viikkoa. Nyt pitäisi välttää sairastumiset ja muut ongelmat niin hyvä tästä vielä tulee. Vähitellen alkaa kyllä tehdä mieli suunnistamaan, vaikka onhan juoksukin kivaa. Suunnistuskauden käyn avaamassa Tanskassa 21.-23.3 kolmella WRE-kisalla.

Hästäg parismarathon

Kutonen ja paha takaisku

Ai ai, alkuviikko meni erittäin hienosti ja kilometrisarake näytti hyvältä, kunnes heräsin lauantaina en krapulaan vaan flunssan oireita tuntien. Liekö ollut vuoristoilma, betonipöly vaiko peräti salaperäinen virustauti, mutta taisin selvitä säikähdyksellä, koska sunnuntaina kykenin jo hyvällä kululla juoksemaan pitkän lenkin.

Kunto on osoittanut nousun merkkejä. Jos uudenvuodenaattona juoksin ensin kerran 2000 metriä aikaan 7 minuuttia, ja sitten kaksi kertaa 1000 metriä 3'30, niin eilen meni 10x1000 metriä minuutin palautuksella noin 3'18 keskarilla. Viimeinen jopa 2'56.

Aikaa on tämän kevyemmän viikon jälkeen vielä kuusi viikkoa, joten siinähän ehtii vaikka mihin.

5

Nono, melkein 164 kilometriä tuli tallusteltua juoksunomaisin liikkein. Tuntuman mukaan tässä on pidemmän päälle vähän jo liikaakin juoksua. Palautuminen alkaa nimittäin jäädä vajaaksi, koska en ehdi levätä riittävästi.

Tärkeimmät harjoitukset olivat seuraavat:

• Tiistaina Kaivosaaren kanssa 16 kilometriä reippaasti 3'39/km
• Perjantaina 4x3km, palautus 2min. Vauhti 3'40->3'25
• Sunnuntaina 33 kilometriä, sisältäen 8km 3'40/km

Siellä se iso haaste jo väijyy. Pariisin maraton, ja aikaa on vähän, liian vähän. Aika paljon tulee mielessä pyöriteltyä sopivaa vauhtia, mutta tässä vaiheessa se on vielä vähän turhaa. Harjoitusviikkoja on alla vasta 5 kappaletta, joten toivon mukaan kunto paranee paranemistaan ollen niin hyvä kuin se vain voi olla päivämäärällä 6.4.2014.

Jos juoksisin maratonin ensi sunnuntaina, niin lähtisin ehkä 3'40-3'45 -vauhdilla yrittämään. Sehän ei vielä tuo tavoiteltua tulosta, joten töitä on jatkettava. Maraton tähtäimenä on siitä hyvä, että se ajaa kyllä lenkille. Jos alkaa lintsaamaan, niin voi alkaa risomaan jo ennen kahtakymppiä. Ja alkaahan se joka tapauksessa, mutta onneksi jossain 35-40 kilometrin paikkeilla on kuulemma tarjolla viiniä. 

Nyt alkaa harjoitusohjelmaan ilmestyä myös hieman kovempia vauhteja. Eiköhän se siitä.

Joku jos on näitä juttuja lukenut, niin saattaa ihmetellä, että onko se nyt lopettanut suunnistuksen. En ole. Maraton nyt vain tuntui olevan sopiva tavoite keväälle, kun nilkka ei oikein anna vielä suunnistaa, eikä leireilykään kovin laajassa mittakaavassa ole mahdollista. 7.4 alkaa keskittyminen suunnistuskauteen entisin tavoittein, toivottavasti huippukuntoisena ja suunnistusnälkäisenä.

4

Viikko oli ehkä hiukan kevyempi, mutta pari kohtalaista treeniä tuli tehtyä. Tiistaina juostiin 16 kilometrin vk-treeni, perjantaina 5x2000m/1,5min ja sunnuntaina kauden eka kolmekytkilsanen. Hiihtoakin oli ohjelmassa johtuen siitä tosiasiasta, että vietin viikonlopun Vuokatissa parisuhdeleirillä.

Nyt lyöntiä helmikuulle! Viime vuonna taisi tulla oikein 22h treeniä joten siitä on varaa parantaa.

Vko 3

Viimeinen viikko sarakkeeseen "harjoitteluun valmistava jakso" on saatu onnellisesti toteutettua. Torstaista eteenpäin nilkka ja pohje tuntuivat rasittuneilta, eikä pieniltä kivuiltakaan vältytty. Väliin ei jäänyt kuitenkaan kuin lauantain perumättö.

Tärkeimmät treenit tällä viikolla:
1. tiistain 5x2km 1,5 minuutin palautuksella
2. perjantain 10x1km 1 minuutin palautuksella
3. sunnuntain 27km, minkä loppuun 5x1km 1 minuutin palautuksella. Tässähän on jo pientä maratonharjoittelun tynkää.

Kilometrejä 144,3 kappaletta. Amatöörinä ja lievästä ajanpuutteesta kärsivänä sanoisin, etten tule yli 160 kilometrin viikkoja juoksemaan.

Nyt on menossa kevyempi ja jalkaa palauttava viikko. Viikosta 5 lähtee sitten homma taas käyntiin.